Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Passaan miestäni ja teen sen mielelläni

Katariina
20.10.2020 |

Olemme olleet pian 21 vuotta naimisissa, meillä on neljä lasta. Elämme aika paljolti 1950-luvun kaltaisessa avioliitossa, jossa passaan miestäni ja olen vapauttanut hänet lähes kaikesta vastuusta mitä arjen pyöritykseen tulee. Huolehdin päivittäin että hänelle on lämmin ateria odottamassa ja toisinaan paistan pihvit hänelle iltaisin kun hän tulee kotiin. Mies työskentelee pitkää päivää yrittäjänä ja haluan tukea häntä onnistumaan urallaan. Koen että on etuoikeus seistä miehensä takana ja olla hänelle tuki ja se elämän tärkein ihminen. Usein iltaisin mieheni kuuntelee ajatuksiani elämästä, havaintojani ja pohdintojani. Keskustelemme paljon asioista. Mieheni kohtelee minua hyvin ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Eräs tärkeimmistä asioista on parisuhteen vaaliminen ja vahvan rakkauden ylläpitäminen. Myös lasten kohtaaminen heitä vahvistavassa sekä kasvattavassa hengessä on eräs tärkeimmistä asioista sekä arvoista elämässäni. Haluan olla läsnä lapsilleni kun he ovat tarvitsevia. Kuulla heitä ja keskustella heidän kanssaan. Olen kiitollinen siitä, että vanhin lapsistamme on jo sen ikäinen että on voinut katsoa pienempien perään, jotta saan joskus omaa aikaa ja myös parisuhdeaikaa mieheni kanssa. Mieheni on aina kannustanut minua opiskelemaan ja totta, minulla on 2 ammattikorkeakoulututkintoa plus akateeminen tutkinto. Silti valitsin jäädä kotiin. Me emme matkustele, meillä ei ole varaa luksuselämään, ei merkkivaatteisiin eikä moneen muuhunkaan. Tärkeimmäksi arvoksi olemme katsoneet läsnäolevan kasvatuksen lapsille, opettamisen hyvän tekemiseen sekä kyvyn nähdä elämää oman itsensä ulkopuolella. Kohtaamaan ihmiset ja vastaantulijat hyvän tekemisen periaatteella. Mutta myös suojaamaan itsensä vääränlaisilta ihmisiltä sekä näkemään missä rakkautta ja hyvää tarvitaan. Kaikki tuska ei aina näy päälle päin. Meillä ei perheenä ole mitään erityistä elämänkatsomusta, meikkaan ja kuljen myös korkokengissä ja tiedän mitä yökerhot ovat. Tärkeintä on se että mieheni on onnellinen kanssani ja passaan häntä ihan vapaaehtoisesti. Mihinkään minua ei ole pakotettu. Valinta se tämäkin on. Toivon myös että tyttäreni tulevat aikanaan valitsemaan oman uransa, tapansa elää siten mikä heille ominaisimmalta tuntuu. Tärkein tehtävämme on tulla omaksi itseksemme. Kun olemme perillä itsemme kanssa, ei muiden valinnat tai oleminen ole meille uhka, vaan rikkaus. Kannustan lapsiani kohtaamaan ihmisiä terveellä uteliaisuudella, joka samalla viestii kunnioitusta ihmisyyttä ja muiden sekä omien valintojen suhteen.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
21.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten jos ap tosiaan sairastuu tai kuolee, hänen miehensä pyörii kädettömänä kotonaan ja reinotkin hukassa, taantuneena henkisesti. Miksi haluat tehdä itsesi noin välttämättömäksi, eikö riitä usko että olet tarpeellinen jos et ole välttämätön?

Minäkin uskon passaamiseen. Mutta uskon siihen, että kumpikin passaa toistaan ja lapset myös oppivat passaamaan vastavuoroisesti. Säilyy kaikenlainen kyvykkyydentunne muutenkin kuin jatkuvan viettelyn kautta.

Kyseessä on haitallinen sukupolvien yli kestävä kierre. Enoa passattiin ja hänhän odotti saavansa naiselleen äitinsä kaltaisen palvelijan. Vaimo lähti vuosi sitten palvelutaloon enon jäädessä kotiin yksin. Soittelee siskoilleen eikö nämä voisi tulla auttamaan kun ei ilkeäisi kellekään maksaa. Kokeili kuulemma siivota ja kokata eikä siitä tullut mitään.

Siskot asuu kauempana eivätkä kerkeä tulemaan apuun.

Anteeksi, siis naisekseen eikä naiselleen

Vierailija
42/42 |
21.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun luin aloitusviestin, ajattelin että ihanaa että tästäkin maasta löytyy vielä normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä, ketkä elävät tasapainoista elämää siitä nauttien!

Sitten aloin selata alaspäin ja mietin vaan että miksi tällaista elämäntyyliä paheksutaan? Siksi ettei siihen ole itsellä mahdollisuutta? Mitä väärää on siinä, että parisuhteen toinen osapuoli hoitaa kodin ja siihen liittyvät asiat ja toinen sitten käy normaalisti töissä? Vaikuttaa kaikinpuolin tasapainoiselta minusta vaikkei nykyajan muottiin sovikaan, kun naisia ja miehiä ei saa oikein edes erotella enää toisistaan...

Toki jotkut ovat kateellisia, miksi eivät olisi, koska nykyinen systeemi on todella raskas jos mies vapaamatkustaa. Silloin kadehtii tipilintua oksallakin. Eikä se todista kadehtijan huonoudesta mitään sen enempää kuin sinun ylevyyttäsi, kun olet keksinyt konstin nousta kadehtijoiden yläpuolelle heitä piiskaamaan.

Tuon mallin tasapainoisuus perustuu maailmaan, jossa parisuhteet olivat pysyviä ja omaisuus yhteistä. Siitä huolimatta moni nainen joutui siinä tavattoman ikävään tilanteeseen, ja monessa suvussa tämä vielä muistetaan vaikka puhumattomien perheiden viattomat vesat eivät ole niitä juttuja kuulleet. Silloin kelpaa nostalgisoida oikein urakalla ymmärtämättä lainkaan, miten typeräksi siinä itsensä vasiten tekee.

Älkää koskaan halveksiko aiempien sukupolvien ratkaisuja ja pyrkimystä muuttaa asetelmia paremmiksi. Se tarkoittaa sitä, että jos haaveilette menneestä, ottakaa huomioon syyt, joiden takia sieltä on kovalla kiireellä tultu pois.

Aloittajalle sellainen moite, että ehkä inhottavin pätemisen laji on sellainen, jossa maalaillaan vain positiivista kuvaa oikein yrittäen ruokkia toisten epävarmuutta ja kateutta aktiivisesti unohtaen, että yleisönäsi on pilvin pimein naisia, joiden mies on itsekeskeinen ja ikävä ihminen, joka tuossa asetelmassa olisi erittäin raskas ja jopa pelottava palveltava, jolle palvonta nousisi hattuun eikä minkäänlaisia vastapalveluksia olisi odotettavissa, koskaan. Päin vastoin, koska vaimoväki on niin ihanaa porukkaa, hän ottaisi pari sivusuhdetta kun nälkä kasvaisi syödessä.

Naiset ei ilkeyttään odota miehen olevan töissä kuten hänkin on. Toive liittyy siihen ettei tarvisi tapella rahasta ja stressata turhista. Tasapainoisessa suhteessa yritetään kumminkin puhaltaa yhteen hiileen. Joidenkin ihannoimmissa perinteisissä talouksissa voi esiintyä loppuunpalamista, henkistä väkivaltaa, jatkuvaa stressiä, kontrollointia puolin sekä toisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla