Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoinen sokerisyöppö äimänä, terveellinen ruokavalio toimii viikossa!
24.01.2014 |
Olen elävä todiste siitä, että terveellinen ruokavalio saa oikeasti ihmeitä aikaan. En olisi ikinä uskonut. Nyt olen ihan fiiliksissä.
Olen vuoden aikana lihonut 10 kg. Mikään keijukainen en ollut sitä ennenkään (painan nyt n. 96 kg), mutta viime vuoden aikana homma jotenkin riistäytyi käsistä.
Kaikki, missä oli sokeria, huusi mun nimeä. Mulla oli ihan mieletön sokeriaddiktio. Teki vaan mieli kahmalokaupalla karkkia. Alkoi tehdä mieli sellaisiakin karkkeja ja keksejä, joista en oikeastaan edes pidä. Mutta jos muuta ei ollut tarjolla, niin nekin upposi. Päivässä saattoi mennä vaikka Carneval-keksipurkki. Jo kaupasta tullessa autossa raksutin niitä.
Ja nyt joulun jälkeen, kaikki ne suklaarasiat. Istuin vaan työssä koneella ja toinen käsi lappoi konvehteja suuhun. Tuli huono olo. Silti niitä oli pakko saada.
Ajatus, että edes yrittäisin syödä terveellisemmin. Edes vaikka hedelmä päivässä, oli jostain syystä ylivoimainen.
Mulla oli ihan kaamea, väsynyt, löpsähtänyt, itseinhoinen, ankea olo. Himosin vaan epäterveellistä ruokaa. Kannoin kotiin vihanneksia, mutta ne, mitä mies ei syönyt, lensi yleensä roskiin. En vaan saanut syötyä niitä. Oli voimaton olo, ei tehnyt mieli liikkumaan. Masensi, kun vaatteet ei mahdu päälle. Kamala plösö. Mutta ei se mitään, kirja käteen ja suklaata massuun, tuli hetkellisesti hyvä mieli.
Iltaisin ei nukuttanut. Ummetusta - ja sitten kun tuli vessaan asiaa, niin se tuotoskin oli sellaista tahmeaa tahnaa, jota oli vaikea pyyhkiä. Jatkuvasti vt-infektio tai korvatulehdus tai jotain.
Viime maanantaina kaikki muuttui! :D
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:54"]
Mikä sai sinut lopettamaan? Mitä teit sokerinhimolle? Mitä viikossa on tapahtunut?:)
[/quote]
Pitää vaan katkaista kerralla eli ns cold turkey-menetelmä. Se sokerinhimo menee ohi neljässä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:32"]
Ihana kuulla ap onnistuneista fiiliksistäsi!! Tuo auttaa todella paljon, että saa itselleen sen henkisen mutterin käännettyä eri asentoon ja kun löytää sen oikean motivaation ja halun, niin pystyy olemaan erossakin helpommin. Mielihaluja tulee varmasti vielä, kannattaa tiedostaa se, mutta pysy tiukkana.
Minulla auttaa mielihaluihin aina kun visualisoin mielessäni, miltä se mielihaluni kohde (vaikka pulla) maistuu suussa -miltä se siis OIKEASTI maistuu (ei siis haeta siihen että "maistuu hyvältä" vaan "maistuu jauhoilta, sokerilta ja hiivalta"). Miltä se tuntuu suussa, miltä tuntuu pureskella se, miltä tuntuu nielaista se. Miltä tuntuu fyysisesti vatsassa/muualla kehossa puolen tunnin kuluttua? Miltä tuntuu psyykkisesti mielessä puolen tunnin kuluttua? Tuleekohan vaan väsynyt hiilariöveriolo, turvottaa, tulee ehkä vähän morkkiskin.
Ja JOS erehdynkin sortumaan, niin teen visualisointiharjoituksen sen jälkeen. Miltä se nyt sitten maistui, oliko ihan oikeasti hyvää? Oliko oikeasti kiva syödä? Miltä nyt tuntuu kehossa/mielessä?
Noissa tietenkin täytyy olla rehellinen itselleen eikä antaa sen addiktin huudella sieltä pään sisältä, että hyvää on ja hyvä olo tulee :D Tuo on ehkä monille kaikista vaikein osa, tuo itselleen rehellisenä oleminen (monessa muussakin asiassa). Mutta pitää myös muistaa, että kannattaa mieluummin tavoitella pitkäaikaista mielihyvää eikä sitä hetken hedonistista huumaa, jonka saa juuri siksi aikaa, kun se pulla on suussa.
Näiden visualistointiharjoitusten avulla olen päässyt monista mielihaluista eroon ja todennut, että paljon mieluummin syön vaikka mandariinin tai viinirypäleitä :)
PS. Kokeile laittaa pestyt, punaiset viinirypäleet pakastimeen (jos laittaa aamulla, ovat illalla jäätyneet). Jäiset viinirypäleet ovat ihan mahtavia naposteluherkkuja (mutta vihreät eivät jostain syystä maistu jäisenä juurikaan)!
Paljon tsemppiä ap sinulle <3
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta ja vinkeistä!
Täytyypä alkaa harjoitella tuota visualisointia... Vaikka haluan kyllä itselleni siinä mielessä sellaisen tasapainon, että sitä pullaakin voi joskus syödä.
Muttaniin, että kun jotain herkkua sitten syön, se on hyvää ja laadukasta. Vaikka itse tehtyä tai jostain hyvästä leipomosta. Ei niin, että ostan jonkun tehdasvalmisteisen pitkon ja mussutan sitä naama tahmaisena öklötykseen asti. Se ei todellakaan maistu hyvältä!
ap
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:41"]
Jollekin sopii ihan hyvin se, että syö joskus jonkun herkun tai vaikka päivittäin pari palaa leipää. Mulle se ei sopinut, yritin lukuisia kertoja, mutta mun luonne on heikko. Eli kun söin yhden pullan, tuumin seuraavana päivänä, että no jos eilenkin söin, niin miksen voisi tänäänkin syödä, huomenna en sitten syö...ja näin olin taas sokeri- ja hiilarikoukussa. Eli mulle on selkeästi vain yksi vaihtoehto hyvinvointiin ja se on totaalikieltäytyminen sokerista ja hiilariruuasta.
Mä en ketokarppaa, joten varmaan sen takia en haise pahalta, päinvastoin. Hiilareita tulee kuitenkin aika paljon maitotuotteista, marjoista, monista kasviksista, pähkinöistä jne. En oikeastaan koskaan laske hiilarimäärääni, mutta äkkipäätä sanoisin että jotain 50 - 80 g päivässä niitä tulee. Mikä lienee se ketokarppauksen raja?
Se hyvä puoli on, kun on kokonaan ilman sokeria muutamia viikkoja, niin sokeri alkaa maistua todella ällöttävälle. Muutaman kerran olen päättänyt maistaa esim. suupalan leivosta ja se maistuu niin kamalalle, että ei kyllä tee mieli syödä. Tavallinen suklaa maistuu pelkästään sietämättömän makealle, ei yhtään suklaalle.
Joskus seurassa, todella harvoin, tulee olo, että miksen söisi niinkuin seurueessa muutkin? Mutta kun muistan miten helposti hameeni kokoa 36 meni päälle, niin jotenkin mieluummin syön sen pihvin ja kasvikset kuin ihanalta tuoksuvan pizzan ;) (Varsinkin kun oon myynyt kirpparilla kaikki entiset hameet koko 42) t.10
[/quote]
Voi, mä olisin niin onnellinen, kun mahtuisin hameisiin ja housuihin kokoa 42. :D Nyt koko on 46-48. :(
Mutta oikeasti olisin onnellinen jo siitä, jos vuosi sitten syksyllä ostetut housut menisi taas jalkaan.
On kamalaa seurata , miten ole pikkuhiljaa lihonut viimeisen 6 vuoden aikana. Pikkuhiljaa olen kaapeista siivonnut pois pieniä vaatteita. Mulla on mökillä 2 laatikollista vaatteita kokoa 38, sitten laatikko vaatteita 40, kaksi laatikkoa kokoa 42 ja laatikko tai pari kokoa 44...
Jos vaan tämän seurauksena laihdun, niin mulla on paljon kivaa päällepantavaa taas. :)
Tiedän itsestäni, että jos teen jonkun totaalikieltäytymisjutun, niin sitten mua jossain vaiheessa vasta alkaakin himottaa kaikki herkut. Parempi se, että ensin tauko, himojen laantuminen, sitten sallii itselleen joskus silloin tällöin vaikka vieraisilla jonkun herkun. Ja vaikka pari kertaa vuodessa sen pizzankin.
Mutta yritän nyt tehdä tietoisen päätöksen, että en syö enää sellaista, mikä ei mielestäni oikeasti ole hyvää. EI enää mättöpizzoja jostain bulkkipizzeriasta. Jos syön pizzan, niin sitten menen sellaiseen paikkaan, jossa tehdään parempia "oikeita" italialaisia pizzoja. Ei enää ketjuhampurilaisia, jos syön hampurilaisen, teen sen itse pihvistä alkaen. Jne.
Ja vieraisilla. Jos näen, että on tarjolla jotain, josta en ehkä niin pitäisi, mutta jota velvollisuuden tunnosta pitäisi syödä. Niin täytyy vaan sanoa, että yritän nyt laihduttaa ja en syö pullaa/juustokakkua/tms. Pahoittakoon sitten emäntä mielensä, jos se tuollaisesta pahoittuu.
Enää en suostu syömään mitään vain syömisen vuoksi!
Ainakin yritän näin.
ap
Se on uskomatonta, kuinka nopeasti sokeririippuvuudesta pääsee eroon! Minäkin entinen sokeriaddikti, kunnes lopetin. Kerran herkkupäivänä söin kokonaisen Fazerin sinisen. Tuli huono olo, joka jatkui seuraavanakin päivänä. Mahakin meni löysälle. Ennen levyllinen suklaata ei tehnyt edes tiukkaa. Samoin limsat maistuu nykyään teolliselle litkulle, pahalle! Ennen rakastin kokista.
Kokeilkaapa oikeasti viikko ilman sokeriherkkuja, takaan, että yllätytte!
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:54"]
Mikä sai sinut lopettamaan? Mitä teit sokerinhimolle? Mitä viikossa on tapahtunut?:)
[/quote]
Pitää vaan katkaista kerralla eli ns cold turkey-menetelmä. Se sokerinhimo menee ohi neljässä päivässä.
[/quote]
Joo, se tekniikka, että mä nyt vielä tännän syön tän suklaapatukan ja huomenna en sitten enää, ei toimi. Ben there, done that. Aina tulee uusi päivä ja uusi suklaanami.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 12:09"]
Se on uskomatonta, kuinka nopeasti sokeririippuvuudesta pääsee eroon! Minäkin entinen sokeriaddikti, kunnes lopetin. Kerran herkkupäivänä söin kokonaisen Fazerin sinisen. Tuli huono olo, joka jatkui seuraavanakin päivänä. Mahakin meni löysälle. Ennen levyllinen suklaata ei tehnyt edes tiukkaa. Samoin limsat maistuu nykyään teolliselle litkulle, pahalle! Ennen rakastin kokista.
Kokeilkaapa oikeasti viikko ilman sokeriherkkuja, takaan, että yllätytte!
[/quote]
No juuri näin mulle on käynyt! Ja yllättävän nopeassa ajassa!
Luulin, ettei viikko riittäisi. Että kärvistelisin ihan kamalassa sokerinhimotuskassa. Mutta ei.
Tämä ehkä alkoi limsasta jo ennen joulua. Mies osti tarjouksesta 12 1,5l limsapulloa. Juo niitä ihan janoonsa, sokerilientä. Minäkin join ensin. Sitten alkoi kuvottaa.
Nyt en enää oikein pysty juomaan limsaa. Ennen tätä viikkoa pari kertaa yritin. Oli vaan liian makeaa, ei pystynyt.
Outoa. MIten tämä voi olla mahdollista?
ap
Minä olen myöskin sokeriaddiksi. Kaksi kertaa olen pystynyt täyttä lakkoa ylläpitämään kaksi kuukautta. Sitten olen repsahtanut ja syönyt senkin edestä. Nyt yritän vain pitää kohtuude, esim että kerran viikossa syön makeaa. Ja kyllä: aina kun syön sokeria, siitä seuraa hirvittävä väsähdys. Nyt olenkin toteutanut himon illalla, niin se väsähdys ei haittaa.
Mutta välillä tulee himo esim. Dajm kakkuun tai Sirkus-aakkosiin. Olen oppinut myös sen asian, että jos tulee himo jonkin tiettyyn, niin käyn ostamassa juuri sitä. Jos yritän sen himon taltuttaa jollakin muulla, niin se ei mene ohi ja syön ne kaikki muut ja lisäksi vielä sen, mitä teki mieli. Etsin kerran Roll-otoffeeta useasta eri kaupasta. En löytänyt mistään. Ja sitten älysin, että Makuunista saan niitä irtotavarana. Kävin ostamassa 100gr ja olin tosi tyytyväinen, koska jos olisin löytänyt jostakin sen 300gr pussin, niin olisin syönyt ne parissa päivässä. Tsemppiä ap:lle! Et ole yksin taistelemassa himoa vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea onnistunutta tarinaa. Mulla myös kamala sokerihimo,mutta mitkään totaalilakot vaan ei kohdallani toimi. Mulla käy niin, että mitä kauemminolen karkkia syömättä,sitä enemmän sitä himoitsen ja ajattelen. Se tulee jopa uniin.
Olen sokeriaddikti ja olin kuukauden sokerilakossa. Se loppui ja sen jälkeen sokerin määrällä ei ole ollut loppua! Tuon kuukauden voin tosi hyvin kyllä, mutta sen jälkeen repes ihan käsistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikanaan south beach dieetillä ja painoni "romahti" 3 viikossa 7 kg,normaalipainon sisällä... Se tunne kun pääsi eroon sokerikoukusta oli MAHTAVA!!!!!!! Muistan että kaupan karkkihyllyllä (josta aina ennen oli tarttunut joku pikkunami mukaan) tuijottelin niitä suklaalevyjä ja karkkipusseja ja totesin että ne ei kiinnosta mua tippaakaan,en halua mitään makeaa.... Voi miten vapauttava tunne!!! Nyt pitäisi löytää taas se sisäinen tahto ja lopettaa herkut... Pullat yms.eivät ole koskaan ongelmani,ne voin helposti jättää syömättä, mutta karkit - niihin mulla on addiktio ja paha sellainen :(
Ap:lle hulluna tsemppiä ja voimia sokerikoukusta selviämiseen! Elä anna periksi!
Toivotaan myös että sun mies hoksaa itse lopettaa nuo limsojen ja kakkujen ja jäätelön ostamisen... Herkutella voi muutenkin, ja mitä harvemmin, sen makeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustuksista ja myös noista onnistumis- ja sortumiskertomuksista. Niistä voi aina ottaa oppia ja miettiä tarkemmin omia tekemisiä!
Toivon tosiaan, että mieskin jättäisi herkuttelut. Silläkin on massu kuin pallo. :) Olen yrittänyt puhua, mutta mies on sitä mieltä, että jos hän käy uimassa 3-5 x/vko, niin kyllä siitä laihtuu ja voi syödä ihan mitä vaan...
Itse en ole samaa mieltä. Vaikka kuinka liikkuisi, niin sokerin mättäminen elimistöön EI ole hyvä asia.
ap
Sokerisyöppö tässäkin ja vahvistan ap:n kertoman täysin: olo tosiaan paranee ihan parissa päivässä, uloste muuttuu "tahnasta" normaaliksi eikä koko ajan väsytä.
Kokeilun vuoksi olin erään viikonlopun syömättä muuta kuin ruokaa, siis viisi ateriaa päivässä. Laitoin teehen hunajaa reilusti, mutta muuta "turhaa" makeaa en syönyt. Maanantaina oli hämmästynyt olo: turvotusta oli lähtenyt, suoli toimi normaalisti eikä ollut vatsakipujakaan. Alapää ei vuotanut/haissut yhtä voimakkaasti kuin aiemmin ja olotila pysyi tasaisen hyvänä muutenkin.
Aiemmin yritin karpata ym. josta tuli kyllä hyvä olo, mutta ruokavalio oli liian rankka/jyrkkä silloiseen elämäntyyliini. Nykyään syön sitä, mistä tulee hyvä olo: lounaaksi paistoin lihapullia ja munakokkelia kera vihannesten, noin esimerkiksi. Jos tekee mieli makeaa, yritän ennemmin juoda kuin syödä sen: tölkillinen limua, lasillinen mehua tms. sisältää usein vähemmän kaloreita kuin karkkipussi, suklaapatukka tai vastaavat ja auttaa myös juomaan tarpeeksi. Joskus makeanhimo voikin olla janoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samankaltaisia kokemuksia! Olen nyt ollut kolmisen viikkoa ilman sokeria ja muutenkin kaiken " hötön " olen jättänyt pois eli täysjuvätuotteita syönyt. Lisäksi olen pyrkinyt juomaan vettä paljon. Ennen tätä herkkujen syöminen oli päivittäistä.
Aivan mahtava olo. Energinen olo, turvotus kadonnut, painoa tippunut, yöt olen nukkunut hyvin, ei enää päiväunia, ei ummetusta ja iho selvästi paremmassa kunnossa.
Yhtäkkiä painonpudotus ei ole enää tärkeää vaan hyvän olon saaminen. Kaikista ihmeellisintä on, ettei ole edes tehnyt mieli herkkuja.
Nimenomaan toi terveys ja hyvä olo motivoi minuakin, ei suinkaan painonpudotus. Pystyn olemaan ilman herkkuja kun mietin, että miten huono olo niiden syömisestä tulee. Jos yritän miettiä, että "lihon/en laihdu jos syön tämän", niin ei se auta yhtään, sitten tulee vaan sellanen "no ei yksi juttu nyt mitään haittaa" (ja eihän se tavallaan haittaisikaan, mutta kun se ei yleensä jää siihen yhteen juttuun ja tosiaan, siitä tulee huono olo). Mutta se yksi juttu vaikuttaa siihen oloon kuitenkin heti negatiivisesti, joten siitä saa paljon paremman motivaation :)
Sitäpaitsi jos ihminen on terve ja hyvinvoiva, hän on myös normaalipainoinen. Siitäpä siis motivaatiota myös painonpudotukseen :)
Allekirjoitan ap:n kokemuksen sataprosenttisesti.
Entinen sokeriaddikti, nyt 25 kiloa kevyempi "normaali"
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:49"]
Täällä samankaltaisia kokemuksia! Olen nyt ollut kolmisen viikkoa ilman sokeria ja muutenkin kaiken " hötön " olen jättänyt pois eli täysjuvätuotteita syönyt. Lisäksi olen pyrkinyt juomaan vettä paljon. Ennen tätä herkkujen syöminen oli päivittäistä.
Aivan mahtava olo. Energinen olo, turvotus kadonnut, painoa tippunut, yöt olen nukkunut hyvin, ei enää päiväunia, ei ummetusta ja iho selvästi paremmassa kunnossa.
Yhtäkkiä painonpudotus ei ole enää tärkeää vaan hyvän olon saaminen. Kaikista ihmeellisintä on, ettei ole edes tehnyt mieli herkkuja.
[/quote]
Kohtalonsisar! :) Sama tunne siis meillä molemmilla. Se hyvä olo hakkaa namit ja jopa haaveen hoikemmasta olemuksesta. Tärkeintä onkin, että voi hyvin, ei se, että olisi laiha kaunotar.
ap
Voi kun se toimisikin kaikille samoin :-(
Olin syksyllä 30 päivää täysin ilman makeaa vedonlyönnin takia.
Voin kertoa että himoitsin sokeria joka päivä, ja sen kuukauden jälkeen vedin sitä napaani kaksi käsin. Ei hävinnyt himo mihinkään.
Jollekin sopii ihan hyvin se, että syö joskus jonkun herkun tai vaikka päivittäin pari palaa leipää. Mulle se ei sopinut, yritin lukuisia kertoja, mutta mun luonne on heikko. Eli kun söin yhden pullan, tuumin seuraavana päivänä, että no jos eilenkin söin, niin miksen voisi tänäänkin syödä, huomenna en sitten syö...ja näin olin taas sokeri- ja hiilarikoukussa. Eli mulle on selkeästi vain yksi vaihtoehto hyvinvointiin ja se on totaalikieltäytyminen sokerista ja hiilariruuasta.
Mä en ketokarppaa, joten varmaan sen takia en haise pahalta, päinvastoin. Hiilareita tulee kuitenkin aika paljon maitotuotteista, marjoista, monista kasviksista, pähkinöistä jne. En oikeastaan koskaan laske hiilarimäärääni, mutta äkkipäätä sanoisin että jotain 50 - 80 g päivässä niitä tulee. Mikä lienee se ketokarppauksen raja?
Se hyvä puoli on, kun on kokonaan ilman sokeria muutamia viikkoja, niin sokeri alkaa maistua todella ällöttävälle. Muutaman kerran olen päättänyt maistaa esim. suupalan leivosta ja se maistuu niin kamalalle, että ei kyllä tee mieli syödä. Tavallinen suklaa maistuu pelkästään sietämättömän makealle, ei yhtään suklaalle.
Joskus seurassa, todella harvoin, tulee olo, että miksen söisi niinkuin seurueessa muutkin? Mutta kun muistan miten helposti hameeni kokoa 36 meni päälle, niin jotenkin mieluummin syön sen pihvin ja kasvikset kuin ihanalta tuoksuvan pizzan ;) (Varsinkin kun oon myynyt kirpparilla kaikki entiset hameet koko 42) t.10