Rehellisesti: onko tällä suhteella toivoa?
Puoli vuotta seurustelua takana. Ikää molemmilla 27. Ei ole ollut sellaista alkuhuumaa, on vaan ollut mukavaa ja keskustelu toiminut hyvin. Ajattelin, että nyt olisi löytynyt toimivan kommunikaation suhde. No, sitten huomasin, että mies ei paljoa viestittele näkemisten välissä. Saattaa mennä kolmekin päivää, ennenkun mitään sanoo. Ei koskaan hyvää yötä, ei huomenta. Olen ottanut asian monesti puheeksi, mutta hän kokee turhaksi kyseisenlaisen viestittelyn. Aina kuitenkin hieman yrittänyt, kun on ollut puhetta, mutta se on palannut takaisin samaksi. Nyt neljä päivää näkemisestä, pari kertaa kysynyt kuulumiset. Ei muuta. Vituttaa. Sit kun nähdään niin kaikki on ihan ok, ja mä oon aivan rikki kun oon ajatellut et toista ei vaan jaksa kiinnostaa. Tuntuu, ettei mulla ole oikeastaan ees kovin vahvat tunteetkaan, kun nämä erilaiset viestimisen tarpeet ovat etäännyttäneet mua tosta miehestä. Ja hän aina sanoo, ettei ymmärrä mikä on ongelma. Ja jopa naurahtaa sille, kun yritän sanoa, että enemmän yhteydenpitoa sais mut tuntemaan oloni turvalliseksi. Enemmän näkemistä olis varmaan parempi, ja asutaankin toisiamme lähellä. Mutta mies kaipaa omaa tilaakin niin paljon enemmän kuin minä. Ja tuntuu, että minä joustan omista tarpeistani koko ajan. Tuhoon tuomittua varmaan, kun olen itse paljon tiiviimmän suhteen perään.
Oon kyllä varmaan jo tietoinen ite ettei tästä mitään tuu. Mut onko edes mitään vastaavaa kokemusta tai mielipiteitä?
En vaan jaksaisi erota. Mut en kyllä voi hyvin näinkään.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sopisi loistavasti tuollainen suhde, mutta sinulle selvästi ei. Jos laitat viestiä, niin eikö mies vastaa? Oletteko puhuneet yhteen muutosta?
Kyllä vastaa, mutta vähäsanaisesti. Ja ollaan puhuttu, juuri itse asiassa kun viimeksi nostin tämän asian puheeksi että koen että olemme etäisiä. Mutta jos en voi Hyvin erillään asuessa, niin varmaan olisi aika suuri riski testata yhteenmuutolla sitä että korjaako se asian. Ap
Onko sulla taipumus ihastua tällaisiin miehiin, jotka eivät juuri välitä miltä susta tuntuu, eivät huomioi jne.? Ja sitten pyrkiä viemään suhdetta eteenpäin siitä huolimatta?
Kannattaisi työstää asiaa psykoterapiassa, jos olet kokenut tällaista ennenkin. Mutta jos vain tämä suhde on sellainen, niin se on hyvä vain lopettaa.
Valitettavasti en usko, että on. Mies ei selvästi ole vain tarpeeksi ihastunut sinuun. Kyllä silloin, kun toisesta oikeasti välittää, pitää yhteyttä päivittäin. Ja haluaa nähdä niin usein kuin mahdollista. Luulen, että mies odottelee sitä oikeaa ja siihen asti pitää sinua varalla, kunnes löytyy joku, joka oikeasti kolahtaa. Ja ilmeisesti omat tunteesi ovat samanlaiset. Minusta sinun pitäisi kerätä rohkeutta ja laittaa tuollainen suhde poikki, että voit löytää oikeasti jonkun itsellesi sopivan ihmisen.
Itse seurustelin aikoinaan vähän saman tyyppisen miehen kanssa. Tosin silloin alussa oli sellainen oikein kunnon alkuhuuma, jolloin pidettiin yhteyttä koko ajan. Pikkuhiljaa näkeminen ja viestittely väheni. Ja juuri tuo sama juttu, ettei toivottanut minulle hyvää yötä edes, vaikka tiesi että toivon niin. Välillä oli monen päivän taukoja yhteydenpidossa. Onneksi laitoin lopulta poikki ja löysin aika pian sen jälkeen elämäni rakkauden. Nykyinrn mies toivottaa joka yö hyvää yötä (jos emme ole yhdessä) ja soittelee ja viestittelee päivittäin.
N30
Ei toimi.
Voitte erota nyt tai kärsiä pidempään ja vasta sitten erota
Tekstiviestit on romantiikkaa. Jepjep
Minusta se on aika varma merkki, jos on välinpitämätön eikä pidä yhteyttä, ettei mies ole kiinnostunut oikeasti. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan, että tilanne paranisi keskustelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Tekstiviestit on romantiikkaa. Jepjep
Kyllä huomenet ja hyvät yöt kuuluu mun mielestä romanttiseen toimintaan. Ja kaipauksen ilmaiseminen. Vrt monen päivän hiljaisuus.
Mullakin oli kolmekymppisenä tuollainen suhde. Luulin, että se oli ihan ok, mutta jälkeenpäin tajusin, että ei se alkuihastuksen jälkeen oikeasti lähtenyt lentoon se homma. Jotenkin vaan jämähdettiin yhteen, nähtiin noin kerran viikossa.
Koko ajan mulla oli tunne, että olen riittämätön, kun toinen ei ole rakastuneempi. Erottuamme tajusin, että olinkin itse asiassa tosi helpottunut.
En nyt tiedä oliko tästä hyötyä. Jotenkin vaan tuli se oman suhde mieleen tuosta sun kuvauksesta.
Veikkaan, että suhteenne ei ole se oikea kummallekaan. Ei nyt oikein kuulosta siltä.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on aika varma merkki, jos on välinpitämätön eikä pidä yhteyttä, ettei mies ole kiinnostunut oikeasti. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan, että tilanne paranisi keskustelemalla.
Niinhän se on. Mitä nopeammin tuon asian ymmärtää sitä vähemmän sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on aika varma merkki, jos on välinpitämätön eikä pidä yhteyttä, ettei mies ole kiinnostunut oikeasti. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan, että tilanne paranisi keskustelemalla.
Niinhän se on. Mitä nopeammin tuon asian ymmärtää sitä vähemmän sattuu.
Aivan. Ja jo se eropäätöskin voi helpottaa, ettei enää tarvitse odotella viestejä, joita ei tule ja kokea siitä huonommuutta.
Näin se vain on, että ei voi löytää parempaa, jos ei uskalla jättää taakseen huonoa suhdetta.
Minä olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa. Muistan vieläkin yhden tekstiviestin jonka mies lähetti työmatkalta ulkomailta seurusteluaikanamme:
Tuuli puhaltaa
meren takaa tuoksusi
hengitän syvään
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut kohta 20 vuotta naimisissa. Muistan vieläkin yhden tekstiviestin jonka mies lähetti työmatkalta ulkomailta seurusteluaikanamme:
Tuuli puhaltaa
meren takaa tuoksusi
hengitän syvään
Haikuhan tuo on! Ihana.
Mun eksä oli tuollainen, nähtiin viikonloppuisin ja arkena vastasi mun viesteihin ehkä kahden-kolmen päivän välein. Kuitenkin olin myös hänen "elämänsä nainen" ja hän oikeasti välitti minusta. Suhde kaatui muihin syihin ja minun aloitteestani erottiin.
Ihmiset on siis erilaisia, kaikki ei ole niin yhteyttä pitäviä. Mutta sinä olet, joten ei tuossa kannata roikkua. Etenkin kun nykyään, jos olet nuorempi, on ihan tavallista puhua läpi päivän chateissa. Minä ja aviomieheni jutellaan whatsappissa läpi päivän, kun ollaan eri paikoissa, ja se tuntuu just oikealta. Joten jos haluat sellaista, etsi sellainen mies :)
N27
Älä tyydy tuollaiseen. Et ole onnellinen nyt, kun suhteenne pitäisi olla parhaimmillaan ("honeymoon"-vaihe eli se kun ollaan vielä head-over-heels ihastuneita ja symbioosissa ennen kuin alkaa eriytyminen ja arki). Miksi tuhlata kummankaan aikaa?
Minun mieheni ei ole romanttinen, häneltä on turha odottaa sanallisia rakkauden tunnustuksia. Sen hän on sanonut heti alkuunsa. Silti hän ensitapaamisesta alkaen on halunnut olla päivittäin yhteydessä. Soitti erillään asuessamme päivittäin edes lyhyesti, jakoi kuulumisia, halusi kuulla miten minun päiväni oli mennyt ja mitä minulle kuuluu.
Sinun tapauksessai miestä ei edes kiinnosta. On vaikea erota, kun on jo puolen vuoden ajan elänyt toivossa ja kokenut itse olevansa rakastunut ja sitoutunut, mutta silti on parempi erota nyt kuin sen jälkeen, kun olet tuhlannut vielä toiset puoli vuotta. Ei tuo tule muuttumaan paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan enemmän yhteyttä. Tuntuu, että parisuhde on olemassa ainoastaan silloin kerran viikossa kun nähdään. Ap
Jos näette kerran viikossa ja mies lähettää - pyydettäessä - pari laimeaa viestiä, te ette ole missään parisuhteessa. Jotain tapailua tuo on, mutta ainakin miehen puolelta siinä on tunteita mukana noin nolla prosenttia.
Jos seuraavan parin viikonlopun aikana kieltäydyt harrastamasta seksiä kun tapaatte, mitähän luulet että tapahtuu? Oma veikkaukseni on että et enää kuule miehestä senkään vertaa.
Lopeta itsesi huijaaminen ja jatka matkaa.
Ehkä mä olenkin romanttisempi kuin alkuun ajattelin. Kaiholla katson kun esim jonkun ystävän mies laittaa kesken päivää viestin, ihan vaan huvikseen. Tai kertoo että kaipaa. Mies ei ole yhtään romanttinen.
Kai se on taas yksinäisyyttä kestettävä
Ap