"Vauvaa ei saa totuttaa syliin, ettei vaadi sinne aina"

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 09:36"]

Vauvalla, silloin 2-3 kk, oli ruuansulatusongelmia, ja ainoa mikä helpotti oli sylissä olo vatsallaan. Meinasin huitaista anoppia kun se tokaisi: "Te ootte pitänyt sitä liikaa sylissä. Se on pilalle hemmoteltu. Sen takia se itkee koko ajan jos ei pääse syliin." Silloin mieskin tajusi että mummon on nyt paras lähteä omaan kotiinsa, takas seitkytluvulle.

[/quote]

Toi on kyllä kurja tilanne, mutta eitainnut mummo lähinnä ymmärtääettä lapsella vatsa on kipeä. On minunkin äidillä pinttyneet mielipiteensä, saas nähdä millainen sitä itse on aikanaan kun omat lapset saa kenties omia lapsia.. Minusta noita mummeleita pitäisi silti koittaa vähän ymmärtää. Voi alkaa vaikuttaa vaan sinun ja mummelin väliseen suhteeseen? En ainakaan ole itse saanut käännettyä äitini päätä jos hänellä on mielipiteensä, joskus koitin sanoa että teen neuvolan antaman ohjeen mukaan ja äitini siihen että hänen mielipiteensäkin on se ohje jonka hän sai joskus neuvolasta. :)

Kaikki lapset on yksilöitä, ihan niinkuin me aikuiset ollaan ja mikä tuntuu yhdestä kivalta ei ole sitä toisesta.

33

[/quote]

Kyllä noita mummon neuvoja nyt taas jaksaa. Vauvasta on kasvanut taapero joka saattaa kesken leikin hakea kirjan ja haluta mummon syliin sitä yhdessä lukemaan :)

Varmasti minä jonkun kymmenen vuoden päästä saarnaan omille lapsille ja miniöille 2010-luvun neuvolaohjeita.

t.38

Minunkin lähipiiriin kuuluu näitä vauvankouluttajia. Appiukko varsinkin muistaa mainita miten vauvaa pidetään liikaa sylissä ja ethän sinä nyt ainakaan imetä enää ( vauva 4kk).Ei mahdu minun päähän ajatus, että vauva pitäisi pitää jossain sitterissä päiväkaudet eikä itkuun saisi vastata.

Taas mennään ääripäihin. Jos et koko ajan kanniskele vauvaa, olet sitteriin hylkääjä. Höpö höpö, huudatus on eri asia. Vauva tarvitsee paljon hellyyttä ja sylittelyä, mutta voi hänet välillä laskea vaikka lattialle pötköttelemään lelujen kanssa. Ei mulla olisi tullut kotitöiden tekemisestä mitään, jos olisin kaikki vauvan hereilläoloajat häntä vain kanniskellut. Juttelin siinä samalla vieressä ja vauva katseli lelujaan. Ekan vauvan kanssa kyllä hösäsin liikaa enkä suurin piirtein uskaltanut poistua eri huoneeseen, mutta samanlaista on muillakin kavereilla ollut. Ne hormonit saavat pienen kitinänkin tuntumaan sietämättömältä.

Tosi moni pitää erityisesti sitä esikoisvauvaa kylässäkin koko ajan sylissä ja siinä sitten kuumat kahvit ovat kymmenen sentin päässä pöydällä. Itseäni hirvittää tuo kahvin juominen vauva sylissä, mutta kun ei voi edes hetkeksikään laskea vauvelia alas jo se vähän inahtaa.

Ap vastailee. Kyllä meilläkin on vauva ollut paljon lattialla. On ollut aikoja, että on viihtynyt siellä paremmin ja toisinaan taas kaivannut syliä ja kanniskelua enemmän. Ihan vauvaa seuraillen ja vauvan ehdoilla olen mennyt. Kuitenkin tuntui jotenkin tosi syyllistävältä kun kaveri katsoi oikein halveksivasti, että ihanko tosiaan näin vanhaa, siis lähemmäs vuosikasta, pidän sylissä muutaman minuutin, jotta rauhoittuu. Ja itkukin tuli vielä siitä, että kaverin kaksivuotias kopautti lastani vahingossa helistemällä päähän. Kuulemma tällaiseen pitäisi vaa totuttaa, eikä heti olla lohduttamassa.

Kuulostaa AP tutulta. Itsellänikin on vastaavanlainen ystävä. Lisäksi hänen periaatteensa on se, että mitään kolhuja ei saa tasoittaa pienenkään lapsen tieltä, vaan esimerkiksi seisoma ja kävelyharjoituksissa on hyvä kaatuilla miten sattuu ja hän vaan istuu sohvalla ja katselee telkkaria. Kuulemma oppii paremmin varomaan, kun pari kertaa lyö päänsä. Itse olen sitten ottanut hänen lapsestaan koppeja aina tarvittaessa, koska en ainakaan itse halua olla todistamassa mitään sairaalareissua. Lisäksi hän on ruummillisen kurituksen kannalla siinä mielessä, että käyttää esim luunappia, jotta lapsi oppii nopeammin mihin ei saa koskea. Kaikki tämä tuntuu mielestäni jotenkin niin kylmältä...

Eiköhän tässä ketjussa tarkoitettu nimenomaan sellaisia vanhempia, joiden mielestä sylittely aiheuttaa vauvalle hhhmmm riippuvuutta? Ei niinkään arvosteltu vanhempia siitä, jos ei koko ajan pidä lastaan sylissä. 

Meillä kuultiin myös koko ajan siitä, kun tyttäreni sai öisin tulla viereen nukkumaan. On ollut aina huono nukkumaan ja heräillyt paljon sekä nähnyt pahoja unia. Tuli vielä kuusi vuotiaanakin satunnaisen säännöllisesti viekkuun ja aina sukulaiset arvostelivat. No nyt tyttö on kymmenen ja väliin tuleminen loppui aika tarkkaan seitsemän vuoden iässä. Nykyisin ei tule viereen tai herätä vaikka näkisi pahojakin unia. On hyvin nukkuva, iloinen ja reipas tyttö. Ei ole mikään äidissä roikkuva hemmoteltu epäitsenäinen kiukkupetteri. Joten mielestäni lasta ei voi helliä pilalle antamalla läheisyyttä ja huomiota kun lapsi sitä tarvitsee. Ja mielestäni yöllä pelkäävä lapsi oli sitten kolme tai kuusi tarvitsee äitiä/isää jos ei muuten pääse itkusta tai pahasta unesta eroon. Ihmeellistä kun ihmiset kuvittelee, että jos lasta halaa, sylittelee tai antaa turvaa niin hänestä kasvaa vanhemmistaan riippuvainen riippakivi. Vaikka asia on usein juuri toisinpäin!