"Vauvaa ei saa totuttaa syliin, ettei vaadi sinne aina"

Mulla kans samanmoinen kaveri. Vauva 2kk kököttää kaiket päivät yksin sitterissä telkkarin edessä. Sit ihmetellään miksi se mun kanssa on niin hyvällä tuulella ja hiljaa kun kylässä aina pidän sylissä, halin ja juttelen.. Kun muuten märisee kuulemma kokoajan.. En ymmärrä. Ei se lapsi kauaa siiyä äidin sylistä ole kiinnostunut. Oma 6v aika harvoin enää kiipeää syliin :) Pidä sylissä, hali, pusi, rakasta!!!!!

Niinpä :( Kauhistuttaa se kun pientä vauvaa ei pidetä sylissä.

Mun äiti sanoo kans samaa..toki mulla jo neljäs vauva ja en jaksais enää kuunnella samaa jankutusta..mun mielestäni lapset tarvitsevat syliä ja hellyyttä kehittyäkseen normaalisti. Ja jos lapsi satuttaa itsensä niin mun mielestä epänormaalia ettei ottais syliin tai jotenkin yrittäs parantaa oloa. .

Höpöti höpöti. Saman ohjeen olen kuullut enkä uskonut. Tosin mun vauva kasvoi isoksi vauvaksi ja oppi liikkumaan aika myöhään joten siinäpä sitten selkä vääränä kanniskeltiin. Mutta kantaisin uudelleenkin!

Ihana kuulla et en ole ainoa sylittelijä :) ! Mietinkin jo että oonko muka jotenkin liiallinen kun aina lohdutan pikkuista ja halittelen ihan muuten vaankin. Jotenkin musta kamalaa kun tää ystävä vaan tiuskasee pienelleen tämän lyötyä vaikkapa päänsä, että oot jo iso poika, et älä itke ja mee takas leikkiin. 

Ihan hullu seiskytlukuinen ajatus. (Ja kuinka terveitä meistäkin sit emotionaalisesti keskimäärin tuli, kysyn vaan?)

Mulla oli huono selkä jo raskautuessa, vaikka tietty treenasin sen mahd. hyvään kuntoon. Mutta välillä perussylittelyn sijaan menin esim. lattialle viereen makaamaan ja halaamaan yms. 

Suututtaa noi jutut, ettei muka saa totuttaa syliin. Eikä sitten myöhemmin kehua, ettei ylpisty. Ai niin, eikä tyttölapsi saa myöskään halailla ja pussailla isäänsä, ettei vieraat ihmiset käsitä väärin... Murrr.

Minun kaksi sylissäkasvanutta lasta ovat nyt teini-iässä ja ihana huomata, että se vauva-aikana aloitettu läheinen suhde jatkuu edelleen. Eivät toki enää syliin halua, mutta kertovat asioistaan aika avoimesti, tulevat viereen istumaan sohvalle leffailtoina jne. Minusta on turha myöhemmin valittaa etäisistä lapsista, jos ei luo sitä läheistä suhdetta heti alusta. 

Tää on niin kauheeta... :( Kun vauvan paikka ON sylissä. Puhukaa nyt järkeä niille! Tuun surulliseksi niitten pienten puolesta jotka jää vaille hellyyttä ja lämpöä, jota ne tarvitsee kasvaakseen terveiksi ja tasapainoisiksi. Ne on se ansainnu!

Huihai, omituisia mielipiteitä ihmisillä. Pienokaisen paras paikka on lämmin ja turvallinen syli.

Ystäväsi vihaa lastaan ja yrittää peitellä vihaansa tuollaisilla järjettömillä kasvatusohjeilla. En ihmettelesi jos vauva sattuisi kätkytkuolemaan.

Lapsen normaalia psyykkistä kehitystä edesauttaa hellyys, lämpö ja läheisyys, jota sylissä pitäminen ja hellittely ovat parhaimmillaan. Nämä siis lapsen ehdoilla, ei väkisin. Perus kasvatuspsykologian kirjoja vaan lukemaan tai jos jaksaa niin uusimpiin tieteellisiin tutkimuksiin tutustumista.

Tuo sanonta ei ole edesseitkytlukuinen vaan paljon kauempaa. Silloin kun ehkäisyä ei ollut ja vauvoja tuli jopa vuoden välein niin keksittiin tälläinen sanonta.

Ajatelkaa, että intiaani-, tai inuiittivauvaa ei edes laskettu juurikaan maahan ensimmäisen elinvuoden aikana, vaan sitä pidettiin sylissä tai selässä jatkuvasti, että tuntisi olonsa turvalliseksi. Sama toimii vieläkin kaikissa vanhoissa heimokulttuureissa.

Niin kauan kuin vauva ei kävele, on hänen paikka sylissä. Jopa apinat tekee näin.

Joo, kummallista jos joku vielä kehtaa sanoa, ja noudattaa tuota vanhanaikaista juttua joka on kumottu jo kymmeniä vuosia sitten.

No ei ihme, että suomalaiset on niin tunnekylmää ja estynyttä porukkaa, jos ei vauvoja edes pidetä sylissä. Mitä hittoa?

Mä olen lapsia aina pitänyt lähellä, jos ei sylissä koko ajan, niin pötkötelty lähekkäin, istuttu toosi tiivisti rintarinnan ja rapsutellut.

Niin vaan vauvat tulee vieläkin pötköttämään mamman viereen, telkkaria kattellaan kainalokkain jne. Halitaan ja pusitaan. Vauvoillani nyt ikää 11 ja 13v. ;) Aina o syli heille avoin. Miehen myös samanlainen mussukka sekin on.

Kyllä minä ainaki sylivauvaks opetin, oppi siitä huolimatta 10,5kk kävelemään. Nyt 2-vuotias ja ihana se on kun syliin haluaa tai muuten vaan halimaan <3

Mun äiti myönsi jälkeenpäin että hän oli väärässä kun sanoi että vauvaa ei pidä hemmotella pitämällä sylissä koko ajan.
On todennut että lapsenlapsista minun lapseni on saanut olla eniten sylissä jne, ja iloisempaa, sosiaalisempaa tyyppiä ei kyllä suvusta löydy...
Ja kyllä mummikin kuitenkin tykkää kun hän hän ainoana nyt viihtyy mummin sylissä ja tykkä halailla ja pussailla. 

Täällä sama, että äiti hokee "älä totuta syliin"! Wtf!? Kaikkia oon helliny ja lelliny eikä syliin suostu suosiolla enää kuin tuo vuoden ikäiseni! Vanhin 8v ei suostu kuin joskus. Että niin ne vaan syliin "tottui"... Pyh! Lapset tarvitsevat rakkautta osakseen ja siihen kuuluu tasan muutkin asiat kuin heen pukeminen ja katon tarjoaminen pään päälle. Sanonkin näille "ei syliä lapselle" mammoille ettei ne mun sylissä enää teini-ikäisinä oo ;) Niinkus kaikki hyvin tietää.

Toinen on tämä mitä saattaa laitoksellakin (synnäri) kuulua kätilön suusta: "Antaa itkeäkin välillä niin keuhkot vahvistuu"! Kyllä on puppua. Vauva kun itkee, hänen tarpeensa otettava heti huomioon, näin kasvaa se luottamus ja kokee olonsa turvalliseksi. Tuokin on kumottu jo aikoja sitten, ja joku vanhanaikainen kaikkitietävä kätilö tulee asiasta mainitsemaan. Halikaa ja pussailkaa, pitäkää hyvänä lapsianne vauvasta niin pitkälle kuin mahdollista :)

Sukulaislikalla kanssa, että äitinsä syyllisti syliin ottamisesta. Nyt on tosi mukava yläasteikäinen ja koulussa menee loistavasti. Ei hänkään kuulemma enää sylissä istu...

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 06:44"]

Halikaa ja pussailkaa, pitäkää hyvänä lapsianne vauvasta niin pitkälle kuin mahdollista :)

[/quote]

Kunhan ei liian pitkälle, ettei tule 35v peräkammarin poikia, viimeistään 10v kannattaa erottaa tutista.