Viimeisin lukemasi kirja ja mielipiteesi siitä

Vadelmavenepakolainen, en muista kirjoittajaa.

Kertomus suomalaisesta miehestä, joka haluaa olla ruotsalainen ja elääkin(liikaakin :D) Suomessa kuin ruotsalainen. Sitten muuttaa Ruotsiin ja toteuttaa suunnitelman täydellisestä ruotsalaisuudestaan.

Kirja on todella hyvä; välillä saa nauraa vedet silmissä ja tapahtumat menevät aivan hurjaksi :D:D, mutta lopulta kirja on hiukan haikean surullinenkin.

Suositten.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:33"]

Mielensäpahoittaja.

Kirjoittaja oli joku suomalainen jannu, en muista nimeä. Olisko ollut  Kyrö?

No joka tapauksessa ei kovin kaksinen. Kohdittain ihan hyviä yrityksiä mutta päähenkö jäi epätoden tuntuiseksi eikä kirja ole mikään kovin kiinnostava eikä ihmeellinen. Tuntui, ettei kirjoittaja ole oikein sinut valitsemansa aiheen kanssa vana aihe oli hänelle liian etäinen ja kaukaa haettu. En lukisi kirjaa toista kertaa enkä suosittelisi kenellekään.

[/quote]

IHanaa! Kerrankin joku sanoo sen ääneen. Itse olen ihmetellyt, miksi tätä hypetetään niin paljon. Ok, käsite mielensäpahoittaja on hyvä ja hyödyllinen mutta toi kirja, josta se lähti liikkeelle, ei todellakaan ole mikään sellainen kuoliaaksinaurattaja kuin väitetään. Päinvastoin se on kankea, puiseva ja vain etäisesti hauskaa muistuttava.

[/quote]

Käsittääkseni nuo ovat alunperin olleet jotain radiokolumneja. Minuun iski kyllä ihan täysillä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:33"]

Mielensäpahoittaja.

Kirjoittaja oli joku suomalainen jannu, en muista nimeä. Olisko ollut  Kyrö?

No joka tapauksessa ei kovin kaksinen. Kohdittain ihan hyviä yrityksiä mutta päähenkö jäi epätoden tuntuiseksi eikä kirja ole mikään kovin kiinnostava eikä ihmeellinen. Tuntui, ettei kirjoittaja ole oikein sinut valitsemansa aiheen kanssa vana aihe oli hänelle liian etäinen ja kaukaa haettu. En lukisi kirjaa toista kertaa enkä suosittelisi kenellekään.

[/quote]

IHanaa! Kerrankin joku sanoo sen ääneen. Itse olen ihmetellyt, miksi tätä hypetetään niin paljon. Ok, käsite mielensäpahoittaja on hyvä ja hyödyllinen mutta toi kirja, josta se lähti liikkeelle, ei todellakaan ole mikään sellainen kuoliaaksinaurattaja kuin väitetään. Päinvastoin se on kankea, puiseva ja vain etäisesti hauskaa muistuttava.

[/quote]Eikös nämä ihan aluksi olleet jotain radiopakinoita tms lyhyitä kuunnelmia, jotka Kyrö sitten kokosi kirjaksi?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 09:31"]

Vadelmavenepakolainen, en muista kirjoittajaa.

[/quote]

Miika Nousiainen

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema. Kivasti kirjoitettu, vähän erilainen, mukaansa tempaava, tykkäsin, suosittelen!

Stephen Chbosky - Perks of Being a Wallflower. Helppolukuinen kirja jossa on sympaattinen pohjavire, loppupeleissä kuitenkin liian sentimentaalinen ja simppeli omaan makuuni. Helppo tarttua vaikka väsyttäisi tai aivot olisi jumissa. Kyseessä siis Forrest Gump-tyyppinen kasvutarina hieman yksinkertaisesta mutta hyväsydämisestä pojasta.

Leiri 14. Pako Pohjois-Koreasta.

Ihan hirveä ja siksikin niin kiehtova kirja. Perustuu tositapahtumiin ja kertoo oloista, joilla Pohjois-Korean vankileireille mielivaltaisesti lähetetyt ihmiset tälläkin hetkellä elävät. Pisti ottamaan selvää P-Korean tilanteesta ja mietitytti kyllä pitkän aikaa jälkeenpäin.

SUOSITTELEN!

Confessios of mr Fitzwilliam Darcy by Mary Street...

Todella hyvä kirja. "kertojana" on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta tuttu yrmyilijä Darcy. Suosittelen kaikille Austen faneille. Suomennosta ei taida olla vielä saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 17:51"]

Confessios of mr Fitzwilliam Darcy by Mary Street...

Todella hyvä kirja. "kertojana" on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta tuttu yrmyilijä Darcy. Suosittelen kaikille Austen faneille. Suomennosta ei taida olla vielä saatavilla.

[/quote]

Ei ainakaan Vaski-kirjastoista (Varsinais-Suomi) löytynyt vielä. :( Ikävää sinänsä, haluaisin tuon lukea.

Pauliina Rauhala - Taivaslaulu. Tartuin kirjaan pienellä varauksella kun tuntuu että lestadiolaisuutta käsittelevät aiheet tunkee nykyään ovista ja ikkunoista. Milloin on pedofiliaa, milloin väitellään ehkäisystä, milloin on suviseurat jne ja sitten tietenkin tämä kirja, joka on ollut paljon otsikoissa. Itse en siis ole vl.

Kirjan kaunis kieli vei mennessään heti ensimmäiseltä sivulta. Todella kaunista, koskettavaa ja runollista kieltä olematta kuitenkaan lainkaan siirappista, naiivia tms. Itkin kirjan parissa muutamaan kertaan ja en varsinaisesti kirjan tapahtumien vuoksi, vaan sen, kuinka kauniisti ne oli kirjoitettu. Vaikkakin tapahtumatkin rankkoja ja koskettavia olivatkin. Ja mielessä jäi pyörimään kuinka monta naista tälläkin hetkellä elää Viljan elämää..

Suosittelen kirjaa ehdottomasti.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:58"]

Anja Snellman: Pääoma. Lempikirjailijani ei taaskaan pettänyt. Hyvä kirja hänen edesmenneestä siskostaan. Liikuttava, koskettava, ihana.

[/quote]

Pääoma oli ihana kirja. Sitä lukiessani surin rakasta perheenjäsentä ja olin niin herkillä että melkein jätin kesken. Se vaan oli lähestulkoon liian kaunis kestettäväksi. Palaan kirjaan jossain vaiheessa kun suurin kaipaus on hälvennyt ja ehkäpä löydän kirjasta muitakin tasoja kuin sen kauniin kaiheuden.

Toinen samalla tavalla riipaissut lukukokemus viime vuodelta oli Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea.

Pääoma oli mielestäni ehdottomasti Finlandia-ehdokkuuden arvoinen kirja, olenkin niitä 2013-kandidaatteja lukenut nähdäkseni menisikö yksikään minun mielestäni yli Pääoman.

Hugh Howie: Siilo. Scifiä, ihan peruskamaa. Kirjoittaja osasi cliffhangerinsa, lopussa meni vähän turhan romanttiseksi. Näki, että pedattiin jo jatko-osaa. Lukisin uudelleenkin.

En uskalla sanoa, koska minut voisi tunnistaa siitä kirjasta. Olen 99% varma, että olen Suomen ainoa ihminen, joka on lukenut juuri tuota kirjaa.

Alaa al-Aswanin Chicagolaiset. Kuvaa 2000-luvun alun terrori-iskujen jälkeistä tilaa Yhdysvalloissa Chicagossa asuvien egyptiläisten kautta, samalla myös Mubarakin Egyptiä ja salaisen poliisin kuristusotetta sen maan kansalaisista. Mielenkiintoinen kirja paitsi aiheensa, myös rakenteensa kannalta. Ja työtoverin kääntämäkin vielä...

Kotiapulaiset. Ihania kertomuksia siitä mitä nämä uutterat ihmiset ovat vuosikymmeniä sitten tehneet, nöyrinä ja ahkerina. Kertomuksia monesta näkökulmasta.

https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=1720

Preston & Child: Kuolleiden kirja (Pendergast-sarja). Koukuttava kirja kuten muutkin pendergastit, suosittelen jännityksen ja dekkareiden ystäville.

Jonas Gardell: Älä ikinä pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

Pidin paljon, vaikka se ei ollutkaan aivan täydellinen. Helppo ja nopealukuinen. Antoi ajattelemisen aihetta ja lisäsi ymmärrystä sellaisesta aiheesta, joka ei ole omakohtainen ja auttoi ymmärtämään myös omakohtaista asiaa, joka on jäänyt käsittelemättä nuorempana itselläni. Odotan kovasti seuraavaa osaa.

Suosittelen!

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 17:26"]

Leiri 14. Pako Pohjois-Koreasta.

Ihan hirveä ja siksikin niin kiehtova kirja. Perustuu tositapahtumiin ja kertoo oloista, joilla Pohjois-Korean vankileireille mielivaltaisesti lähetetyt ihmiset tälläkin hetkellä elävät. Pisti ottamaan selvää P-Korean tilanteesta ja mietitytti kyllä pitkän aikaa jälkeenpäin.

SUOSITTELEN!

[/quote]

Tää on kyllä sellanen kirja joka itekkin pitäs lukee!

Hemingwayn, Jäähyväiset aseille on viimesin kirja jonka luin, suosittelen kyllä kaikille vaikkei sotakirjoista tykkäiskään (kuten minä)

Täältä saa kivoja kirjavinkkejä. jee. lisää. :)

Sain eilen illalla loppuun Jeffrey Eugenideksen kirjan Naimapuuhia (engl. Marriage Plot). Olen lukenut myös Eugenideksin aikaisemmat teokset Virgin Suicides ja Middlesex. 

Kirja oli mielestäni aluksi aika epäkiinnostava, mutta sitten päähenkilöiden kohtalot alkoivat viedä mukanaan. Eugenidesilla on taito luoda kiinnostavia henkilöhahmoja., joihin ainakin minun on helppo samaistua.

Tykkään lukea paksuja kirjoja, joiden maailmaan voi upota pitemmäksi aikaa. Eugenidesin Middlesex oli sellainen maailma, johon imeydyin oikein kunnolla. Se on kunnon sukutarina. Naimapuuhia oli huomattavasti suppeampi, mutta mielenkiintoinen tarina sekin.