Viimeisin lukemasi kirja ja mielipiteesi siitä
Minä luin Lars Keplerin uuden kirjan "nukkumatti". Ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin aiemmat saman kirjailijapariskunnan kirjoittamat. Oli vieläpä jotenkin huonommin kirjoitettu (tai sitten huonosti käännetty) Keplerin aiemia teoksia voin kuitenkin suositella kaikille psykologisten dekkarien ystäville.
Kommentit (54)
Luin viimeksi Kersti Juvan suomennoksen Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanista. Uusi suomennos ilmestyi loppuvuodesta 2013. Olen lukenut romaanin monta kertaa, englanniksi ja suomennoksena, edellisestä kerrasta yli kymmenen vuotta aikaa. En muistanutkaan miten hauska ja tarkkanäköinen se on!
Jos olisi ollut aikaa, olisin vertaillut uutta suomennosta vanhempaan ja alkuperäiseen, mutta nyt ei ollut. Luin, ja nautin. Suosittelen kaikille klassikkojen ystäville.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 02:44"]
Luin viimeksi Kersti Juvan suomennoksen Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanista. Uusi suomennos ilmestyi loppuvuodesta 2013. Olen lukenut romaanin monta kertaa, englanniksi ja suomennoksena, edellisestä kerrasta yli kymmenen vuotta aikaa. En muistanutkaan miten hauska ja tarkkanäköinen se on!
Jos olisi ollut aikaa, olisin vertaillut uutta suomennosta vanhempaan ja alkuperäiseen, mutta nyt ei ollut. Luin, ja nautin. Suosittelen kaikille klassikkojen ystäville.
[/quote]
Minulla on tuo kirja vessalukemistona, mutta olen niin nopea etten koskaan ehdi siihen mukaan! :D
Luin sheryl sandbergin lean in - kirjan. Kriitikot ovat oikeassa siinä, että ei se mikään maailmaa muuttava jokanaisen feministisen teorian esitys tai sovellus ole, vaan aika suppealle naisjoukolle suunnattu tarina selviämisestä patriarkaalisessa yritysmaailmassa sellaisena kuin se on. Toisalta kun sen lukeekin juuri sellaisena, se on ihan hauska.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 03:31"]
Luin sheryl sandbergin lean in - kirjan. Kriitikot ovat oikeassa siinä, että ei se mikään maailmaa muuttava jokanaisen feministisen teorian esitys tai sovellus ole, vaan aika suppealle naisjoukolle suunnattu tarina selviämisestä patriarkaalisessa yritysmaailmassa sellaisena kuin se on. Toisalta kun sen lukeekin juuri sellaisena, se on ihan hauska.
[/quote]
Patriarkaalinen yritysmaailma mainittu.
Yökukkujat eivät selvästikään lue Kirjoja. Entäs te aamuvirkut?
Lionel Shriverin Poikani Kevin. Jotenkin laimeampi kuin odotin. Sinänsä ihan hyvää tekstiä ja kiinnostava aihe (kuinka psykopoika päätyy kouluampujaksi), mutta mitään pakottavaa tarvetta ahmia kirja kannesta kanteen ei tullut. Mainostettu "yllättävä loppukin" oli aika lailla selvää kauraa alusta saakka.
Liza Marklundin Ajojahti. Hyvä dekkari. Kevyehkö tietysti, niin kuin viihdedekkari saa ollakin.
Jorma Ollilan Mahdoton menestys. Sujuvasti kirjoitettu ja sinällään kiinnostavaa asiaa, mutta ei kuitenkaan mitään kovin yllättävää.
Terhi Majasalmen Totuus taloudestasi. Tietoa raha-asioiden hoidosta, säästämisestä ja sijoittamisesta. Suosittelen teosta mm. tuhlareille.
Tolkienin Sormusten ritarit. Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen olen lukemassa TSH:ta uudestaan. Kirja ei ollutkaan niin tylsä kuin muistin. Se etenee kylläkin aika hitaasti ja on täynnä vaikeasti muistettavia nimiä, mutta hahmot ovat hyvin kuvattuja ja teksti hauskaa. Niitä lauluja ja runoja ei tarvitsisi olla joka toisella sivulla...
Luin melko yhtäaikaa Lisa Saunion Brändikäs ja Sebastian Siukosen Kun kiireestä tuli kupla. Molemmat olivat mielestäni omalla tavalla mielenkiintoisia. Jälkimmäinen varsinkaan ei ollut mitään ihan kevyttä luettavaa, jos halusi ne ajatukset sieltä noukkia. Joutui itse kyllä pohdiskelemaan ja yhdistelemään asioita sekä peilaamaan niitä omaan (työ)elämään. Saunion kirja taas oli hyvä ja osuva kirja brändeistä ja niiden merkityksestä.
La Bella Figura. Alku oli todella mukaansatempaava. Lueskelin sitä kuumana kesänä, ja haaveilin Italian matkasta. Sitten kirja jäi kesken, ja tänä vuonna päätin kahlata sen lävitse. Loppu menikin sitten pakkopullana. Sehän nyt ei tietenkään ole sen kirjan vika ettei minulla ollut motivaatiota. Suosittelen fiilistelijöille, jotka ovat kiinnostuneita Italiasta.
Remeksen Omertan liitto. Sekava, ehkä enemmänkin kuin aikaisemmat Remeksen kirjat.
Mielensäpahoittaja.
Kirjoittaja oli joku suomalainen jannu, en muista nimeä. Olisko ollut Kyrö?
No joka tapauksessa ei kovin kaksinen. Kohdittain ihan hyviä yrityksiä mutta päähenkö jäi epätoden tuntuiseksi eikä kirja ole mikään kovin kiinnostava eikä ihmeellinen. Tuntui, ettei kirjoittaja ole oikein sinut valitsemansa aiheen kanssa vana aihe oli hänelle liian etäinen ja kaukaa haettu. En lukisi kirjaa toista kertaa enkä suosittelisi kenellekään.
Dostojevskin "Idiootti" ja mielenkiintoinen..
Kjell Westön Kangastus 38. En pitänyt kuten joistain aikaisemmista kirjoista. Tämä tuntui jotenkin välityöltä, kevyeltä. Ajankuva ei ollut niin intensiivistä kuin esim. Leijat Helsingin yllä -kirjassa., eikä henkilöhahmotkaan eritysen sympaattisia tai mieleenpainuvia.
Mä luin kanssa Kangastus 38:n ja olen aika samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. Missä kuljimme kerran on oli mielestäni paras.
Ken Folletin Maailman talvi. Ihan loistava, yksi parhaista lukemistani kirjoista.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:33"]
Mielensäpahoittaja.
Kirjoittaja oli joku suomalainen jannu, en muista nimeä. Olisko ollut Kyrö?
No joka tapauksessa ei kovin kaksinen. Kohdittain ihan hyviä yrityksiä mutta päähenkö jäi epätoden tuntuiseksi eikä kirja ole mikään kovin kiinnostava eikä ihmeellinen. Tuntui, ettei kirjoittaja ole oikein sinut valitsemansa aiheen kanssa vana aihe oli hänelle liian etäinen ja kaukaa haettu. En lukisi kirjaa toista kertaa enkä suosittelisi kenellekään.
[/quote]
IHanaa! Kerrankin joku sanoo sen ääneen. Itse olen ihmetellyt, miksi tätä hypetetään niin paljon. Ok, käsite mielensäpahoittaja on hyvä ja hyödyllinen mutta toi kirja, josta se lähti liikkeelle, ei todellakaan ole mikään sellainen kuoliaaksinaurattaja kuin väitetään. Päinvastoin se on kankea, puiseva ja vain etäisesti hauskaa muistuttava.
Kiva aihe, kiitos siitä. :) Valitettavasti en oikein muista minkä kirjan olisin viimeksi lukenut kokonaan. Nykyään lainailen enimmäkseen sellaisia kirjoja, joissa ei ole juonta ja joita voi lukea vähän sieltä täältä. Se on minusta kaikkein hauskinta! :)