Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus ohittanut/torjunut toisen tekemän aloitteen ihan omaa tyhmyyttäsi?
19.10.2020 |
Siis esim. ihastuksesi on osoittanut kiinnostuksensa sinua kohtaan etkä ole tajunnut kuin vasta jälkeenpäin, että toinen oli kiinnostunut. Ja silloin onkin ollut jo myöhäistä. Tai olet muuten mokannut tilaisuutesi.
Onko kenellekään käynyt näin?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viime vuosina, eroni jälkeen, yrittänyt muutamaan otteeseen aloittaa suhdetta naisten kanssa. Pari kertaa nainen olisi ollut halukas jatkamaan, mutta minä en jostain syystä. En edes tiedä tarkkaan miksi, mutta mulla on aavistus, että tulen joskus myöhemmin katumaan, etten pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Joo... Oltiin menossa nukkumaan ihastuksen kanssa vierekkäin (siellä oli muitakin), ja ihastus ihan hipihiljaa kuiskaten pyysi, että kokeilisin sen rintaa, että tunnenko siinä kyhmyn, ja otti mun kädestä kiinni ja vei sitä itseään kohti. Totesin, että "Jos sulla on rinnassa kyhmy niin mee lääkäriin". Ihastus päästi kädestä irti ja se keskustelu kuoli siihen... Ja ihastus muuttui hyvin kylmäksi mua kohtaan...
Voi apua 😂 ressukka varmaan pitkään miettinyt miten aloittaisi, ois varmaan sit sanonut jotain et sydän pakahtuu sinusta tai vastaavaa.
Kutakuinkin aina.
Exät on olleet mulle vihaisia kun en kuulemma yhtään tajua jos joku on pokaamassa. Monesti vaan nauranut et just joo ja loukannut ihmisiä.
Vaikka joku ihan selkeästi sanoo olevansa ihastunut niin oon vaan vetänyt leikiksi ja myöhemmin tajunnut, anteeksi!
Mä meen ihan puihin ja pakenen noista tilanteista ja pian jo kaduttaa.
Useammankin kerran, joista oon jälkeenpäin miettinyt, että tosiaan taisi olla iskuyritys se. Oma vikani, kun en juuri ajattele mitään deittailua tai muutakaan siihen viittaavaa muista ihmisistä. Olen sosiaalisilta taidoilta aika kömpelö, niin jää paljon sanatonta viestintää ymmärtämättä/huomamatta tai en vain ehdi mukaan, kun vaan mietin mitä vastailla tai muuten sanoa.
Ehkä joskus joku tosissaan kiinnostunut tekee tarpeeksi selvän aloitteen.
-N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riparilla huomasin että eräs punatukkainen Hanna katseli minua jostain syystä ja leirin jälkeen törmäsin häneen kadulla kun olin menossa pankkiin ja hän yritti iloisesti jäädä juttelemaan. Piti kuitenkin mennä.
Tajusin asian 30 vuotta myöhemmin.
Monta muutakin aivan vastaavaa on käynyt. Joskus voisin potkaista itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo... Oltiin menossa nukkumaan ihastuksen kanssa vierekkäin (siellä oli muitakin), ja ihastus ihan hipihiljaa kuiskaten pyysi, että kokeilisin sen rintaa, että tunnenko siinä kyhmyn, ja otti mun kädestä kiinni ja vei sitä itseään kohti. Totesin, että "Jos sulla on rinnassa kyhmy niin mee lääkäriin". Ihastus päästi kädestä irti ja se keskustelu kuoli siihen... Ja ihastus muuttui hyvin kylmäksi mua kohtaan...
Voi apua 😂 ressukka varmaan pitkään miettinyt miten aloittaisi, ois varmaan sit sanonut jotain et sydän pakahtuu sinusta tai vastaavaa.
Joo siinä yritin vieressä sit nukkua, mietin sitä että melkein pääsin koskemaan rintaan, kanki kovana, kesti kauan nukahtaa... Tajusin ton aloitteeksi vasta kauan myöhemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika montakin torjunut. Sitoutumiskammoisena, kokemattomana ja nuorena. Koin ettei kukaan voi kiinnostua minusta nin ajattelin että ääh oon niin ällö ja pidin monia miehiäkin ällöinä. Harmittaa että en antanut niille mahdollisuutta. Toisaalta onpa noita miehiä kyllä kuitenkin elämässä nähty että ei se niin harmita mutta en halunnut varsinaisesti olla kellekään röyhkeä, vaikka siinä tilanteessa ehkä ja olinkin.
Joo, päädyttiin sänkyynkin kerran kun oltiin muutama alkoholiannos otettu. Taisin sitten töksäyttää vähän typerästi ja myöhemmin sitten torjuin selkeän pyynnön tulla lämmittämään peiton alle kylmänä talvipäivänä. Olin tosin masentunut ja melko ahdistunut niinä aikoina, siksi olin vähän pihalla. Lopulta kun oli selkeämpi hetki niin olin yaas täysin daiju, tää nainen oli tulossa päiväkahville niin totesin ettei mulla ole kahvinkeitintä. Eihän mulla siis ollutkaan, mutta meni varmaan vuosi tajuta että jotain muutahan siinä oli kyseessä. Tämän jälkeen ei paljon seura enää kelvannut, mikä oli oma mokani kyllä. Vielä on se kahvinkeitin kyllä minkä ostin tajuttuani homman nimen. Tästä on vuoooosia aikaa, mutta vielä se aina välillä putkahtaa mieleeni.
Ai joo, tää henkilö varmaan pyörii tällä palstalla nykyään ja saattaa tämän lukeakin, joten terveisiä vaan sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita rahamiehiä tullut tyhmyyttäni torjuttua.
Siis niinkuin ne `naiselliset vihjeet`ja ohipuhumiset? Menee aina ohi hilseen, en huomaa, en ymmärrä, en tajua. Vain suora puhe tehoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina todella komea sähköteekkari tuli iskemään illanvietossa. Vietettiinkin iltaa yhdessä juteltiin, tanssittiin ja imeskeltiin ihan antaumuksella. Poika oli tosi mukava ja komea. Illan lopuksi hän pyysi minua jatkamaan iltaa kotiinsa ja kieltäydyin, koska ajattelin ettei noin komea halua minusta mitään muuta kuin helppoa s*ksiä. Sitä päätöstä olen katunut monta kertaa.
Jälkeenpäin ajateltuna olin nuorena kaunis mutta itsetunto oli huono, joten ajattelin ettei hyvännäköiset voi kiinnostua minusta. Ja mitä sitten jos se olisi vain ollut yhden illan juttu? Suudelmat pelkästään vie jo jalat alta, joten kokemus olisi voinut olla hieno. Etsinkin kyseistä poikaa teekkaribileistä, mutta en törmännyt häneen uudestaan. Joitakin vuosia myöhemmin näin hänet Bottalla ja hän selvästi tunnisti minut ja punastui. Minä seurustelin silloin, joten en mennyt juttelemaan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Useammankin kerran, joista oon jälkeenpäin miettinyt, että tosiaan taisi olla iskuyritys se. Oma vikani, kun en juuri ajattele mitään deittailua tai muutakaan siihen viittaavaa muista ihmisistä. Olen sosiaalisilta taidoilta aika kömpelö, niin jää paljon sanatonta viestintää ymmärtämättä/huomamatta tai en vain ehdi mukaan, kun vaan mietin mitä vastailla tai muuten sanoa.
Ehkä joskus joku tosissaan kiinnostunut tekee tarpeeksi selvän aloitteen.
-N
Aika samanlaista. Olin vielä itsekin ihastunut tähän naiseen joka useita kertoja antoi näitä vihjeitä. Ensimmäiset kerrat kun edes tajusin vihjailut aattelin että kiusoittelee vaan kun huomannut ihastukseni häntä kohtaan. Kun tajusin että tosissaan vihjailee niin ujous oli aina niin voimakasta etten saanut asiaa etenemään kunnon aloitteeseen. Jossain vaiheessa nainen sitten luultavasti luovutti kun ei juurikaan enää toisiimme törmätty. Varmaankin totesi ettei tuossa ole miestä ohjia ottamaan ja löysi itselleen miehen. Nyt kun muistelen niitä kohtaamisia että olihan sitä hiton tyhmä kun ei puoliakaan niin selkeistä signaaleista silloin edes ymmärtänyt. M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt useitakin kertoja. Olin silloin sen verran kokematon että en tajunnut niitä vaikka varsinkin yksi oli tosi selvä. Paradoksaalista oli että samaan aikaan olin vakaasti sitä mieltä että kukaan nainen ei ole minusta kiinnostunut.
No onneksi kypsyin sitten vähitellen ja pystyin luomaan suhteitakin. Mutta nyt kyllä naurattaa miten naivi, kömpelö ja tyhmä sitä on joskus ollut.
Joo, tajusin noin 2h liian myöhään. Kyseessä oli oikeasti mielenkiintoinen tyyppi, joka työmatkalla Suomessa. Törmättiin kun oltiin molemmat töisäs ja mulla on itselläni aina ollut todella tiukka sääntö kuormasta syömisestä (jota tämä siis ei oliis ollut, oli ihan sattuma että oltiin samassa paikassa töissä silloin), että en vaan tajunut koko juttua ajallaan... ehkä vieläkin vähän harmittaa silloin tällöin.
Kyllä vain. Ihastuttava tietämäni ihminen lähestyi suoralla yhteydenotolla puhelimitse ihan puskista. Hölmöyteni ja olosuhteiden vuoksi en ensinnäkään tunnistanut häntä enkä toisekseen käsittänyt, millä asialla hän oikein oli, kun kyseli elämästäni. Luulin häntä erääksi toiseksi, jolla oli samankaltainen nimi ja kiusaannuin puhelusta. Me kun emme tosiaankaan olleet niin tuttuja, että kuulumisia olisimme vaihdelleet. Käyttäydyin välttelevästi ja ehkä jopa tylysti. Sain useita vuosia myöhemmin kuulla tämän oikean henkilön olleen kiinnostunut minusta aikoinaan ja vasta sitten osasin laskea yksi ynnä viisitoistatuhattakaksi.
Kiusallista edes kirjoittaa tästä.
Olin kaveriporukan kanssa baarissa kauan sitten, ja yhden kaverin kaveri tuli sinne. Iskin heti silmäni siihen. Sanalla sanoen JUMALAINEN mies. Meni omassa päässä heti siihen kategoriaan "katso, mutta älä edes kuvittele, että hän huomaisi olemassaoloasi". Olen aina ollut harmaavarpunen.
Eikö se mies sitten istunut mun viereen ja alkanut jutulle. Ja oli tosi KIVAA. Helppo jutella. Kiva tyyppi, fiksu. Sanavalmis, huumorintajuinen. Ihastuin korviani myöten.
Tuli puheeksi musiikkimaku, ja löytyi yksi bändi, josta molemmat tykätään. Hän kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan niiden keikalle seuraavana iltana naapurikaupunkiin, kun just sattuisi olemaan siellä.
"En mä tykkää käydä keikoilla, siellä on hirveä meteli."
"Aa. No lähdetkö kahville kuitenkin?"
"En mä juo kahvia, se on pahaa."
...
...
...
"Okei, ymmärrän", nousi. Ja lähti.
Ja se oli siinä.
KIROAN ITSEÄNI VIELÄ TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ IDIOOTTIUDESTANI.
Ei ole kukaan sen jälkeen saanut sukkia pyörimään jalassa samalla lailla.
Tavallaan. Yksi tuttu kauniskasvoinen mies kerran soitti mulle pienessä humalassa ja lirkutteli nättejä sanoja ja houkutteli että josko voitaisiin joskus nähdä ihan kahden jossain. Minä häntä himpun vanhempana ylipainoisena tossukkana luulin hänen vitsailevan joten nauraa hohotin ja heitin läppää että joo nähään vaan ja ollaan ihan pusi-pusi sitten lähekkäin ja jotain muuta älytöntä mä vastailin räkäisesti naureskellen.
Myöhemmin paljastui että ihan tosissaan tämä jätkä oli. Kyseessä oli niin paljon itseäni kauniimpi mies että en osannut edes ajatella mahdollisuutta siihen että toinen voisi mua oikeasti haluta! No, kyllä me sitten yhden kerran kävimme treffeillä mutta toista kertaa ei koskaan kuulunut. Pisteet kuitenkin miehelle koska en mä olisi sitä yhtäkään kertaa lähtenyt treffailemaan tyyppiä kenen reaktio lähestymiseen on mielipuolinen hirnuminen.
Tiedä kuinka monta kertaa mulla on käynyt vastaavanlaisesti. Jotenkin en osaa ikinä ajatella että joku voisi muhun ihastua. Vaikka mulle se tultais päin naamaa sanomaankin 🙄
Olin matkalla vanhemmilleni ja menin kapsäkkien kanssa puistoon istumaan ja odottelemaan kyytiä. Eikös siihen tule sellainen oikea unelmien prinssin näköinen mies juttelemaan (miesmakuni poikkeaa suuresti valtavirrasta, joten pelimies tuskin oli kyseessä). Hämmennyin ja sanoin "joo kyyti tais tulla, moikka" ja lähdin kiertämään pari korttelia ympäri. Vähän hävettää vieläkin, mutta toisaalta asuin toisella puolen Suomea, joten tuskin siitä olisi edes mitään tullut.
Joo... Oltiin menossa nukkumaan ihastuksen kanssa vierekkäin (siellä oli muitakin), ja ihastus ihan hipihiljaa kuiskaten pyysi, että kokeilisin sen rintaa, että tunnenko siinä kyhmyn, ja otti mun kädestä kiinni ja vei sitä itseään kohti. Totesin, että "Jos sulla on rinnassa kyhmy niin mee lääkäriin". Ihastus päästi kädestä irti ja se keskustelu kuoli siihen... Ja ihastus muuttui hyvin kylmäksi mua kohtaan...