Oletko joskus ohittanut/torjunut toisen tekemän aloitteen ihan omaa tyhmyyttäsi?
Siis esim. ihastuksesi on osoittanut kiinnostuksensa sinua kohtaan etkä ole tajunnut kuin vasta jälkeenpäin, että toinen oli kiinnostunut. Ja silloin onkin ollut jo myöhäistä. Tai olet muuten mokannut tilaisuutesi.
Onko kenellekään käynyt näin?
Kommentit (42)
Varmasti monta kertaa. Poikien ja miesten lähestymiset oli nuorena todella tökeröitä ja otin ne loukkauksena. Nyt ei enää kukaan edes katso päin. 😂
Olen varmuuden vuoksi ollut, en nyt ihan ylimielinen mutta korostetun välinpitämätön. Huomasin kyllä että jotain sähköä oli ilmassa, mutta epävarmana ihmisenä pelkäsin että se oli vain omaa kuvitelmaani, ja varmistin ettei hän varmasti tajuaisi kiinnostustani olemalla lyhytsanainen ja hieman tyly. Jälkeenpäin kokonaisuudesta ymmärsin, että kyllähän hän selvästi oli minusta kiinnostunut, mutta pilasin sitten koko jutun.
Kyllä olen, varsinkin nuorempana olin surkea lukemaan tilanteita.
Minä vähän luulen, että minun puolisot ei edes ikinä ole olleet kiinnostuneita minusta. Olen vain sellainen luonne, että joku tuosta ja sillä siisti. Olet nyt minun. Toinen on vaan, että jaha.
En. Ei mulle puhu kuin viiskymppiset känniset kaupan perunalaarilla tai parkkipaikalla. Puhumattakaan mistään aloitteista.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmuuden vuoksi ollut, en nyt ihan ylimielinen mutta korostetun välinpitämätön. Huomasin kyllä että jotain sähköä oli ilmassa, mutta epävarmana ihmisenä pelkäsin että se oli vain omaa kuvitelmaani, ja varmistin ettei hän varmasti tajuaisi kiinnostustani olemalla lyhytsanainen ja hieman tyly. Jälkeenpäin kokonaisuudesta ymmärsin, että kyllähän hän selvästi oli minusta kiinnostunut, mutta pilasin sitten koko jutun.
Mulle on käynyt vähän samalla tavalla. Onnistuin vielä olemaan ilkeäkin. Jälkikäteen on harmittanut aivan sairaasti, koska kyseinen ihminen on suurin ihastukseni ikinä ja toista tilaisuutta ei tule. Omien tunteiden voimakkuuden takia menin mokaamaan homman, vaikka vastapuoli oli aloitteellinen.
Ei ole tapahtunut. Minua kohtaan on osoittanut kiinnostusta pääasiassa sellaiset joista en ole itse ollut vähääkään kiinnostunut, joten torjuminen ei ole kaduttanut yhtään.
Yhden kivanoloisen miehen lähestymisen torjuin aika tylysti yhdessä tapahtumassa, johtuen siitä etten ollut päässyt vielä edellisestä suhteesta yli. Sekään ei tosin suuremmin kaduta sillä mies oli tuntematon enkä tiedä olisiko ollut minun tyyppiseni yhtään, muuten kuin ulkoisesti.
Olen. Ja pahinta on se, että meillä oli jo jonkinlainen suhde niin mokasin sen, kun toinen ehdotti sen syventämistä, vaikka hän oli "elämäni rakkaus".
En, koska miten voisin tietää toisen kiinnostuksesta jälkikäteenkään, jos selkeää tunteiden ilmaisua ei ole tullut? Omassa päässä voi toki kuvitella kaikenlaista.
No kyllä. Ne lähestymiset on vaan usein niin yllättäviä ja fyysisiä ettei siinä osaa reagoida mitenkään ja vasta jälkeenpäin tulee ne ideat miten olisi pitänyt toimia. Mutta sitten ajattelee että tilaisuus meni jo, eikä enää itse kehtaa enää mitään yrittää.
Olen joitain kertoja. En ole ollut ylimielinen vaan en ole uskonut että kukaan voisi olla minusta kiinnostunut. Toki syitä on ollut muitakin,esim.vastapuoli ollut minulle liian nuori tai valmiiksi naimisissa.
Olen. Tosin olen varattu. Jäänyt niin mieleen pyörimään. ❤️
En. Kukaan ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta.
En. Olen toki torjunut ne tarjoukset, joihin en ole halunnut tarttua, mutta kiinnostuneena olen ollut pelkkää hymyä ja oma-aloitteisuutta. Liiankin kanssa.
Olen kyllä!
Asia ärsyttää edelleen, en halua vaikuttaa töykeältä, tai loukata ketään.
Ja olin kiinnostunut, mutta moraali estää.
On käynyt niin. Ja sehän harmittaa kun itsekin oli ihastunut siihen toiseen ja tajusi vasta jälkeenpäin että sehän taisi olla suora vihjaus.
Vieläkin ko henkilö ajatuksissa vuosikymmenten jälkeen...entä jos olisin tajunnut.
M 50+
Olen. Arvelen, että ainakin parista olisi todennäköisesti kehittynyt pitempiaikainen suhde. Aina ei ymmärrä omaa parastaan - tai ajoitus on kertakaikkisen väärä. Niin ja noiden lisäksi on varmaan jäänyt muutama hauska seikkailu kokematta.
Jep, kyllä olen. Toinen selitti kierrellen "järjettömistä ihastumisista", mitä joskus tulee ja vasta myöhemmin ymmärsin, että tarkoitti tätä hetkeä. Onneksi peli ei ole vielä menetetty.
Varmaan joskus
-Sinkkiş
ehkä .. eipä sitä matrixista ota aina selkoa. Kyllä ei kyllä ei kyllä ei .. blaah suksi viduun ..