En ymmärrä teitä urasuuntautuneita

Niin. Oishan se hohdokasta kun kukaan ei kävis töissä. Jostain sitä rahaa vaan tulis.

Aivan. Jäädään kaikki kotiin hoitamaan lapsia ja siivoileen hyllyjä. Vaan mihin sitten sairas lapsi vietäisiin ja millä rahalla ruoka ostettaisiin....

p.s. jotkut nauttivat työn mielenkiintoisuudesta ja antoisuudesta sekä ihanista työkavereista vastapainona kodin rutiineille <3

Työpaikka = ura? Just joo. :D

Marionettina sinäkin pompit, aapee kulta, vaikka et itse tajua sitä.

Tämä on tätä palstaa: joko olet kotiäiti tai uranainen, lihava tai laiha, miehesi on peräkammarinpoika tai player...kukaan ei ole ihan tavallinen, töissäkäyvä, normaalipainoinen nainen, jolla on vastaavanlainen puoliso.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 09:31"]

Tämä on tätä palstaa: joko olet kotiäiti tai uranainen, lihava tai laiha, miehesi on peräkammarinpoika tai player...kukaan ei ole ihan tavallinen, töissäkäyvä, normaalipainoinen nainen, jolla on vastaavanlainen puoliso.

[/quote]

no niiden ei tarvitse roikkua täällä av:lla. Täällä ollaan vain me tavalla tai toisella epätoivoiset surkimukset ja muut hullut. Vai mitä muuta voit päätellä viesteistä, joita täällä kirjoitellaan

Kyllä mä koen että akateemisesti koulutetun ihmisen urani geenitutkimuksen parissa on ihan 'siisti juttu', kuitenkin me joskus niitä tuloksia julkaistaankin ja siitä on hyötyä jos ei koko maailmalle, niin ainakin tuleville tutkijoille ja opiskelijoille.

Ei mulle olis vaan mikään vaihtoehto olla kotona lapsen kanssa tai työskennellä kaupan kassalla. 

Mäkään en periaatteessa ymmärrä urasuuntautuneita, koska en itse ole sellainen. Käyn töissä, mutta mulle työssäkäynti on lähinnä sitä että käyn töissä jotta voin rahoittaa muun elämän. Ja se muu elämä on sitä mun "oikeaa elämää".

Tajuan kyllä, että urasuuntautuneet varmasti nauttivat siitä mitä tekevät, nauttivat siitä että pääsevät toteuttamaan itseään ja saavat tyydyttää kunnianhimoansa. Mulla kun ei kunnianhimoa ole (työn saralla, mun kunnianhimoni esiintyy ihan eri elämänalueella) niin mun ei siihen työssäni tarvitse saada tyydytystä. Toki siis pyrin tekemään työni hyvin ja kunnolla ja kehittyä siinä :) Itse myös toteutan itseäni, mutta työn ulkopuolella, harrastuksissa ja kotona.

Eli käsittääkseni urasuuntautuneille työ on tärkein tai ainakin yksi tärkeimpiä alueita elämässään, pakkohan siitä on jotain "saada" jotta sitä jaksaa ja haluaa.

Mä taas kun tykkään enemmän esim. matkustelusta, tykkään jopa kodinhoidostakin ja sisustamisesta, arvostan rentoa ja kiireetöntä, stressitöntä elämää, niin siksipä urasuuntautuneisuus ei ole ihan minun juttuni.

Me ollaan niin erilaisia, ja hyvä niin :)

Puhutkohan ap nyt kuitenkin vain ihan tavallisesta työssä käymisestä? Jos puhutaan ihan uran luomisesta, niin monesti siitä tuo "oravanpyörä" on kyllä hyvin kaukana. Uraa tehdessä pyritään eteenpäin ja luomaan jotain uutta, eikä vain toistamaan sitä samaa päivästä toiseen. Uskoisin aika monen saavan kiksejä siitä, että pystyy kehittämään uusia menetelmiä ja tarjoamaan uutta tietoa alalla, ei uraputkessa muuten pärjääkään, jos ei toisiaan ole itse valmis panostamaan ja kiinnostunut asiaan.  

Minä en sitä uraa tee sen takia, että saisin koottua mammonaa jälkipolville. Teen mielenkiintoista ja tärkeää työtä, josta pidän kovasti. Minulla on hyvä työyhteisö, kivoja työkavereita, ja nautin työstäni joka päivä. Sen lisäksi saan siitä palkkaa, jolla voin tehdä kivoja asioita vapaa-ajalla. Samoin voin sillä rahalla antaa lapsilleni kivoja asioita ja kivaa tekemistä. Siinä ne suuret oravanpyörät ja käärinliinat.

Mulla tuli ap:n tekstistä mieleen ensimmäisenä sellaiset tyypit, jotka käyttävät kaiken energiansa uraan, vetelevät koko ajan ihan burnoutin partaalla ja päivittelevät aina miten on niin kiire, niin kiire, mutta minkäs teet kun on korvaamaton firmalle.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 09:55"]

Mulla tuli ap:n tekstistä mieleen ensimmäisenä sellaiset tyypit, jotka käyttävät kaiken energiansa uraan, vetelevät koko ajan ihan burnoutin partaalla ja päivittelevät aina miten on niin kiire, niin kiire, mutta minkäs teet kun on korvaamaton firmalle.

[/quote]

Niin ja tähän liittyy se, että aikaa ei ole millekään muulle. Työssä ollaan kiinni suunnilleen 24/7, koskaan ei ehdi nähdä ketään eikä jutella kenenkään kanssa, kun se kiire. Vuodesta toiseen. Joskus ehkä päivitellään, että on tämä kyllä melkoista ja niin raskasta, mutta tavallaan tuohonkin sisältyy se ylpeys ja tietty riippuvuus siitä työstä, kun omanarvontunto on kiinni siinä kiireessä ja tärkeyden tunnussa. Tottakai työelämälläkin on oma syynsä tähän, kun niitä paineita on ja tietysti sitä haluaa tehdä parhaansa ettei saisi kenkää. Mutta silti, kyllä tuossa jokin mättää.

Työnarkomania voi olla ihan todellinen ongelma. Liittyen viestiin 13, niin välillä törmää siihenkin miten toisaalta juuri vähän valitellaan, että on liikaa hommia ja kiire ja kiire, mutta sitten kuitenkin hetken päästä sanotaan "mä otin itelleni vielä seitsemännen projektin töissä, töitähän se tietää ihan helvetisti lisää [ja toim. huom., tähän mennessäkin niihin ollaan oltu hukkumassa], mut minkäs teet..."

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 09:55"]

Mulla tuli ap:n tekstistä mieleen ensimmäisenä sellaiset tyypit, jotka käyttävät kaiken energiansa uraan, vetelevät koko ajan ihan burnoutin partaalla ja päivittelevät aina miten on niin kiire, niin kiire, mutta minkäs teet kun on korvaamaton firmalle.

[/quote]

Näin minäkin käsitin. Tunnen tuollaisen ihmisen. Neljän lapsen äidin, joka koko ajan haluaa ylemmäs ja ylemmäs ja itkee ja valittaa sitä koko ajan, että on uupunut ja väsynyt ja huutaa lapsille ja lapset tinttailee ja miehen kanssa ei ole aikaa.

Itse käyn vain töissä. Työ on mielenkiintoista, mutta se on vain työtä. 8 tuntia päivässä myyn asiantuntemukseni rahasta työnantajalle ja teen työni hyvin. Mukavat työkaverit ovat plussaa, mutta ei syy, miksi käyn töissä. Oikeat kaverit ja ystävät ovat muualla.

Jos siis olisi rahaa, en jäisi töihin, koska keksin suunnattoman paljon myös muuta mielenkiintoista tekemistä elämässä.

Ihanaa, kerrankin joku ei-urasuuntautunut vastaamassa kysymyksiini. Vastatkaa, jooko?

Miten te jaksatte tehdä työtä, jos ette saa siitä tyydytystä ja "oikea elämä" on muualla? Työssä joutuu kuitenkin viettämään suuren osan ajastaan, joten eikö ole hirveää, jos työ ei ole intohimo? Eikö masenna mennä töihin silloin?

Himassa kökkiminen ja työttömänä olo se vasta hohdokasta onkin.

"Miten te jaksatte tehdä työtä, jos ette saa siitä tyydytystä ja "oikea elämä" on muualla"

Palkkako ei anna sinulle tyydytystä työstä, itsesi elättäminen? Ja ilman rahaa sen työn ulkopuolisen elämän viettäminen on aika lailla vaatimattomampaa. Tai no, jos jonkun käsitys matkustelusta on viikkarin risteilyt ja päivä Tallinnassa halvimmassa hytissä niin ei kai siinä sitten mitään.

Kannattaisi muistaa, että jos kukaan ei yhtäkkiä saisi työnteosta mitään, ei olisi millä kustantaa kaikkien lorvehtiminen. Se on hyvinvointiyhteiskuntaa että jotkut voi lorvia kun ei vaan huvita. Kaikkialla maailmassa ei olisi yhtä lokoisat oltavat kuin täällä.

Tuntuu hyvältä, kun voi sanoa olevansa markkinointipäällikkö, hienommin Global Head of Discontinued Marketing Operations in Säynätsalo Region. 4300 euron kuukausipalkalla voi sitten käydä lesosti syömässä Farangissa kerran vuodessa ja ostaa Teatterissa puoliksi juodun Bollinger-pullon muiden business women kanssa. Siinä on hyvä kurkistella vipin puolelle ja ihastella, kuinka corporate strategyn uudessa roadmapissa viereisen cubiclen uraäiti Mirjami leveroi keskijohdon Pentin dikkiä.

Me ollaan eliittiä kaikki, kun oikein silmiin katsotaan.

Pitäisikö mieluummin maata työttömänä white trashin edustajana kotona? Toki käyttäisin mieluummin aikani vaikkapa maailmaa kierrellen, mutta valitettavasti en ole syntynyt kultalusikka suussa, joten joudun ihan itse keräämään rahat sitä maailmanympärysmatkaa varten.

Siis puhutko nyt urasta, työstä vai mistä?

Minä nautin työstäni, ihan oikeasti. Työssä on myös mukava kehittyä ja saada uusia vastuita hoidettavaksi. Ei töissä vietetty aika ole mitenkään menetettyä aikaa, ei toisaalta myöskään lasten kanssa vietetty aika. Kaikki aika on minulle ihan omaa aikaa.