Mä vihaan liikuntaa ja sitä oloa, mikä liikunnasta tulee!!
Liikun joka päivä, enkä millään opi löytämään liikunnasta mitään myönteistä... tai ainut asia on se tieto, että liikunta on terveyden kannalta välttämätöntä. Vihaan hikoilua, vihaan hengästymistä ja vihaan sitä, että liikkuminen tuntuu niin raskaalta. Vihaan sitä oloa, mikä tulee 20 minsan liikkumisen jälkeen, kun kroppa alkaa lämmetä. Vihaan sitä oloa, mikä tulee liikkumisen jälkeen. Toipumiseen menee tunti-pari. Onko kenelläkään vinkkejä, miten liikunnasta saisi vähemmän ikävää?
Kommentit (56)
Olet varmaan aika lihava? Se ei ole normaalia että terve ihminen ei jaksa edes normaalisti kävellä. Olet vain saamaton tai sinulla on jokin sairaus. Epäilen kuitenkin saamattomuutta. Ei muuta kun lopetat liikkumisen ja liityt läskien kerhoon.
Minä olen samanlainen. Liikunta vituttaa ennen, sen aikana ja jälkeen. Ainoa, josta olen tykännyt, on laskettelu, mutta vaan kunnon mäessä, joita ei täällä etelässä ole. Aijoo, vesihiihto oli lapsena ihan kivaa. Kaikki muu on ollut perseestä.
Muuten kyllä olen positiivinen ja tyytyväinen, kun ei kukaan vaan pakota harrastamaan liikuntaaa.
Ei jaksa ei jaksa... Vitsi ku ei jaksais, hengästyttää... Mieluummin kattois telkkarii, vitsi mä en jaksa... LÖYSÄT VELLIHOUSUT.
En mäkään tykkää liikunnasta ja liikun vaan sen takia, että niin kuuluu tehdä, että pysyy kunnossa. Tosin mulla ei kunto hyvin kohoa, vaikka kuinka yrittäis lenkkeillä, ei koskaan lähde kulkemaan. Koiran kanssa on ihan ok liikkua metsässä, sillä luonnosta tykkään, en urheilusta.
Ratsastaminen oli pitkään ainoa liikunta, jota tein vapaaehtoisesti (joskus kilpailinkin ihan kunnianhimoisesti). Nyt voin myös käydä joogassa, se on ihan ok.
Olen kyllä lääkärillekin valittanut tuosta huonosta kunnosta, aerobinen kunto ei ihan oikeasti kehity minnekään. Eivät paljon korvaansa lotkauta. Sydäntä on tutkittu paljonkin kun on rytmihäiriöitä ym, mutta kuulemma ei mitään vakavaa eikä pitäisi menoa haitata. Muutakaan vikaa ei ole löytynyt.
Ehkä liikunta ei vain ole mua varten. Ihan lapsesta asti olen ollut surkea (se viimeinen, joka valittiin) ja maailman hitain juoksija. Hiihtokisoistakin muistan vain veren maun suussa kun oli pakko mennä.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:02"]Minäkin vihaan liikuntaa, ja mulla on sen jälkeen aina fyysisesti paha olo. Kun syke nousee, eikä sen tarvitse nousta edes korkealle, mulle tulee ihan hirvittävä pääkipu, tuntuu kuin päässä räjähtäis pieni pommi, oksettaa ja tuntuu ettei happi kulje. Se menee nopeasti ohi ja pystyn jatkamaan mutta mulle jää siitä aina koko seuraavaksi päiväksi pääkipu ja tuntuu että olen ihan voimaton. Ja se ei siitä kummene vaikka kuinka jumppaisin. Eikä riipu painosta eikä peruskunnosta, koska autottomana liikuin tosi paljon, mut maltillisesti.
Ehkä toi pilates olisi mullekin hyvä liikuntamuoto. Tai sitten voi olla, että tuo "liikunnasta tulee hyvä olo" on pelkkä kusetusta, eikä siitä tule muillekaan hyvä olo. Kukaan ei vaan kehtaa myöntää. ;)
[/quote]
Mulla täysin sama! Onko sulla todettu jotain sairauksia?
Ymmärrän kyllä sen, että kaikkia ei liikunta sellaisenaan innosta. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen eikä fyysinen ponnistelu tuota kaikill nautintoa. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että olo ei ole hyvä edes liikuntasuorituksen jälkeen! Fyysisen rasituksen jälkeinen raukea olotila on ihan muuta kuin vaikkapa toimistossa vietetyn päivän jälkeinen pöhnä. Mutta ehkäpä juuri sellaisille poikkeusyksilöille, joille ei liikunnan jälkeen tule hyvää oloa, pitäisi löytää laji, joka on hauskaa ja motivoivaa. Miten olisi esimerkiksi ratsastus, seinäkiipeily, nyrkkeily tai melonta?
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:02"]Minäkin vihaan liikuntaa, ja mulla on sen jälkeen aina fyysisesti paha olo. Kun syke nousee, eikä sen tarvitse nousta edes korkealle, mulle tulee ihan hirvittävä pääkipu, tuntuu kuin päässä räjähtäis pieni pommi, oksettaa ja tuntuu ettei happi kulje. Se menee nopeasti ohi ja pystyn jatkamaan mutta mulle jää siitä aina koko seuraavaksi päiväksi pääkipu ja tuntuu että olen ihan voimaton. Ja se ei siitä kummene vaikka kuinka jumppaisin. Eikä riipu painosta eikä peruskunnosta, koska autottomana liikuin tosi paljon, mut maltillisesti.
Ehkä toi pilates olisi mullekin hyvä liikuntamuoto. Tai sitten voi olla, että tuo "liikunnasta tulee hyvä olo" on pelkkä kusetusta, eikä siitä tule muillekaan hyvä olo. Kukaan ei vaan kehtaa myöntää. ;)
[/quote]
Mulla täysin sama! Onko sulla todettu jotain sairauksia?
[/quote]
Ei ole, mut ei ole tutkittukaan enkä ole koskaan lääkärille tästä mainunnut. Yleisesti ottaen olen tosi terve, sairastan harvoin infektiotauteja tai muitakaan tauteja. En vaan kestä fyysistä rasitusta. Joku bodarikaveri sanoi joskus, että tuo voi johtua kireästä epäkäslihaksesta, mut ei mulla ole mitään niska-ja hartiavaivoja. Kieltämättä joskus olen miettinyt että onkohan tämä normaalia, koska ei muilla näytä olevan yhtä paha olo.
40
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 20:42"]
Ymmärrän kyllä sen, että kaikkia ei liikunta sellaisenaan innosta. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen eikä fyysinen ponnistelu tuota kaikill nautintoa. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että olo ei ole hyvä edes liikuntasuorituksen jälkeen! Fyysisen rasituksen jälkeinen raukea olotila on ihan muuta kuin vaikkapa toimistossa vietetyn päivän jälkeinen pöhnä. Mutta ehkäpä juuri sellaisille poikkeusyksilöille, joille ei liikunnan jälkeen tule hyvää oloa, pitäisi löytää laji, joka on hauskaa ja motivoivaa. Miten olisi esimerkiksi ratsastus, seinäkiipeily, nyrkkeily tai melonta?
[/quote]
Yök, yök ja yök. Melontaa haluaisin kokeilla joskus.
No herranjestas, älä liiku sitten! Ei muuta kuin sohvalle pitkäkseen, niin jopa on mukava olo. Kaikesta sitä voikin valittaa...
Hyvä kysymys. Vihaan ja inhoan urheilua joka solullani. Olen harrastanut montaa lajia kuukausia ja joskus pari vuottakin ja kaikki ovat niin hirveää p*sk**, että päässä sumenee. Lopetan yleensä kun tajuan, ettei ole mitään järkeä viettää elämäänsä sitä vihaten. Ymmärrän kyllä liikunnan edut mutta inhoan sitä silti koko olemuksellani. Rakastan lukemista, historiaa, taidetta ja musiikkia. Kieliä. Uuden oppimista. Opiskelen paljon vapaa-ajalla. Liikunta vaan on niin syvältä ja oksettaa! Aina vaan. Lapsesta keski-ikään mikään ei ole saanut oloa muuttumaan vaikka kuvittelen olevani rationaalinen olento. Yäk yäk yäk.
Kannattaa tehdä jotain muuta liikuntaa. Kokeile uintia, ratsastusta, kiipelyä, twerkkausta tai jotain muuta. Voi olla, että kun oma laji löytyy niin on ihan mukavaa liikkua.
Ei kaikkien tarvitse juosta tai käydä salilla jos se ei kiinnosta. Ihan sama kuin syömisessäkin: syödä voi niin, että se on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Harrasta kevyempää liikuntaa. Mee uimaan, ei tule hiki.
Tulee uimisessakin hiki, sitä ei vain huomaa niin helposti. Siksi uimisen jälkeen pitää aina muistaa juoda vettä.
Kuulun tähän liikunta tuo vain huonon olon ' ryhmään. Koska en myöskään saa kiksejä ainakaan kevyemmistä opiaateista, niin mulla vissiin on joku aineenvaihduntaan liittyvä ongelma/korvienväliongelma.
Mulla on ajoittain ollut hyväkin kunto, esimerkiksi kun treenasin maantiepyöräilyä, mutta koska AINA liikuntasuorituksen jälkeen vain vtuttaa ja sattuu, niin olen luopunut kaikesta kilpailu-tavoitteellinen treenaus -tyyppisestä toiminnasta. Omistan suurehkon aktiivisen koiran ihan tarkoituksella, on pakko kulkeaeysässä/lenkillä koiran kanssa. Raadan kasvimaalla, polttopuuhommissa jne, joten oletettavasti kuntoni on siedettävä.
Mutta en todellakaan ole koskaan kokenut sitä ihanaa jälkifiilistä, musta muut puhuvat. Koskee muuten myös lihallisia iloja...
Eikö tunnu hyvältä edes pakkasessa omaan tahtiin tehdyn kävelylenkin tai keinumisen jälkeen? Se itselle hyvää oloa tuottava liikunta voi olla yllättävän kevyttä, eikä sitä omaa rajaa hahmota, kun toiset kehuvat nauttivansa verenmausta suussa.
Sulla on ilmeisen surkea kunto. Liikunnastahan pitäisi tulla hyvä olo ja jos se tuntuu yliraskaalta niin kuntosi on TODELLA huono. Kyllä se siitä. Tai sitten olet ylipainoinen.