Lue keskustelun säännöt.
Kenellä oikeesti on varaa ostaa okt Helsingistä?
20.01.2014 |
Siis huh! Okt osto edessä, ei ihan Helsingistä, vaan ympäristöstä, mutta hintoja katselin ja huh huh! Alle 200 000 et saa asumiskelpoista taloa mistään, vaan kaikki vaatii remppaa, vanhoja rintamamiestaloja onnettomilla tonteilla. Eipä taida 200 t edes riittää, jos haluaa talon johon ei tarvi remonttia heti ruveta tekemään.
Mietin tässä, että onko Helsingissä paremmat palkat, vai onko se vaan niin, että parempituloiset asuvat niissä taloissa, oli minkälaisia mörskiä vaan.
En itse tietenkään ole Hesassa koskaan asunut, mutta jotenkin tulee olo, että ihmisten täytyy olla melkosen typeriä, kun maksavat niistä taloista niin tuhottoman paljon.
terveisin normaalituloinen, jolla ei silti ikimaailmassa olisi vara moiseen :)
Kommentit (30)
On se niin erilaista, tuo eläminen. Mielenkiinnolla seuraan keskustelua; itselläni ei ole tietenkään aikomustakaan muuttaa tästä, mutta hyvä saada vähän osviittaa ja näkökulmaa.
Asumme, me kolmihenkinen perhe, pienessä kunnassa. Molemmilla vakituiset työt, bruttotulot noin 70 000 vuodessa yhteensä. Lapsi alle kouluikäinen.
Ostaessamme talomme maksoimme 95 000. Lainaa on jäljellä 52 000 ja hirvittäisi ottaa uutta lainaa:) jotenkin niin hurjan kuuloista, että joutuisimme maksamaan 500 000 tai enemmänkin tästä hyväkuntoisesta talostamme, jos se sijaitsisi esim. Helsingissä. 100m2 talo ja 1400m2 tontti.
Jonkun on asuttava täälläkin syrjässä ja elämä on mukavan leppoisaa, ainakin niin kauan kuin on työpaikkoja. Tämä on todella mielenkiintoista, tämä vertailu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 16:45"]
En minä niitä taloja haikaile, enkä todellakaan ole muuttamassa Helsinkiin, minä vain ihmettelen suuresti sitä, kenellä on vara moiseen. Koska kai sieläkin asuu tavallisia ihmisiä?
Toinen ihmettelemisen aihe, mikä nyt ketjua lukiessani nousi mieleen, kuvitteleeko helsinkiläiset oikeasti vielä tänä päivänäkin, että kehä 3:n ulkopuolella ei ole elämää? Huonot palvelut, pitkät matkat joka paikkaan?
Itse asun kaupungissa, vaikka ei olekaan Helsinki, työmatka 7km, menee 10 minuutissa (autolla)- sukulainen, joka asuu Helsingissä, kulkee lähes saman matkan töihin kuin minäkin, mutta aikaa menee 45 minuuttia.
Että pitkät matkat on ihan suhteellisia, minusta jos alle 10kilsan matkan kulkee autolla/julkisilla 45minuutissa- SE ON PITKÄ MATKA. Vaikka täällä se ei ole matka eikä mikään, ymmärtääkö joku mitä tarkoitan?
ap
[/quote]
Luulen, että ymmärrän pointtisi välimatkoista ja palveluista. Ja oIkeassa olet, että onhan ne osaksi suhteellisia. Mutta. Oma työpaikkani on Kampissa ja tuskin tulee sieltä ikinä mihinkään muuttumaan, sillä olen valtion keskushallinnossa töissä. Mieheni työpaikan pääkonttori taas on Käpylässä, kuten on ollut jo vuosia. On erittäin epätodennäköistä, että tuokaan sijainti mihinkään muuttuisi. Niinpä meidän perheemme näkökulmasta olisi täysin järjetöntä muuttaa esim. Tuusulaan, Nurmijärvelle tai edes tyyliin Kirkkonummelle, koska työmatkoista tulisi aivan järjettömät. Itselleni ei myöskään löytyisi töitä ilman totaalista alan/koulutuksen vaihtoa mistään ylipistokaupunkia pienemmästä paikasta. -10
[/quote]
Mikä kenellekin on sitten pitkä matka. Asutaan Nurmijärven Klaukkalassa. Miehellä menee Käpylään omalla autolla 35min. Mulla menee bussilla suoraan motaria pitkin noin tunti Hesan keskustaan. Ihan ok työmatkat. Lähempää ei olisi varaa edes tähän nykyiseen kohtuu uuteen rivariin. Eli pakolla asutaan kauempana, toisaalta ei tää nyt niin hirvee matka ole.
Sellainen pariskunta joilla todella hyvät tulot, kenties ennen asuneet kerrostalossa ja myyvät sen esim 380,000, loput velkaa ja riippuu minkä ikäisiä alkaa omat vanhemmat kuolemaan, saa perintöjä.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 17:55"]
On se niin erilaista, tuo eläminen. Mielenkiinnolla seuraan keskustelua; itselläni ei ole tietenkään aikomustakaan muuttaa tästä, mutta hyvä saada vähän osviittaa ja näkökulmaa.
Asumme, me kolmihenkinen perhe, pienessä kunnassa. Molemmilla vakituiset työt, bruttotulot noin 70 000 vuodessa yhteensä. Lapsi alle kouluikäinen.
Ostaessamme talomme maksoimme 95 000. Lainaa on jäljellä 52 000 ja hirvittäisi ottaa uutta lainaa:) jotenkin niin hurjan kuuloista, että joutuisimme maksamaan 500 000 tai enemmänkin tästä hyväkuntoisesta talostamme, jos se sijaitsisi esim. Helsingissä. 100m2 talo ja 1400m2 tontti.
Jonkun on asuttava täälläkin syrjässä ja elämä on mukavan leppoisaa, ainakin niin kauan kuin on työpaikkoja. Tämä on todella mielenkiintoista, tämä vertailu!
[/quote]
Kyllä mekin voitais muuttaa kauemmaksi ilo mielin, jos tosiaan niitä työpaikkoja olisi siellä muualla. Ei mikään hinku olla pääkaupunkiseudulla, mutta jos töitä haluaa, niin pakko on täällä elellä. Maksetaan 90 000e yhteisistä bruttotuloista 250 000e rivitalosta 4h+k.
t. 24 Klaukkalassa asuja
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:58"]
Pari vuotta sitten myimme kaksion kantakaupungista 240 000 eurolla ja ostimme tilalle 1980-luvulla rakennetun okt:n Pohjois-Helsingistä. Pieni vuokratontti ja puutalo, niin maksoi "vain" 250 000. Märkätilat vielä remontoimatta, mutta kaikkeen muuhun on mennyt tähän mennessä n. 60 000. Paljon enemmänkin voisi hassata, esim. piha on loputon suovaikka onkin pieni. Kunhan sauna ja kylppärit saadaan remppattua, niin talon kokonaishinnaksi tullee sellaiset 350 000 euroa. Ja huom ilman tonttia siis. Ei mielestäni mikään mahdoton hinta varsinkin kun sijainti on niin hyvä (julkisilla 20 min. keskustaan, yhdellä autolla pärjää ja säästää aikaakin) ja palvelutkin vieressä.
Ikimaailmassa en muuttaisi kehyskuntiin omakotitaloon juurikin pitkien matkojen ja huonojen palveluiden takia. Ja kun keskustassa asuessa tuli hyvin perehdyttyä kolmioiden ja isompien kerrostaloasuntojen hintoihin, niin tämä oma ratkaisu tuntuu ihan järkevältä Saimme myös myyntivoittoa edellisestä asunnosta ja olimme ehtineet aika hyvin lyhentää lainaakin, joten velkaa ei ole tällä hetkellä taloon "kuin" 150 000 yhdessä puolison kanssa, mikä on kyllä kaveripiirissämme (30-40-vuotiaat hyvin koulutetut) sieltä pienimmästä päästä.
[/quote]On siinä maksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:58"]
Pari vuotta sitten myimme kaksion kantakaupungista 240 000 eurolla ja ostimme tilalle 1980-luvulla rakennetun okt:n Pohjois-Helsingistä. Pieni vuokratontti ja puutalo, niin maksoi "vain" 250 000. Märkätilat vielä remontoimatta, mutta kaikkeen muuhun on mennyt tähän mennessä n. 60 000. Paljon enemmänkin voisi hassata, esim. piha on loputon suovaikka onkin pieni. Kunhan sauna ja kylppärit saadaan remppattua, niin talon kokonaishinnaksi tullee sellaiset 350 000 euroa. Ja huom ilman tonttia siis. Ei mielestäni mikään mahdoton hinta varsinkin kun sijainti on niin hyvä (julkisilla 20 min. keskustaan, yhdellä autolla pärjää ja säästää aikaakin) ja palvelutkin vieressä.
Ikimaailmassa en muuttaisi kehyskuntiin omakotitaloon juurikin pitkien matkojen ja huonojen palveluiden takia. Ja kun keskustassa asuessa tuli hyvin perehdyttyä kolmioiden ja isompien kerrostaloasuntojen hintoihin, niin tämä oma ratkaisu tuntuu ihan järkevältä Saimme myös myyntivoittoa edellisestä asunnosta ja olimme ehtineet aika hyvin lyhentää lainaakin, joten velkaa ei ole tällä hetkellä taloon "kuin" 150 000 yhdessä puolison kanssa, mikä on kyllä kaveripiirissämme (30-40-vuotiaat hyvin koulutetut) sieltä pienimmästä päästä.
[/quote]On siinä maksamista.
[/quote]
Niin on! Niinhän itsekin totesin, joten mikä oli pointtisi? Omassa viiteryhmässämme/kaveripiirissämme olemme "vähälainaisia", vaikka tietenkin lähtökohtaisesti itsensä vertaaminen muihin laina-asioissa ei ole kovin hedelmällistä. Tarkoitin vain, että helsinkiläisperheellä/-kotitaloudella tässä ikä- ja koulutusjakaumassa (+ 2 alle kouluikäistä lasta) on kyllä tilastojen mukaan enemmän asuntolainaa kuin tuo 150 000.
Me olemme keskituloinen perhe. Asumme hyvällä alueella Pohjois-Helsingissä uudessa, ihan tavallisessa talossa. Talo tuli tontteineen maksamaan noin 500 000 euroa. Hirveästi velkaa vaan.
Olemme molemmat kotoisin pikkukaupungeista emmekä haluaisi Helsingistä pois. Muualla Suomessa ei ole tällaista valikoimaa ravintoloita, leffoja, teatteria, harrastuksia ylipäänsä, konsertteja jne.
Sijainti siis maksaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on rahaa. Omistan monta. Ah,porvarina oleminen on ihanaa!
miksi kukaan ylipäätänsä haluaa asumaan stadiin?
Työssäkäyviä mekin, tosin alkupääoma perinnön kautta (ihan eka pieni asunto). En kuvittele mitään Kehä III ulkopuolelta, vaan tiedän käydessäni pienessä savolaisessa kylässä säännöllisesti että hulluksi tulisin. Ihan isot talot kaikilla, mutta esim kylän keskustassa paljon huonokuntoisempia kuin Helsingissä. Jotenkin näyttää että siellä ei niin paljon peruskorjata. Mutta ei se ahdista, vaan juuri se syrjäisyys, palvelujen, ihmisten ja tapahtumien, valojen puute. Kun katsoo talvella ikkunasta niin näkyy vaan mustaa. Ja en asu Helsingin keskustassa vaan aika laitamilla ja minusta tämäkin on vähän syrjässä.