Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen eksä tuhoaa elämämme. Apua?
20.01.2014 |
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 7 vuotta ja meillä on 2 yhteistä lasta ja kolmas tulossa. Miehellä on 8-vuotias lapsi edeltävästä suhteestaan, eivät siis ikinä seurustelleet tai asuneet yhdessä. Tapasin mieheni hänen lapsensa ollessa puoli vuotias. Äitinsä ei tällöin antanut miehen tavata lasta, jos ei mies perusta perhettä eksän kanssa. Tapaamiset alkoivat järjestyä lapsen ollessa 1-vuotta, koska eksä halusi elarit, joihin mies suostui vain sillä ehdolla, että saa tavata lasta. (Tiedän, olisi tosiaan pitänyt juosta jo tässä vaiheessa...)
Seurusteltuamme yli vuoden muutimme yhteen, mikä ajoi eksän sotajalalle. Mies ei saanut tavata lasta enää yhteisessä kodissamme ja tapaamiset menivät taas katkolle joksikin aikaa. Pian eksä alkoi kaivata omaa aikaa ja lapsi sai tulla meille. Kunnes aloin odottaa esikoistamme... Tämä sama kuvio jatkui, eksä teki temppujaan ja uhkaili tapaamisten peruuttamiselle, jos emme eroa ja samalla yhä vaati ehjää perhettä lapselleen. Kävivät useasti lastenvalvojan luona milloin missäkin asiassa. (Tässä vaiheessa mietin eroa ensimmäisen kerran, esikoinen oli kuitenkin syntynyt ja mies rukoili jäämään). Eksä alkoi tehdä minusta ilmoituksia sosiaaliin ja väitti lapsensa pelkäävän minua ja minun estävän tapaamisia. Mikä ei ole todellakaan totta! Lapsi on tervetullut meille ja pienenä tykkäsin viettää hänen kanssaan aikaa, leivoimme ja kävimme retkillä, luistelemassa yms. kahdestaankin. Jossain välissä eksä löysi uuden miehen ja tilanne rauhottui, lapsi oli meillä todella paljon, koska eksä halusi viettää aikaa uuden miehen kanssa. Aloin odottaa toista lastamme ja meillä meni ihan kivasti...kunnes eksä erosi ja sai tietää raskaudestani. Sama helvetti alkoi taas alusta jne. Lapsi sai käydä meillä, kun eksällä oli menoa ja valheet pitkin kaupunkia jatkuivat. Sosiaali teki ilmoituksen neuvolaan "käytöksestäni". Tässä vaiheessa muutin pois yhteisestä kodistamme. Mies rukoili palaamaan ja esikoinen kaipasi isää. Purin siis hammasta ja muutin takaisin. Tilanne rauhoittui ja eksä jopa pyysi anteeksi käytöstään, luulin kaiken olevan ok... Kunnes. Halusimme kolmannen lapsen ja taaaaaas sama helvetti alkoi. Tiedän, typerää tehdä lisää lapsia tilanteeseemme, mutta luulin että asiat viimein järjestyvät. Välit eksään olivat kohtuulliset ja hänellä oli uusi mies. Nyt en tiedä, onko mies enää kuvioissa. Lapsi ei puhu mitään kotioloistaan, koska se ei äidin mukaan meille kuulu. Lapsi välttelee minua ja itkee haluavansa kotiin. En tiedä, mitä nyt tapahtui :( Mies sai kutsun sosiaaliin ja eksä sanoi minun kiusaavan lasta ja olevan äkkipikainen. Eli siis haitaksi lapselle...
Tilanteemme nyt: Odotan kolmatta lastamme. En uskalla enää puhua miehen lapselle, enkä jäädä kahdestaan hänen kanssaan. Tarvitsen todistajan kaikelle, koska pelkään mitä eksä nyt saa päähänsä :( Pelkään perätöntä lastensuojeluilmoitusta omista lapsistamme! En uskalla olla kotona, kun lapsi tulee meille. Haluaisin muuttaa pois, mies ei suostu. Sanoi, ettei hae enää lasta meille. EN MINÄ SITÄ HALUA! Ei se ole ratkaisu, ei ole lapsen vika ole että äitinsä on... tuollainen! Mitä ihmettä teen? En jaksa enää tätä pelleilyä, pakenemista kotoa saatikka syyllisyyttä siitä ettei lapsi tapaisi enää isäänsä "minun takia"... Olen yrittänyt ehdottaa miehelle, että muutamme siksi aikaa pois kun lapsi tulee. Mutta eihän se nyt niinkään voi mennä, olen sekaisin väsymyksestä. Perheneuvolasta ei ole apua, eksä ei sinne suostu ja lapsi ei puhu mitään. Äitinsä on aivopessyt tytön uskomaan, että iskä ottaa hänet asumaan luokseen, kunhan me häivymme... Ei mikään ihme, vaikka inhoaisikin minua. Tämä muutos tapahtui kun tapaamiset olivat katkolla taas monta kuukautta raskaudesta kertomisen jälkeen.
Miksi eksä kuvittelee, että ei aiheuta lapselle pahaa oloa kaikilla puheillaan? Haukkuu myös isää lapselle, kertoo kuinka mies ei välitä koska hankkii lisää lapsia. Kuinka isä ei välitä, kun ei tule koulun juhliin, joihin on itse kieltänyt miestä tulemasta jne.
Kommentit (28)
No ei kyllä arvon uusiopari ole kovin pitkälle jaksanut miettiä ennen lisääntymiskierrettä. Ei tuossa sopassa kukaan ole syytön. Mutta että tommoseen tilanteeseen raskautuu kerta toisensa jälkeen...aina reppana olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan miehellä oikeus tavata lastaan myös kotona. Ei ex voi määritellä missä tavataan. Lastenvalvojalle yhteys ja jos ei auta niin oikeuteen.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 09:39"]
Ota jalat allesi jos ja kun tuo ex ei häivy mukuloineen elämästänne. Ei tule mitään. Meillä exä katosi muksunsa kanssa elämästämme ja olemme olleet onnellisia. Nyt kaksi vuotta ilman sitä hullua. Se nainen laittoi mukulansa kärsimään emmekä jaksaneet enää. Parempi näin, ei lapsikaan kärsi enää. Joillakin on niin pahoja ongelmia, ja ihan sairaita.
[/quote]Isä ei näe lastaan, ei hän kovin onnellinen voi olla.
Niin niin mutta miten sinä eksän mukaan lasta kiusaat tai uhkailet? Onko lasta kuultu? Kuulostaa aika uskomattomalta, että lastensuojelu uskoo nämä jutut, jos niissä ei kerran ole mitään perää.
Jaksakaa vielä vähän aikaa. Yli 10-vuotiasta äidin on jo vaikeampi sumuttaa, kokemusta on. Tärkeintä on säilyttää isän ja lapsen suhde hyvänä, keinolla millä tahansa. Toivotaan, että lapsen psyyke on rittävän vahva, sillä tilanne on hänen kannaltaan hyvin kuormittava. Tarkkailkaa psykosomaattisia oireita ja kannusta isää hakemaan lapselle apua, jos lapsi vaikuttaa olevan epätasapainossa. Jos on paljon oireita jotka yksittäin eivät olisi mitenkään raskauttavia niin ne kertovat yhdessä lapsen terapian tarpeesta. Esim. yökastelu, toden ja kuvitellun sekoittaminen, hiusten nyppiminen, huulen pureminen, kynsien pureskelu, ripustautuminen aikuiseen, pienemmän lapsen äänellä puhuminen, taitojen taantuminen, laihtuminen, yölliset kauhukohtaukset, unissakävely jne. Pitäkää kirja lapsen voinnista teidän luonanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se reppana tässä on se ex-mikälie hoito (koska eivät asuneet edes yhdessä ennen lapsen syntymää) jolla selvästi viiraa päässä. Ei noista existä voi koskaan tietää milloin ne sekoaa. Vaikka kuinka yrittäisi varovasti pikkuhiljaa uusperhettä perustaa kaikki osapuolet huomioon ottaen, niin vaikeuksia voi tulla silti.
Meilläkin oli tosi hyvä tilanne aluksi. Miehen exä suhtautui minuun aluksi ihan asiallisesti ja miehellä ja hänellä oli hyvät välit. Parin vuoden seurustelun jälkeen mentiin naimisiin ja jo alkoivat vaikeudet. Väkisinkin tulee mieleen että jotain katkeruutta sillä on pakko olla. Nyt on välit tosi huonot ja eniten tästä kärsivät lapset. Onneksi he sentään tajuavat että ongelmat johtuvat äidistä eikä meistä.
Meilläkin oli nuorempi lapsi 8-vuotias, silloin kun äiti ei päästänyt lapsia meille ja isä sanoi lapselle puhelimessa että todellakin haluttaisiin että tulette meille, mutta äiti ei siihen suostu. Isällä ja lapsilla on onneksi aina olleet tosi läheiset välit ja lapset uskovat enemmän isää kuin äitiä. Hankala tilanne, koska etävanhempi on aina niin heikossa asemassa.
Mä sanon, että anna miehen olla tapaamatta lasta. Ajattele itseäsi ja teidän yhteisiä. Et sinä ala hajottamaan yhteisiltä lapsilta kotia tuon sekoilun takia. Mitä hyötyä siitä on, että teillä on pian käsillä neljä häiriintynyttä, hajonneen perheen lasta? Yksi riittää.
Olen itse uusperheen äiti, mutta jos pitäisi valita omien lasten onni ja ehjä perhe vs. miehen lapsen isäsuhde, niin ei tarvisi kahta kertaa miettiä. Isä voi tavata omaansa sitten jossain muualla, jos pystyy. Toisaalta meillä onneksi ei ole tuota tilannetta, koska miehen eksä on näissä asioissa ihan järkevä. Jos olet parhaasi yrittänyt, niin et voi tehdä enempää kuin suojata itsesi ja omasi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 12:18"]
Kyllä teidän täytyy nyt pikaisesti hakea apua. Ihmettelen miestäsi, että miten hän antaa tuollaisen jatkua. Lakimieheen heti yhteyttä ja sillä tavalla oikeuteen vahvistamaan tapaamiset, jos ei onnistu lastenvalvoja luona.
Meillä on myös vittumainen exä kiusaamassa miestäni ja heidän lapsiaan. Käy niin sääliksi lapsia ja on vaikea ymmärtää miten joku omille lapsilleen voi jatkuvasti aiheuttaa surua ja mielipahaa. Mutta jotkut eivät vaan ymmärrä asiaa lasten näkökulmasta, kun se oma etu ja oma napa on tärkein.
Miehesi tässä on nyt se henkilö jonka pitää toimia. Toki sinun pitää miehesi kanssa keskustella, että miten asiat teillä kotona menevät, milloin miehen lapsi on teillä ja mitkä ovat yhteiset pelisäännöt, joilla teillä toimitaan. Tuntuu erittäin kummalliselta, jos sinun pitää lähteä omasta kodistasi kun miehen lapsi tulee teille. Näin ei pitäisi toimia. Keskustelette tilanteesta yhdessä miehesi ja vaikka miehen lapsen kanssa. Jäi vähän epäselväksi, että minkä ikäisestä on kyse, mutta kyllä lapsen kanssa pitäisi puhua ainakin jotain tilanteesta ja selvittää lapselle mikä on totta ja mikä ei.
[/quote]
Lapsi on 8-vuotias ja lapsen kanssa on puhuttu useaan kertaan. Se on vain kovin vaikeaa, koska äiti on aivopessyt lapsen jo sen verran pahoin, että tuntuu kamalalta edes selittää pienelle lapselle asioita, joita aikuinenkaan ei ymmärrä. Ei tietenkään äitiä kyseenalaistamalla, vaan sen kautta että hän on aina tervetullut meille vaikka äiti välillä toisin sanookin. Ja että lapsesta täällä välitetään ja miten kiva kun tulit jne. Mutta ei se taida riittää, lapsi on jo joutunut välikäteen eikä tiedä mitä uskoa...
Tapaamissopimus on tehty lastenvalvojan luona, mutta eihän sitä lasta voi väkivalloin käydä kiskomassa äitinsä luota. Varsinkaan, (jos?) äiti hokee ettei lasta meille haluta ja isä ei välitä ja minä kiusaan. Jos lapselle tarpeeksi monta vuotta hokee jotain mantraa, niin kyllä se kuulkaa sinne päähän jää :( Eikä mieskään halua virkavalta apunaan hakea lasta...
Tällä hetkellä lapsi saa nyt taas käydä meillä, koska äitinsä on kuulemma uupunut töissä. Jos äitinsä oikeasti kokisi minun olevan haitaksi/vaaraksi lapselle, miksi lähettää lapsi meille esim. viikonlopuksi...? Mutta kun se hoitoapu kelpaa kuitenkin. Minä olen lapsineni liikaa tässä kuviossa. Ap