Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita lapsuudessa alkoholismin tai väkivallan vuoksi traumatisoituneita, jotka työskentelevät hoitoalalla?
18.10.2020 |
Itse olen tällainen ja kadun alanvalintaani. Näitä otsikossa mainittuja asioita tulee työssä vastaan tosi paljon ja silloin huomaan, että alan helposti hermoilemaan je pelkäämään, jopa käteni tärisevät. Tuntuu pahalle, varsinkin kun niiden salaamiseen kulu energiaa. Työstä on tullut vankila, eikä rahaa alanvaihtamiseen ei ole. Työskentelen dementikkojen kanssa, joukossa mielenterveys- ja päihdeasiakkaitakin.
Kellään sama tilanne? Miten ratkaisit ongelman?
Kommentit (14)
Ei ketään jolla vaikeuksia saman asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ollut hyötyä kuin haittaa omasta taustasta. Ei ole ongelmia tullut siis..
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ollut hyötyä kuin haittaa omasta taustasta. Ei ole ongelmia tullut siis..
Luulin itsekin, että minullekin kokemuksista olisi hyötyä, mutta päinvastoin ne nostivatkin muistoja ja alitajuisia reaktioita pintaan, enkä pysty olemaan rauhallinen. Esimerkiksi jos joku juoppo huutaa, alan pelkäämään ja jopa vapisemaan. Tai jos minua uhataan, menetän uneni viikoksi ja kuormitun. Jossakin luki että ne on PTSD-oireita, en tiedä, mutta samalta vaikuttaa.
Jos saa lääkärintodistuksen PTSD-oireista, niin pakottaako työkkäri hommiin, jossa niiden oireiden esille tuleminen on todennäköistä?
Minulla on myös traumataustaa vanhemman mielenterveysongelmien ym. takia. Päädyin myös hoitoalan töihin joksikin aikaa, mutta ei sopinut minun persoonalle yhtään. Olla nyt siellä aivovammaisia tai mielenterveysongelmaisia, yksinäisiä ihmisiä hoitamassa, kun tuntui vain että itse olisin hoidon tarpeessa. Minusta myös tuntui etten pääse siltä alalta pois ikinä, sillä laskutkin piti maksaa jne. Mutta päätin että lähden pois vaikka pakolla, vaikka joutuisin olemaan työtön. Menin lääkäriin, kerroin masennuksesta ja siitä kuinka en sovellu alalle, sain sairauslomaa. Siitä menin kuntoutukseen, ja sieltä pääsinkin alanvaihtoon. Suosittelen alan vaihtoa! Työttömänäkin jonkin aikaa on parempi kuin kamalassa loukussa työssä jota ei pää kestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös traumataustaa vanhemman mielenterveysongelmien ym. takia. Päädyin myös hoitoalan töihin joksikin aikaa, mutta ei sopinut minun persoonalle yhtään. Olla nyt siellä aivovammaisia tai mielenterveysongelmaisia, yksinäisiä ihmisiä hoitamassa, kun tuntui vain että itse olisin hoidon tarpeessa. Minusta myös tuntui etten pääse siltä alalta pois ikinä, sillä laskutkin piti maksaa jne. Mutta päätin että lähden pois vaikka pakolla, vaikka joutuisin olemaan työtön. Menin lääkäriin, kerroin masennuksesta ja siitä kuinka en sovellu alalle, sain sairauslomaa. Siitä menin kuntoutukseen, ja sieltä pääsinkin alanvaihtoon. Suosittelen alan vaihtoa! Työttömänäkin jonkin aikaa on parempi kuin kamalassa loukussa työssä jota ei pää kestä!
Kiitos sinulle! Alaa tässä on vaihdettava.
Miten ihmeessä et aiemmin huomannut asiaa? Ihmiset on erilaisia ja selviää eritavalla. Kai koulutuksen aikana nuo asiat selvisi. Miten menit koulun läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän koulussa käytiin läpi selkeästi ettei itseään mennä hoitamaan noille aloille.
Sitten kaikilla sos- ja terveyspuolen aloilla ei käydä noita läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä et aiemmin huomannut asiaa? Ihmiset on erilaisia ja selviää eritavalla. Kai koulutuksen aikana nuo asiat selvisi. Miten menit koulun läpi.
Olen äärimmäisen tunnollinen, eikä "kesken" lopettaminen ole minulle helppoa, koen sen jotenkin häpeällisenä. En tiedä miksi. Näistä syistä olen kituuttanut alalla.
No olet sitten solmussa elämäsi kanssa. Mutta miten uskalsit jatkaa koulua kun reaktiosi noihin asioihin ovat niin vahvat. Koulu nimenomaan vie sua mainitsemiesi asiakasryhmien luokse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olet sitten solmussa elämäsi kanssa. Mutta miten uskalsit jatkaa koulua kun reaktiosi noihin asioihin ovat niin vahvat. Koulu nimenomaan vie sua mainitsemiesi asiakasryhmien luokse...
Velvollisuudentunto ja häpeän pelko pakotti pitämään pään kasassa, tosin koulun harjoitteluissa nämä asiat eivät vielä niin tuntuneet, kun olin harjoittelija.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös traumataustaa vanhemman mielenterveysongelmien ym. takia. Päädyin myös hoitoalan töihin joksikin aikaa, mutta ei sopinut minun persoonalle yhtään. Olla nyt siellä aivovammaisia tai mielenterveysongelmaisia, yksinäisiä ihmisiä hoitamassa, kun tuntui vain että itse olisin hoidon tarpeessa. Minusta myös tuntui etten pääse siltä alalta pois ikinä, sillä laskutkin piti maksaa jne. Mutta päätin että lähden pois vaikka pakolla, vaikka joutuisin olemaan työtön. Menin lääkäriin, kerroin masennuksesta ja siitä kuinka en sovellu alalle, sain sairauslomaa. Siitä menin kuntoutukseen, ja sieltä pääsinkin alanvaihtoon. Suosittelen alan vaihtoa! Työttömänäkin jonkin aikaa on parempi kuin kamalassa loukussa työssä jota ei pää kestä!
Voitko kertoa minkälainen se kuntoutus oli ja mentiinkö sinne te-toimiston lääkärin lähetteellä (työtön ja samat aatokset kuin ap:lla). Siis jos vielä luet tätä.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai siinä auta kuin alanvaihto, muuten pää hajoaa ennen pitkää. En tiedä saako esim työkkäristä apua, jos kertoo rehellisesti tilanteen.