Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä arvasin että tässä käy näin...
19.01.2014 |
Ollaan oltu yhdessä 14 vuotta. Lapsi on 9-vuotias, naimisiinkin erehdyttiin 3 vuotta sitten. Mä sain ulkomaankomennuksen puoli vuotta sitten ja tietysti lähdin ja mies oli samaa mieltä. Mies ja lapsi jäi yhteisellä päätöksellä kotiin koska lapsen koulu jne. Meidän suhde on ollu vähän huonolla tolalla viimeset pari vuotta, arkista puurtamista, eikä seksiäkään juuri ole esiintynyt. Ajateltiin, että tämä tuli siinäkin mielessä hyvään aikaan, että voidaan katsoa, josko erossa olo toisi uutta kipinää suhteeseenkin. Niinpä.
Alotin siis puoli vuotta sitten työn melko tiiviissä työryhmässä. Töitä tehdään silloin kun on tarve vaikka 24/7, sitten kun on hiljasempaa ei tehdä! :) Työ on mielenkiintoista, työryhmä koostuu hurjan ammattitaitoisista ihmisistä ja oi, kun tää onkin kivaa! Mutta ryhmässä on se yksi mies. Alusta asti tän miehen kanssa meidän ajatukset on sopinu jotenkin hirmu hyvin yhteen. Me ajatellaan työstä aika pitkälti samalla lailla, me nauretaan samoille asioille, tykätään samoista kirjoista, musiikista jne. Alusta asti me ollaan käyty yhdessä kahvilla, keskusteltu tuntikausia, käyty iltariennoissa, keikoilla yms. Ja niinhän siinä kävi, että me rakastuttiin ja ollaan jo eksytty samaan sänkyynkin.
Ja ens viikonloppuna pitäis esittää ikävään lähes kuollutta vaimoa ja äitiä. Vaikka mä en oo miestä edes ajatellu viimeseen kuukauteen. Lasta toki on ikävä, mutta kun mä oon niin onnellinen, että sekin on välillä unohtunu. Paskiainenhan mä oon, tiedän. Tämä työkaverimies aikoo ensi viikonloppuna kertoa omalle vaimolleen eli luultavasti he eroavat, mä en vielä pysty kertomaan. Tai en minä tiedä. Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta!!
Mitä mä teen?!?!
Kommentit (154)
Kolmasosa yläpeukuttaa ap:ta, joka hehkuttaa työreissulla pettävänsä puolisoaan ilman huonoa omaatuntoa ja ei ole hylkäämässä lastaan, koska "skype toimii 24/7".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:23"]
Ap sanoi kyllä, ettei ole ollut suhteeseensa tyytyväinen aikoihin. Eli ehkäpä se eroajatus on ollut siellä taustalla jo? Ja hänhän ei ilmeisesti aio palata vanhaan suhteeseensa enää.
[/quote] En minäkään ole nyt täysin tyytyväinen parisuhteeseeni. Onko minulla oikeus käydä nussimassa muita? En tiennyt asian olevan niin.
[/quote]
Ei tietenkään ole. Mutta onko sinulla oikeus tuomita muita? Ei.
Korostan tässä vaiheessa, että itse olen suhteellisen uskollinen aviovaimo ja onnellinen liitossani mutta ymmärrän ihan täysin, että tuollainen ympäristö voi tehdä tepposensa. Siksi en hirveästi menisi huutelemaan.
Millainen arvomaailma on uudessa työpaikassasi? Oletko varma, että saat jatkaa töitä siellä, kun suhteesi toiseen (virkaiältään vanhempaan?) työntekijään tulee pomon tietoon?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:36"]
Korostan tässä vaiheessa, että itse olen suhteellisen uskollinen aviovaimo ja onnellinen liitossani mutta ymmärrän ihan täysin, että tuollainen ympäristö voi tehdä tepposensa. Siksi en hirveästi menisi huutelemaan.
[/quote] Suhteellisen uskollinen, paras!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:36"]
Korostan tässä vaiheessa, että itse olen suhteellisen uskollinen aviovaimo ja onnellinen liitossani mutta ymmärrän ihan täysin, että tuollainen ympäristö voi tehdä tepposensa. Siksi en hirveästi menisi huutelemaan.
[/quote] Suhteellisen uskollinen, paras!
[/quote]
Niin, suhteellisen uskollinen tarkoittaa sitä (ainakin tässä tapauksessa) että on pysynyt erossa mistään fyysisestä toisten miesten kanssa mutta silloin tällöin houkutus olisi suuri, kun tapaa mielenkiintoisia ihmisiä :) Eipäs nyt mammat vedetä hernettä nenään toisten asioista.
Vähän OT, mutta voisitteko kuvitella että vastaava keskustelu miesporukassa saisi tällaisen kivityksen aikaan?
Ap, mua kiinnostaa missä olet, vinkkaa vähän asemamaastasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi olis hyvä deittiprofiilissa.
"Onnellisessa liitossa suhteellisen uskollisena pysyvä, ei tuomitseva nainen etsii miestä"
No jospa se mies lukisi av-palstaa. Ei teitä kovin monta ole samanlaisessa elämäntilanteessa, joten helppo on tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:42"]
Vähän OT, mutta voisitteko kuvitella että vastaava keskustelu miesporukassa saisi tällaisen kivityksen aikaan?[/quote]
Siis mikä kivitys? Kolmasosa yläpeukuttaa ja osa kehuu teräksiseksi mimmiksi? Ymmärtäjiä riittää, ei saa tuomita.
Kovasti arvostellaan puolin ja toisin. Miksi tuomita? AP pyytää kommentteja olemassa olevaan tilanteeseen ja te alatte haukkumaan? Mitä jos naapuri pyytäisi apua tulipalonsa sammuttamiseen, alkaisitteko saarnata tulitikkujen turvallisesta käytöstä vaan menisittekö avuksi? Kas, se joka oli synnitön ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On parempi perheellesi että jäät uuden narttusi kanssa sinne ulkomaille ja jätät fiksun perheesi rauhaan. Olet huonoa seuraa. Toinen teistä tulee pettämään toista, sitten suhde loppuu.
Lapsellesi tulee trauma ja ongelmia tulevaisuuden parisuhteissa: luottamisongelmia, ongelma rakentaa pysyvää parisuhdetta, kierre ajautua suhteeseen paskiaisten kanssa.
Olet `hieno`ihminen.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:59"]
Kovasti arvostellaan puolin ja toisin. Miksi tuomita? AP pyytää kommentteja olemassa olevaan tilanteeseen ja te alatte haukkumaan? Mitä jos naapuri pyytäisi apua tulipalonsa sammuttamiseen, alkaisitteko saarnata tulitikkujen turvallisesta käytöstä vaan menisittekö avuksi? Kas, se joka oli synnitön ja niin edelleen.
[/quote] Kommentteja ne haukutkin on. Ne haukut voi ottaa apuna ryhtiliikkeen tekemiseen. Auttavat siihen paremmin kuin ymmärtäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkosta tykitystä..
Mä edelleenkin kysyn teiltä, jotka vaaditte mua takaisin kaidalle tielle, muuttuuko mun avioliitto onnelliseksi, jos mä unohdan mielekkään työn, ihanan miehen, kaiken sen hyvän ja tyydytystä antavan, ja menen takaisin entiseen?
AP, vastaahan tähän:
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:39"]
Millainen arvomaailma on uudessa työpaikassasi? Oletko varma, että saat jatkaa töitä siellä, kun suhteesi toiseen (virkaiältään vanhempaan?) työntekijään tulee pomon tietoon?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 22:12"]
Tossa on kyllä pointti, molemmissa. Siis että jospa kertosin vasta kesällä, jos tästä tulee mitään. Tai sit kertosin nyt, että mies voi sit alottaa hänkin uuden elämän. Nyt on sellanen tunne, että kävi tässä duunisuhteessa miten tahansa, mä en enää voi liittoa jatkaa. Mä en saa siitä sitä, mitä mä suhteelta haluaisin.
Ja vaikka mut paskaksi äidiksi julistettiinkin, niin kyllä mä mun lasta rakastan. Ja ero tuntuu tavallaan erolta myös lapsesta, koska asuttais sitten eri maissa, nähtäis tosi harvoin jne. Vaikka tässä huumassa oon välillä halunnu unohtaa koko entisen elämän, mä tiedän järjellä ajateltuna, että lapsesta eroaminen rikkoo minut. Osa musta jää kuitenkin Suomeen iäksi. Eikä lapsi voi muuttaa mun luokse vielä moneen vuoteen kielen takia. On järkevintä että lapsi käy koulunsa Suomessa. Onhan toki lomat ja ei toi matka lentämällä oon niin hurjan pitkä, etteikö pidennettyjä viikonloppujakin voisi harrastaa. Mutta ei joka viikonloppu, ei välttämättä joka kuukausikaan.
Voi elämä kun tää on vaikeeta!
-ap-
[/quote]
Miksi luulet, että lapsi edes HALUAISI muuttaa ulkomaille sinun luoksesi? Hänellä on isänsä.
Jätät lapsen miehellesi ja katoat heidän elämästään sillä olet jo tehnyt päätöksesi teollasi.
Hyi helvetti!
Tuskinpa se sun mieheskään on iltakaudet istunut kutomassa sukkaa kotona. Nyt vaan kisa pystyyn, että kumpi pystyy salaamaan suhteensa kauemmin. Onnea ja menestystä!
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 21:23"]
Just. Olen mäkin ihastunut johonkuhun toiseen kuin omaan poikaystävääni, mutta en ole antanut asian edetä ja kehittyä, koska se olis kusipäistä. Lopulta ihastus onneksi katosi, vaikka siihen menikin yli vuosi. Mutta jos olisin naimisissa ja äiti, pitäisin vielä tarkempaan huolen siitä, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Törkeää muita ihmisiä kohtaan, todella itsekästä ja ällöttävää. Ei mulla muuta.
[/quote]
Juuri näin. Ihastuksia on ollut ennen naimisiinmenoa, samoin rakastumisia. Se on omasta vastuullisuudesta kiinni, antaako niiden edetä pettämisen asteelle.
Mä olen ollut varmaan kymmeneen eri mieheen eriasteisesti rakastunut mun avioliiton aikana, mikä on ihan normaalia, mutta kertaakaan en ole tehnyt mitään, mistä miehellä olisi aihetta olla mustasukkainen. Tiedän, että miehelläkin näitä ihastuksia on ollut, muttei ole mun tietääkseni pettänyt, eikä ole aiheuttanut mustasukkaisuutta.
Joillakuilla meistä on selkäranka.
Ei me olla peitelty meidän suhdetta mitenkään. Työryhmässä on muitakin pariskuntia. Ja huom. Mä kerron miehelle viikonloppuna, jos se jäi edelliseltä huomaamatta. Ja tosiaan, kun tätä asiaa olen miettinyt, eniten painaa työ ja uusi kaupunki, uusi mies on ikäänkuin kirsikka kakun päällä. :) Jos tämä ei kestä, se ei kestä, mutta ainakin elän. Enkä ole hylkäämässä lasta. Onnellinen äiti 9 päivää kuukaudessa vai onneton, kiukkuinen ja tylsistynyt äiti 31 päivää? Kumman te ottasitte?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:58"]
Ei me olla peitelty meidän suhdetta mitenkään. Työryhmässä on muitakin pariskuntia. Ja huom. Mä kerron miehelle viikonloppuna, jos se jäi edelliseltä huomaamatta. Ja tosiaan, kun tätä asiaa olen miettinyt, eniten painaa työ ja uusi kaupunki, uusi mies on ikäänkuin kirsikka kakun päällä. :) Jos tämä ei kestä, se ei kestä, mutta ainakin elän. Enkä ole hylkäämässä lasta. Onnellinen äiti 9 päivää kuukaudessa vai onneton, kiukkuinen ja tylsistynyt äiti 31 päivää? Kumman te ottasitte?
[/quote]
Tai rohkea ja vastuunsa tunteva äiti täällä Suomessa etäsuhteessa, koska tietää, että kun on lapsia hankkinut, niiden on tultava ensimmäisenä ja että jokainen on tasan niin kiukkuinen ja tylsistynyt kuin antaa itsensä olla. Suomessakin on varmasti erilaisia työtilaisuuksia, ja jos ei löydy tarpeeksi mielekästä, mikä estää ottamasta vastaavanlaisia projekteja ehkä muutaman vuoden päästä, kun lapsi on taas vähän vanhempi.
On mielenkiintoista, että koet eläväsi ainoastaan tämän miehen luona ja sitä kautta se uusi maa ja kaupunkikin on niin ihana. Voin lyödä vaikka mistä vetoa, että jos miehen kanssa ei onnistu, niin et todellakaan jää kovin kauaa samaan kaupunkiin ja tuskin edes samaan maahan. Sen kaupungin viehätys on tasan jalkojesi välissä.
Ihmeen naiivi ja hattarapää olet, vaikka ilmeisesti olet hyvän koulutuksen saanut. En ymmärrä perustelujasi enkä itsekkyyttäsi. Olet mielestäsi loistava äiti, kun näet lastasi 9 päivää kuukaudessa (ja oikeastiko sinulla olisi varaa joka kuukausi matkustaa Suomeen ja tavata lastasi 9 päivän ajan ja missä tapaisit, missä asuisitte, pitäisitkö kakkoskotia vai miten homma toimisi, miten solahtaisit lapsesi arkeen vai olisitko vain se vierailija, joka ei hoitaisi mitään lapseen liittyviä velvollisuuksia...). Minusta lähtökohtasi on jo törkeä. Lapsesi tulee kärsimään itsekkäästä päätöksestäsi suunnattomasti, vaikka hänelle olisikin eduksi olla epäitsekkäämmän vanhemman kanssa arjessa. Lapset rakastavat kuitenkin varauksettomasti vanhempiaan ja etsivät vanhemman itsekkyyteen syitä omasta käytöksestään.
Olemme mieheni kanssa aina ihmetelleet vanhempia, jotka kykenevät jäämäät etävanhemmiksi ja näkemään lasta vain muutamia päiviä kuukaudessa täysin irrallaan lapsen arjesta. Kuka hoitaa hammaslääkärit, sairastumiset, vanhempainillat, harrastusesitykset, vaatehankinnat, kaverisynttärit jne? Vaikka kuinka suhde lapseen pysyisi läheisenä ja luottamuksellisena (ja tätä oikeasti epäilen ap:n tapauksessa, kun ajatuksissaankin vain miettii omaa ikäväänsä eikä lainkaan lapsen), niin kun ei siinä arjessa ole läsnä, ei hoida niitä puuduttavia ja tylsiäkin rutiineja, on pian tilanteessa, jossa on vain se juhlavanhempi, jolle kerrotaan vain ne sopivat asiat ja jolle jaetaan itsestä vain se kulissi, se kuuliaisen tyttären strereotypiaan sopivat jutut.
Alue: Aihe vapaa
Suomineito omimmillaan; perseen jako on aina paikallaan. Euroopan kokenein osaa sen.