Lue keskustelun säännöt.
Kuinka hyvä pitää olla että voi lukea kirjoja englanniksi?
19.01.2014 |
Pärjääkö ihan koulutasolla, vai meneekö suurin osa ihan yli hilseen?
Miten te muut, onko taustalla ulkomailla oleskelua, pidempää kielen opiskelua tai jotain? Vai oletteko alkaneet vain lukemaan ja oppineet kieltä siinä sivussa?
Kommentit (55)
Yliopisto-opinnoissa oli pakko lukea isot pinot englanninkielistä kirjallisuutta jo 1980-luvulla. Sen jälkeen olen pystynyt lukemaan melkein mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie opettelin englannin itse yhden kesäloman aikana. Tuskastuin, kun en koulussa tajunnut mitään enkusta, koko ajan tuli kutosta ja korkeintaan seiskaa kokeista jne. Sitten vain sain kielen päästä kiinni ja parin vuoden sisään kykenin jo lukemaan kirjoja englanniksi. En ollut asunut ulkomailla, kotona puhuttiin vain suomea, ei ollut mitään kosmopoliittimeininkiä tai ylitsevuotavaa älykkyyttä. Kielissä näköjään pärjään paremmin kuin esim. liikunnassa tai puutöissä.
Ihan peruskouluenglannilla pärjää jos ei ole ollut kielen hahmottamisessa mitään normaalista poikkeavia ongelmia. Itse aloitin peruskoulun jälkeen lukemalla Potterit ja sen jälkeen melkein kaikki englanniksi alunperin julkaistu kirjallisuus alkuperäiskielellä tullut luettua. Oppii arvostamaan paitsi englantia kielenä uudella tavalla, mutta myös hyviä käännöksiä ja sitä miten vaikeaa kääntäminen on. Voi kun osaisi useammillakin kielillä lukea kirjoja niiden alkuperäisessä asussaan...
Perusenkulla pärjää. Itse en ole hirveästi enkuksi lukenut, mutta esim viimeisimmät Potterit tuli luettua enkuksi. Pottereissa haastavaa on erityissanasto, jästejä ja hirnyrkkejä ei löydy sanakirjoista. Joka sanaa ei kannata tarkistaa, asiayhteydestä voi päätellä mitä tapahtuu. Siitä vaan lukemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusenkulla pärjää. Itse en ole hirveästi enkuksi lukenut, mutta esim viimeisimmät Potterit tuli luettua enkuksi. Pottereissa haastavaa on erityissanasto, jästejä ja hirnyrkkejä ei löydy sanakirjoista. Joka sanaa ei kannata tarkistaa, asiayhteydestä voi päätellä mitä tapahtuu. Siitä vaan lukemaan!
Voi aloittaa myös lukemalla sarjiksia englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni aloittivat siinä vaiheessa, kun he olivat koulussa 8. luokalla. Heillä ei siis ole mitään englanninkielistä taustaa koulun englanninopetusta lukuunottamatta. Aluksi sanakirja oli mukana ja sitä piti vilkuilla monta kertaa joka sivulla, mutta aika nopeasti sanavarasto kehittyi ja he pystyivät lukemaan kohtuullisen sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla mikään kielihirmu. Aluksi sanakirja saa enemmän käyttöä ja lukeminen on hidasta. Yksi tapa helpottaa asiaa on se, että aloitat tutusta ja hyvästä kirjasta. Kun tiedät mitä kirjassa tapahtuu niin sen lukeminen englanniksi on paljon helpompaa. Itse luin ekan englanninkielisen kirjani yläasteikäisenä.
Vaimo seurasi aikanaan Lost - sarjaa telkkarista. Kun pari osaa jäi nauhoittamatta digiboxin jumituksen vuoksi niin imuroin ne netistä, ilman suomenkielisiä tekstejä tietenkin. Koska innostus oli suuri niin hän katseli ne ongelmitta. Kun kauden esitys Suomessa päättyi niin kerroin kerroin hänelle, että koko seuraava kausi olisi saatavana netistä nyt heti samantien tai vuoden päästä Suomen telkkarista teksteineen. Ei ollut vaikea päätös...
Passiivista kielitaitoaan voi helposti parantaa katsomalla leffoja ja sarjoja ilman tekstejä. Tai valitsee tekstien kieleksi englannin. Tekstit saa digiboxin ja DVD - soittimen säätimillä pois näkyvistä. Kun passiivinen kielitaito on kunnossa niin myös aktiivinen keskusteleminen osoittautuu yllättävän helpoksi aiempaan verrattuna.
Ihan kouluenkulla pärjää hyvin. Meillä alkoi enkku 5. luokalla, ja 7. luokalla aloin pikkuhiljaa lukea helppoja nuortenkirjoja. Se oli kyllä hieman haastavaa, koska en vielä tietänyt tarpeeksi sanoja. 9. luokalla taisin sitten lukea jo ihan paksuja fantasiakirjoja ja ns. aikuisten kirjoja (eli perusromaaneja).
Ei kannata jäädä jumiin ja alkaa etsiä sanakirjoista, jos ei ymmärrä jotain yksittäistä sanaa. Kannattaa yrittää mielummin opetella ymmärtämään isompia linjoja noin aluksi. Sanakirjan plärääminen vain keskeyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielitaito kasvaa nimenomaan kieltä käyttämällä ja lukeminen on yksi taps käyttää sitä. Itse luin koukuaikana ensimmäisen englanninkielisen romaanin opiskeltuani kieltä reilut pari vuotta. Aloita jostain, jonka aihepiiri on tuttu.
Miehelläni on lukihäiriö, tekee töitä englanniksi ja lukee välillä englanninkielistä kaunokirjallisuutta; dokkareita, sotahistoriaa ja jännitystä, tyyliin Da vinci -koodi. Nuorempana luki yötä myöten skifi- kirjallisuutta niin välillä innostuu lukemaan niitä englanniksi, ihan sillä fiiliksellä että voi lukea alkuperäisenä tyylillä eikä suomentajan.
Itseäni ei ole kiinnostanut enlanninkieliset kirjat mutta kannattaa koittaa jos homma kiinnostaa. Ei siinä ainakaan mitään voi menettää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär aloitti kutosella tai seiskalla. Itsestäni en muista, siitä on niin kauan.
Itse pärjäsin ala-asteen englannilla. Aloitin yläasteen alussa fanfictioinien lukemisen englanniksi. Englantini oli silloin vielä vähän kehnoa, mutta lukemalla ja kääntämällä vieraat sanat opin nopeasti ja ymmärrän nykyään kaiken lukemani helposti.
Mäkin aloitin joskus yläasteella, ei tarvitse paljoa osata.
Vierailija kirjoitti:
Mie opettelin englannin itse yhden kesäloman aikana. Tuskastuin, kun en koulussa tajunnut mitään enkusta, koko ajan tuli kutosta ja korkeintaan seiskaa kokeista jne. Sitten vain sain kielen päästä kiinni ja parin vuoden sisään kykenin jo lukemaan kirjoja englanniksi. En ollut asunut ulkomailla, kotona puhuttiin vain suomea, ei ollut mitään kosmopoliittimeininkiä tai ylitsevuotavaa älykkyyttä. Kielissä näköjään pärjään paremmin kuin esim. liikunnassa tai puutöissä.
Miten sait kielen päästä kiinni? Itse en opi millään... Olen käyttänyt valtavasti aikaa ja ei vaan tajua.. En ymmärrä miksi ihmiset pitävät englantia hlppona kielenä. Minkä ymmärtäminen sinulle oli se suuri käännekohta?
Ihan paskakin pärjää... mä kirjoitin c-englannista B:n. Opiskellessa oli 1-2 pakollista enkunkurssia (ryhmässä jossa muut oli lukeneet a-englannin). Opiskelujen jälkeen n. 15v en käyttänyt englantia lainkaan. Sitten päädyin muuttamaan ulkomaille ja mukaan otetut suomenkieliset kirjat oli luettu nopeesti ja pakko oli siirtyä englanninkielisiin. Aloitin Tolkienilla Hobitti ja Taru sormusten herrasta.
Mielenkiintoisinta oli lukea Emmi Itärannan kirjat sekä suomeksi että englanniksi (kumpikaan ei ole käännös).
Asuminen englanninkielisessä maassa on toki parantanut mun kielitaitoa, mutta paska mikä paska, selviänhän mä mutta en mä englantia vieläkään hyvin osaa. Kirjoja pystyy lukemaan, enkä tajua jos nyt jotain hienouksia jää ymmärtämättä.
Luetun ymmärtäminen kehittyy vain lukemalla. Alkuun riittää että suunnilleen ymmärtää kappaleen, ja mitä enemmän lukee, sitä enemmän alkaa hoksata yksityiskohtia. Ja kukaan ei istu selän takana vahtimassa punakynän kanssa, että tajusitko varmasti joka sanan täsmällisen merkityksen.
Riippuu kirjasta. Harry Potterit on hyvä aloittajalle