Kuinka hyvä pitää olla että voi lukea kirjoja englanniksi?

Lukiosta asti olen lukenut kirjat Englanniksi jos vain mahdollista. Todella hyvin sanavarasto karttuu ja kyllä kokonaisuuden ymmärtää vaikka joku yksittäinen sana olisikin vieras. Nyt on ehkä yksi sana per sivu ennenkuulumaton.

Agatha christiellä mä aloitin. Sitten hömppäkirjoja. Joku james joyce kannattaa jättää myöhemmäksi...

itee oon 8lk ja aloin lukemaan härö pottereita just englanniks, oon lukenu ne jo ainaki 10 krt suomeks ja oon ollu aika hikke englannis aina nii kyl ne ymmärtää vaik jokkut adjektiivit jääki ymmärtämäti

Mun ensimmäinen englanninkielinen kirja joskus yläasteaikaan oli Dickensin "David Copperfield". Huhhuh, niitä sivun pituisia virkkeitä vanhahtavasta kielestä puhumattakaan! Se jäi kesken heti alkuunsa ja pilasi joksikin aikaa ilon englanniksi lukemisesta. Aloittelin vasta lukion jälkeen harrastusta uudestaan. Sittemmin olen asunutkin englanninkielisessä maassa lähes 10 vuotta, joten nykyään melkein kaikki lukeminen tapahtuu englannin kielellä. 

Hyvä vinkki muuten tuo, ettei sanakirjaa kannata käyttää liikaa. Alussa toki joidenkin sanojen kohdalla, mutta vähitellen kannattaa antaa kielitajunsa päätellä hankala sana kontekstin perusteella. Se tekee lukemisesta mielekkäämpää ja sanatkin muistaa jatkossa paremmin, kuin sanakirjasta luntattuna.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:54"]Mun ensimmäinen englanninkielinen kirja joskus yläasteaikaan oli Dickensin "David Copperfield". Huhhuh, niitä sivun pituisia virkkeitä vanhahtavasta kielestä puhumattakaan! Se jäi kesken heti alkuunsa ja pilasi joksikin aikaa ilon englanniksi lukemisesta. Aloittelin vasta lukion jälkeen harrastusta uudestaan. Sittemmin olen asunutkin englanninkielisessä maassa lähes 10 vuotta, joten nykyään melkein kaikki lukeminen tapahtuu englannin kielellä. 

Hyvä vinkki muuten tuo, ettei sanakirjaa kannata käyttää liikaa. Alussa toki joidenkin sanojen kohdalla, mutta vähitellen kannattaa antaa kielitajunsa päätellä hankala sana kontekstin perusteella. Se tekee lukemisesta mielekkäämpää ja sanatkin muistaa jatkossa paremmin, kuin sanakirjasta luntattuna.
[/quote]

Neuvo viimeisessä kappaleessa on erinomainen. Luin ensimmäisen romaanini englanniksi seiskalla. Oli osa sarjaa jonka aiemmat osat olin lukenut suomeksi, mutta tuota wi oltu vielä käännetty ja into oli kova. Ehkä parinkymmenen sivun ajan käytin sanakirjaa apuna. Sitten se jäi. Jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää eikä jokaista lausettakaan. Jos lukee jotain jännitys tai rakkausromaania tms kevyttä kirjallisuutta niin kyllä siinä kärryillä pysyy. Ja lukemalla se sanavarasto sitten karttuu nopeasti. Valitse kirja joka oikeasti koukuttaa. Älä mitään liian korkealentoista. Ihan peruskouluenglannilla pärjää, lukioenglannista puhumattakaan. Toki kokeilin lukiossa samaa ruotsiksi, motivaatio ei ollut tarpeeksi kova ja en ole koskaan oppinutkaan lukemaan kirjoja ruotsiksi. Eli valitse tarpeeksi kiinnostava kirja ja mielellään sellainen jota ei suomenkielellä saaa. Alku tulee olemaan tahmeaa, mutta muutaman kymmenenkin sivun jälkeen alkaa helpottamaan.

Kyllä jo 5lk luin. :)

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 19:41"]Riippuu kirjasta. Harry Potterit on hyvä aloittajalle
[/quote]

Totaalisen eri mieltä!

Suomenkielisetkin Potterit ovat täynnä sanoja joita ei ole olemassakaan. Etsi sitten sanakirjasta niitä alkuperäisiä...

Kirjojen lukeminen on mielestäni yksi parhaista tavoista hyvän kielitaidon oppimiseen.

Itse olen aina ollut kova lukemaan, enkä enää tarkkaan muista minkä ikäisenä ensimmäistä aloin englannin kielellä lukemaan, liekö ollut 15/16 ikäisenä...

Ihan kouluenglannilla sai asiasta selvää, eikä joka sanaa tarvitse yrittääkkään ymmärtää, kyllä se asia useimmiten asiayhteydestä riittävästi selviää ja sitä kautta alkaa oppimaan sanojen merkityksiä ilman niiden sitomista suomen käännökseen.

Tekussa englannin opettajalla silmät selällään, kun kielen käytöstä kysyessään sai minulta vastauksen, etten asioita ja lauseita käännä suomesta englanniksi tai päinvastoin kun englantia luen, kuuntelen tai puhun. Kirjoja lukiessa kun oli samalla oppinut myös ajattelemaan ja ymmärtämään englanniksi.

Kirjoja lukemalla myös oppii sanat ja sanonnat "syvällisemmin", niin että välillä on vaikeuksia edes löytää sitä "oikeaa" tapaa käännöksen tekemiseen.

Kirjoja lukemalla oppimallani englanninkielellä olen saanut vastavalmistuneena insinöörinä aikoinaan ensimmäisen työpaikan, kun suomalainen yritys tarvitsi englanninkielen sujuvaa osaajaa työmaapäälliköksi ulkomaisen pääurakoitsijan työmaalle - Homma jatkui myöhemmin kyseisen ulkomaisen yrityksen palveluksessa.

Viisikymmentä täyttäneenä, luen edelleenkin paljon, ja nykyään pääasiassa englannin kielellä, koska englanninkielisen kirjan kanssa saa kulumaan kaksi iltaa siinä kuin suomenkielinen menisi yhdessä :)

Itse aloitin 12-vuotiaana koulusta ja somesta opetellun avulla... luin Cassandra Claren The infernal devises kirjasarjan - suosittelen!

Aloin lukea sarjakuvia englanniksi 11-vuotiaana. Tein listan sanoista, joita en ymmärtänyt ja etsin ne sitten sanakirjasta.

Luin viimeisen Potterin englanniksi silloin kun se ilmestyi, eli ollessani 14. Meni aika helposti, koska englanninkielinen loitsusanasto yms. oli tullut tutuksi leffoista. Sitä ennen olin lukenut pari lyhyttä kirjaa englanniksi sarjisten lisäksi.

Peruskoulussa englannin arvosanani oli 10, yo-kirjoituksista tuli M. Eli en siis mitenkään täydellisesti osaa englantia, mutta kohtalaisen hyvin silti.

Kirjoja on vaikeustasoltaan erilaisia. Jos kieli on vanhahtavaa tai vaikkapa kovin murteellista, on sitä vaikeampi ymmärtää kuin jotain kieleltään helpompaa kirjaa. Peruskoulupohjalta, jos siis arvosana on ollut vähintään 7, pystyy useimpia kirjoja ymmärtämään, mutta haastavimpia ei pysty vaivatta lukemaan kuin lähes natiivitasoinen. Itse luen kirjoja mielelläni alkuperäiskielellä, näin saa enemmän irti siitä, millaiseksi kirjailija vaikkapa on tarkoittanut jonkun henkilöhahmon. Käännöksissä kun aina menetetään jotain. Ajattele vaikka Tuntematonta sotilasta. Henkilöiden murteet ovat kytköksissä teoksen huumoriin ja perustuvat suomalaisten mielikuviin eri murteiden puhujista (hitaat hämäläiset, kierot savolaiset jne.). Miten tätä ilmennetään vaikkapa englanninkielisessä käännöksessä? Sama koskee muitakin kieliä. Toki jos ei tunne vaikkapa eri yhteiskuntaluokkien puhetapojen välisiä eroja englannin kielessä, ei alkuperäiskielellä kirjoitetusta teoksesta saa kovin paljon irti.

Melko vaatimattomallakin kielitaidolla voi lukea kirjoja englanniksi, jos tyytyy tarinan pinnalliseen ymmärtämiseen. Toisaalta hyväkään englannintaito ei riitä, jos tavoitteena on ymmärtää kirja kuin kirja yhtä hyvin kuin koulutettu ja paljon lukeva natiivi.

On kirjoja, joissa ei käytetä kovin vaikeaa englantia ja on kirjoja, joita edes natiivi ei ymmärrä kunnolla. Englannin erityinen riesa on se, että se on kielenä yksi vaikeimmin opittavista. Toki arkinen huoliteltu perusenglanti on melko helposti opittavissa, mutta mitä enemmän englantia oppii, sitä vaikeammaksi kieli muuttuu. Kielioppi ei ole sinänsä kovin vaikea, mutta sanasto on. Englannissa on valtava määrä eri lähteistä lainattuja sanoja ja sanontoja, joiden merkitystä ei läheskään aina voi päätellä.

Luen itse paljon englanniksi ja osaan englantia niin hyvin, että tiedän, kuinka paljon jää ymmärtämättä. Täysin tuntemattomia sanoja, joiden merkitystä ei pysty päättelemään, tulee vastaan harvakseltaan, mutta Kindlellä lukiessani tarkistan sanojen merkityksiä melko usein, koska ilmeisin merkitys ei aina ole se, jota kirjailija on tarkoittanut. Välillä tarkistan tuttujakin sanoja, jos epäilen, että sitä on käytetty osana sanontaa.

Esimerkiksi edellisessä lukemassani kirjassa tarkistin mm. nämä: jowl, boon, yon, contempt, twixt, motley, urchin, fullers, sconces, lief, garrons, lamprey, niter, harridan, run, scullion, larder, sash, caltrops, slugabeds, sluiced, vair, scabrous, mildew, sty, gillyflower, destriers, sinecure, suet, derision, quintains, gyrfalcon, fletcher, crenelations ja noin 150 muuta sanaa. Mistä tiedän? Kindle pitää kirjaa tarkistetuista sanoista.

Run on hyvä esimerkki sanasta, jonka merkitys ei välttämättä ole selvä. Kindlen sanakirja antaa sanalla melkein 30 erilaista merkitystä ja kymmenittäin sanontoja (mukaanlukien verbin ja preposition yhdistelmä), joissa sitä käytetään. Vivahteet ovat tärkeitä.

Mahtaakohan noiden sanojen perusteella kyetä päättelemään, mikä kirja oli kyseessä?

Mun eka englanninkielinen kirja alkoi "Four little kittens, all lost their mittens". Olin alle kouluikäinen, ja ihan suomalainen. Mutta isä oli alan professori yliopistossa, hän halusi antaa lapsilleen hyvän kielitaidon.

Nyt olen aikuinen akateeminen, ja kyllä edelleen tarkistelen sanoja lukiessani englantia. Oman alan sanasto on toki hallussa.

Aloita vaikka hyvästä kirjasta, jonka olet jo aiemmin lukenut suomeksi. Sellaisesta, joka on kiva lukea uudestaankin. Tai sellaisesta, jonka olet nähnyt elokuvana. Jotta kielen ymmärryksen vaikeus ei hyydytä, kannattaa valita lajityyppiä, jossa on vetävä juoni. Vaikka tykkäisit lukea raskaampaa kirjallisuutta suomeksi niin vieraalla kielellä on luultavasti parempi aloittaa dekkareista tai romanttisesta hömpästä tai vaikka lasten ja nuorten kirjoista, joissa juonesta pysyy kärryillä vaikka ei kaikkia sanoja ymmärtäisi. 

Itse luin joskus Jane Austenin tuotannon englanniksi, niissä oli sopivasti koukuttava juoni ja minulle sopivasti uusia sanoja. Jos vieraita sanoja on liikaa, ei pysy kärryillä eikä jaksa kaikkea katsoa sanakirjasta eikä jaksa lukea koko kirjaa. Jos vieraita sanoja on sopivasti, ne jaksaa katsoa sanakirjasta kun merkitys alkaa vaivata ja oppii uutta :) Tärkeintä on valita, kirja joka oikeasti jaksaa kiinnostaa niin paljon, että sen lukee vaikka olisi vähän työlästäkin!

34: Tosi hyvä idea lukea englanniksi kirja, jonka on jo lukenut suomeksi tai jonka pohjalta tehdyn elokuvan on nähnyt! Näin juoni ja henkilöhahmot ovat jo tuttuja ja voi keskittyä kielestä nauttimiseen. Minulle vastaava kokemus oli lukea Kjell Westön Missä kuljimme kerran alkuperäiskielellä eli (suomen)ruotsiksi. Ruotsin taitoni ei muuten riittäisi kirjan lukemiseen, mutta kun olin sekä lukenut suomennoksen että nähnyt elokuvan, sai kirjasta yllättävän paljon irti ja nimenomaan nautin siitä, miten ruotsin- ja suomenkieliset versiot erosivat toisistaan.

Riippuu millaisia kirjoja. Fiktio ainakin on usein sellaista, että sitä pystyy ihan kouluenglannilla hyvin lukemaan.

Jos kyseessä taas ovat tenttikirjat esim. yliopistossa, saattaa kestää hetki että tekstiin pääsee kiinni, mutta parinkymmenen sivun jälkeen siihen tottuu.

Eikä kirjaa lukiessa välttämättä ihan jokaista sanaa tarvitsekaan tunnistaa.

Pärjäät hyvin koulutasolla.

Niin hyvä, että ymmärtää lukemansa. ;-) Mutta lukemalla oppii, aloittaa voi vaikka Harry Pottereista. Itse aloin koululaisena lukea kirjoja englanniksi ihan tv:stä opitun pohjalta (mulla ei ollut koulussa englantia vaan pitkä saksa). Lopulta opiskelinkin englanniksi, ja viimeiset parisenkymmentä vuotta olen työskennelly englanniksi ulkomailla.

Kyllä pärjää. Kannattaa aloittaa ohuista kirjoista, niin ei kyllästy kesken. Vaikka joku sellainen, jonka olet jo lukenut suomeksi, mutta en ihan vähään aikaan, niin et muista kaikkea. Tuosta sitä kehittyy. Joka sanaa ei tarvitse ymmärtää ja tärkeimmät kannattaa tarkistaa, jos ei millään muuten aukea. 

Kyllä luultavasti pärjää ihan koulutasolla. Jotkin sanonnat voi olla vaikea ymmärtää, mutta google auttaa näissäkin jos jää vaivaamaan :)

Itse luen paljon englanniksi, asun kyllä myös ulkomailla mutta en englanninkielisessä maassa. Opin kielen lähinnä koulussa, ja sitten pelatessa PC pelejä ;)