Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asiakas pyytää kirjastonhoitajaa auttamaan verkkopankin käytössä - suuttuvat jos he eivät auta
18.10.2020 |
Käyn lähes joka viikko tulostamassa ja skannaamassa lähikirjastossani, kun en itse omista tulostinta (olen opiskelija). Olen huomannut, että jotkut vanhemmat asiakkaat koittavat pyytää kirjaston henkilökuntaa auttamaan laskujen maksamisessa ja kun kirjastonhoitaja kieltäytyy, asiakas suuttuu ja haukkuu koko palvelun lyttyyn. Onhan se ilmiselvää mielestäni, että se ei kuulu kirjastonhoitajalle. Kävisivät siellä pankissa...
Kommentit (44)
Multa on kerran yks mustalaisrouva kysynyt pankkiautomaatilla edelläni asioidessaan että katson onko hänen tilille tullut eläke ja lähtenyt vuokra. No kyllä mä katoin mutta todella luottavainen oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille ei éhkä pitäisi edes antaa verkkopankkitunnuksia tai olisi joku kunnon kurssi vaikka käyttämiseen. Ei ole kirjastonhoitajan vika, jos ei osaa käyttää pankkitunnuksiaan. Jotkut vanhat asiakkaat kai luulee että kirjastonhoitajat auttaa aivan kaikessa tai tietää kaikesta kaiken. Vähän niinkuin Cittarin myyjä tietäisi jokaisesta tuotteesta aivan kaiken...
Miettikääpä, missä kusessa on iäkkäämmät henkilöt, jotka eivät koskaan ole saaneet opetella tietotekniikkaa ja nyt kaikki asiointi pitäisi tehdä tietokoneella. Monella ei yksinkertaisesti ole rahaa tai taitoa hoitaa yksinkertaisempiaan asioita, mitä eläminen vaatii. Irvokkaan epäoikeudenmukaista.
Ulkomaalaisilla vähän sama juttu. Ei mitään käsitystä henkilökohtaisten tietojen säilyttämisestä tai muusta. Itse en ole kirjastossa töissä mutta asiakkaana olen useinkin. Yksi ulkomaalainen pyysi minua auttamaan skannaamisessa, koska olin skannannut ennen häntä. Olin vaan että mikäs siinä, kun näytän mikä nappi tekee mitä. Mutta kun sähköposti ei toiminut tämä mies ehdotti että lähettäisi minun sähköpostiini ja minä lähettäisin hänelle. Olin että ei kyllä käy, koska skannasi hyvin henkilökohtaisia tekstejä (passikuvaa). Mies oli ihan ihmeissään.
Mutta kun se pankki on naapuripitäjässä, jonne ei kulje linja-auto eikä ole ketään omaista eikä tuttavaa, joka kuskaisi. Tai auttaisi ja opastaisi sen verkkopankin käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla joku joka auttaa mutta ei se tosiaan kuulu kirjaston henkilökunnalle. Siinä olisi sekin riski että jos autettava sitten rupeaisi syyttämään rahojen viemisetä tai vastaavasta niin olisi äkkiä pulassa. Pankissa kuuluisi auttaa näissä asioissa ja näiden autettavien kannattaisi siirtyä pankkiin joka näin voi tehdä. Jotain Nordeaa ei ainakaan kiinnosta vähääkään auttaa ketään tavallista ihmistä. S-pankissa olen ainakin saanut henkilökohtaista palvelua.
Äitini asuu kylässä, jossa ei ole pankkia. Hänellä on muistisairaus, eikä pystynyt itse selviytymään laskujen maksusta. Kirjastossa auttoivat aina. Hän oli muutoinkin ollut kirjaston vakioasiakas vuosikymmenet. Nyt on edunvalvoja, joka hoitaa asiat, kun ei kykene enää kirjastoon kävelemään.
Kirjastossa kirjoittivat myös joulukortit hänen puolestaan. Inhimillisyys on sydäntä lämmittävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, missä kusessa on iäkkäämmät henkilöt, jotka eivät koskaan ole saaneet opetella tietotekniikkaa ja nyt kaikki asiointi pitäisi tehdä tietokoneella. Monella ei yksinkertaisesti ole rahaa tai taitoa hoitaa yksinkertaisempiaan asioita, mitä eläminen vaatii. Irvokkaan epäoikeudenmukaista.
Tää on surullisen totta. Koneet eivät ole halpoja ja ihmekös pankkien henkilökuntaan kuuluvat tuntuu olevan sosiaalisesti taitamattomia, kun kaikki on sähköistä. Ja kaikilla vanhuksilla ei ole lasta tai lapsenlasta, joka auttaisi koneiden käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini asuu kylässä, jossa ei ole pankkia. Hänellä on muistisairaus, eikä pystynyt itse selviytymään laskujen maksusta. Kirjastossa auttoivat aina. Hän oli muutoinkin ollut kirjaston vakioasiakas vuosikymmenet. Nyt on edunvalvoja, joka hoitaa asiat, kun ei kykene enää kirjastoon kävelemään.
Kirjastossa kirjoittivat myös joulukortit hänen puolestaan. Inhimillisyys on sydäntä lämmittävä asia.
Pienemmissä lähikirjastoissa tämä voikin olla mahdollista, koska ihmiset tuntevat paremmin toisensa eikä kaikki ole niin byrokraattista työntekijöiden kesken (kylien kirjastot). Isommissa kaupungeissa ei näin valitettavasti ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, missä kusessa on iäkkäämmät henkilöt, jotka eivät koskaan ole saaneet opetella tietotekniikkaa ja nyt kaikki asiointi pitäisi tehdä tietokoneella. Monella ei yksinkertaisesti ole rahaa tai taitoa hoitaa yksinkertaisempiaan asioita, mitä eläminen vaatii. Irvokkaan epäoikeudenmukaista.
Ketkä hiton iäkkäämmät henkilöt? Äitini (syntyi 30-luvulla) käytti nettiä ja pankin nettipalveluja jo 90-luvulla. Ihan perustyypit tekivät vastaavaa. Monta vuosikymmentä tätä samaa höpistään?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla joku joka auttaa mutta ei se tosiaan kuulu kirjaston henkilökunnalle. Siinä olisi sekin riski että jos autettava sitten rupeaisi syyttämään rahojen viemisetä tai vastaavasta niin olisi äkkiä pulassa. Pankissa kuuluisi auttaa näissä asioissa ja näiden autettavien kannattaisi siirtyä pankkiin joka näin voi tehdä. Jotain Nordeaa ei ainakaan kiinnosta vähääkään auttaa ketään tavallista ihmistä. S-pankissa olen ainakin saanut henkilökohtaista palvelua.
Nyt kun sanoit usein nämä asiakkaat, jotka ovat pyytäneet apua, ovat olleet Nordean asiakkaita. Selittää oikein paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmilla ihmisillä ei ole ketään luotettavaa läheistä hoitamassa asioita, on nykyisin lähes mahdotonta selvitä yksinkertaisimmistakaan virallisista asioista. Mihinkään et pääse ilman pankkitunnuksia, niitäkään ei kaikilla ole. Pankeista ei saa enää edes puhelimitse palvelua ilman tunnistautumisia, konttoreita ei enää ole. Edes Omakantaan ei pääse ilman tunnuksia. Liian nopeasti ja yksipuolisesti on meillä siirrytty näihin systeemeihin, vanhuksille pitäisi olla vielä palvelua.
7-kymppiset ovat vielä hyvin mukana, mutta on paljon reiluisti yli 90 vuotiaita, joille kaikki ei ole itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Äitini asuu kylässä, jossa ei ole pankkia. Hänellä on muistisairaus, eikä pystynyt itse selviytymään laskujen maksusta. Kirjastossa auttoivat aina. Hän oli muutoinkin ollut kirjaston vakioasiakas vuosikymmenet. Nyt on edunvalvoja, joka hoitaa asiat, kun ei kykene enää kirjastoon kävelemään.
Kirjastossa kirjoittivat myös joulukortit hänen puolestaan. Inhimillisyys on sydäntä lämmittävä asia.
Silloin, kun yhden kirjaston asiakaskunnassa on vain yksi tällainen avuntarvitsija, vieläpä pitkäaikainen asiakas, oikeasti avun tarpeessa oleva ihminen ja tarvetta on suhteellisen harvoin, henkilökunta voi joustaa.
Mutta kun varsinaiset työt jää tekemättä, jos vähän väliä annetaan jollekin tällaista palvelua.
Omassa lähikirjastossa on tällaisen nettiavun pyytäjinä kirjastoon autolla tulevia työikäisiä ihmisiä. Viimeksi joku yritti saada apua siihen, miten laitetaan auton myynti-ilmoitus nettiin ja kerran yksi vaati neuvomaan lottorivin täyttämisessä ja kestoloton asettamisessa.
Virkailijat sanoivat, että valitettavasti eivät auta tällaisessa ja siitäkös meteli nousi.
Käsittääkseni esim. asukastuvilla on nettineuvontaa ja vanhukset voivat saada taksiseteleitä, jos eivät julkisia voi käyttää tai niitä kulje. Yhteys vanhussossuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmilla ihmisillä ei ole ketään luotettavaa läheistä hoitamassa asioita, on nykyisin lähes mahdotonta selvitä yksinkertaisimmistakaan virallisista asioista. Mihinkään et pääse ilman pankkitunnuksia, niitäkään ei kaikilla ole. Pankeista ei saa enää edes puhelimitse palvelua ilman tunnistautumisia, konttoreita ei enää ole. Edes Omakantaan ei pääse ilman tunnuksia. Liian nopeasti ja yksipuolisesti on meillä siirrytty näihin systeemeihin, vanhuksille pitäisi olla vielä palvelua.
7-kymppiset ovat vielä hyvin mukana, mutta on paljon reiluisti yli 90 vuotiaita, joille kaikki ei ole itsestäänselvää.
Yli 90-vuotiaita on Suomessa jotain 40 000. Näistä lähes kaikki on kotihoidon piirissä, sairaalassa yms. Jotkut muut hoitavat lähes kaiken (myös ne pankkiasiat) heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitini asuu kylässä, jossa ei ole pankkia. Hänellä on muistisairaus, eikä pystynyt itse selviytymään laskujen maksusta. Kirjastossa auttoivat aina. Hän oli muutoinkin ollut kirjaston vakioasiakas vuosikymmenet. Nyt on edunvalvoja, joka hoitaa asiat, kun ei kykene enää kirjastoon kävelemään.
Kirjastossa kirjoittivat myös joulukortit hänen puolestaan. Inhimillisyys on sydäntä lämmittävä asia.
Ihan kiva, että äitisi sai apua, mutta kumpikaan noista ei kuulu kirjastohenkilökunnan tehtäviin.
Yhden ison kaupungin kirjastossa kirjaston työntekijät on velvoitettu auttamaan mm. asuntoasioissa ja pankkiasioissa. Tuttavani oli velvoitetyöllistettynä ja kieltäytyi auttamasta vetoamalla siihen, ettei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden ison kaupungin kirjastossa kirjaston työntekijät on velvoitettu auttamaan mm. asuntoasioissa ja pankkiasioissa. Tuttavani oli velvoitetyöllistettynä ja kieltäytyi auttamasta vetoamalla siihen, ettei osaa.
Höpö höpö. Missä kaupungissa muka tuollaista voi tehdä? Ei kirjastohenkilökunnalla ole aikaa eikä koulutusta eikä velvollisuutta tuollaisiin tehtäviin. Mä olen töissä kirjastossa, ja monesti tulee näitä, jotka haluavat opastusta sähköpostiin tai tulostamiseen tai milloin mihinkin nettikäyttöön, mutta kirjaston henkilökunta ei ehdi. Emmekä me voi osata joka ainoaa sivustoa ja sovellusta ja systeemiä, emme ole mitään henkilökohtaisia IT-avustajia.
Vierailija kirjoitti:
Yhden ison kaupungin kirjastossa kirjaston työntekijät on velvoitettu auttamaan mm. asuntoasioissa ja pankkiasioissa. Tuttavani oli velvoitetyöllistettynä ja kieltäytyi auttamasta vetoamalla siihen, ettei osaa.
En ole koskaan kuullutkaan, mutta voi kyseessä olla kai erikoiskirjastovirkailija. Tunnen yhden tämmöisen joka järjestää digitukea ajanvarauksella juuri henkilökohtaisten tietojen takia. Siellä on helpompi auttaa kuin julkisessa tilassa, missä kuka tahansa voi mennä asiakkaan selän taakse ja vakoilla pankkiasiointia,
Vierailija kirjoitti:
Yhden ison kaupungin kirjastossa kirjaston työntekijät on velvoitettu auttamaan mm. asuntoasioissa ja pankkiasioissa. Tuttavani oli velvoitetyöllistettynä ja kieltäytyi auttamasta vetoamalla siihen, ettei osaa.
Olen aika varma, ettei tuo kuulu ainakaan yleisen kirjastovirkailijan tai kirjastohoitajan työtehtäviin...
Alue: Aihe vapaa
Olen kirjastossa töissä ja näitä on tullut eteen usein. Ainoa asia, missä olen auttanut, on oikean verkkopankkisivuston löytäminen, mutta kirjautumisessa en voi auttaa enempää. Se on liian henkilökohtaista tuo pankkiasiointi, vaikka työhöni kuuluu vaitiolovelvollisuus henkilötietosyistä. Minua ei ole vielä kyllä haukuttu, mutta petytty on ja oltu että kai mä nyt voin, suhun mä luotan. Se on vaan niin, ettei tuo kuulu työnkuvaani vaan se on asiakkaan oma asia. Syynä on kai pankin heikko opastus tai asiakkaan kokemattomuus verkkopankin käyttämisessä.