Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monella meistä on paska isä?
19.01.2014 |
No koska äitimme valitsivat paskoja miehiä ja halusivat heidän kanssaan lapsia.
"Jos olisin tiennyt, millainen kusipää se Mikko oikeasti on, niin en varmana olisi mennyt naimisiin sen kanssa! Kyllähän äitikin siitä varoitteli, mutta en minä nuorena ja naiivina rakastuneena tietenkään malttanut kuunnella. Olisi kannattanut. Nyt on myöhäistä jo, tehty mikä tehty."
Kommentit (70)
Paskan isän voi myös tehdä.
Resepti; Sattui vahinko ja kumpikaan eivät olleet valmiita lapseen. Ei ollut taitoa ja/tai halua kasvaa perheeksi. Miehellä oli vielä "vauhti" päällä, yritti kyllä opetella isäksi. Lopulta nuori äiti heitti isän pihalle. Sitten isä ryhdistäytyi ja muutaman vuoden kuluttua aloitti uuden suhteen, meni naimisiin ja teki lisää lapsia.
Siitä alkoivat vaikeudet, jotka vaivihkaa heijastuivat lapseen, isän esikoiseen. Lapsen äiti teki myös lisää lapsia, mutta suhteet vähän ontuivat.
Isä ja isän uusi perhe yrittivät olla esikoisen elämässä. Asiat vaan tulivat vaikeammiksi.
Mm. Exä kertoi nyxälle että lapsen isoäiti (siis sieltä äidin puolelta) epäili insestiä??? Kammottava syytös selvitettiin ja eihän siitä ollut kyse, menkat vaan alkoivat. Jätti kyllä isälle ikuisen naarmun sieluun. Kertoo vieläkin 20 vuoden jälkeen, kuinka alkaa ahdistamaan, kun juttu tulee mieleen.
Sitten isä halusi olla avulias ja takasi exälle lainan, että sai tämä saisi asiansa järjestykseen. Exä ei osannut hoitaa raha-asioita ja maksoivat kerran exän lainat nyxän kanssa.
Isä oli tavallinen duunari joka maksoi elarit, asuntolainaa ja elätti uutta kasvavaa perhetta. Raha oli tiukassa. Synttäreillä ja Jouluna isä koki aina itsensä mitättömäksi, kuin ei ostanut kalliita lahjoja kellekkään. Tämä esikoinen muisti usein mainita saamiensa lahjojen hinnat. Isä koki olevansa "niin" huono.
Isän kodin ovet olivat lapselle aina avoinna. Lapsi kyllä kävi kasvaessaan etenkin silloin, kun tarvitsi rahaa (siis elareiden lisäksi). Isän perheen sisaret eivät olleet kuin sisarpuolia, äidin lapset (myös puolikkaat) sisaria. Esikoinen muisti korostaa tätä.
Aikuistuessaan esikoisen käyntikerrat vaan harvenivat. Kun isä yritti soitella, oli aina kiire. Isä ei halunnut painostaa ja antoi olla rauhassa. Odotti aina, että "soittaa se sitten kun ehtii ja haluaa". Saattoi mennä vuosi etteivät nähneet.
Viimeinen isku tämän "paskan isän" sydämeen oli kun esikoinen lähetti kortin lähes vuosi ed. yhteydenotosta. Kertoi, että isästä on tullut isoisä.
"Paskaisä tarttui pulloon muutamiksi viikoiksi (18 vuoden jälkeen)" ja piehtaroi itsesäälissä, kun ei osannut olla esikoiselle isä, eikä kelvannut edes tämän lapselle isoisäksi.
Jokainen meistä yrittää toimia kykyjensä ja taitojensa puitteissa, parhaalla mahdollisella tavalla, aina se ei riitä.
Joo, siis mä olen nyxä jolla on oma isä ns. "paska", jätti mut ja äidin, ei ottanut koskaan yhteyttä eikä tuntunut välittävän.
Oma elämä vaan opetti, ettei asiat mene aina helposti. Omalla isälläni oli varmaan ikävä, mutta raskaassa arjessa asiat joskus menevät lapselle ikävällä tavalla pieleen. Harmittaa nyt, etten itse yrittänyt pitää aikuisena enemmän yhteyttä.
Pitäkää isäänne yhteyttä ja jos isä ei ole vastaanottava, olette ainakin tehneet parhaanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 08:19"]
Tätä väittäisin itsekin syyksi. Oma isäni (70 v) on tainnut alkaa tajuamaan että omassa isyydessä olisi saattanut olla jotain parannettavaa ja siksi puhuu nykyään jatkuvasti sodan käyneiden isien vaikutuksesta lapsiin ja vielä seuraaviin sukupolviin -> haluaa löytää syyn jostain muusta kuin itsestään.
[/quote]
Tää sota on tosiaan sellainen asia, joka on vaikuttanut jälkipolviin! Moni mies ei ole ollut entisensä sodan jälkeen.
Sattumalta kumpikin mun isoisistä on saanut vapautuksen palveluksesta, joten omassa perheessä ei juuri tätä painolastia ole, muita sitten kylläkin :)
En juo, en tupakoi, en hakkaa puolisoa enkä lapsia en ketään, käyn töissä, en harrasta muuta kuin kodin asioita, en käy vieraissa, rakastellaa puolison kanssa keskim kerran viikossa kesällä useamminkin, en ole pedofiili, en ole varastanut enkä murhannut, en ole politiikko, rakastan luontoa, ostan kun mahdollista luomu ruokaa perheelle, en pelaa, tuen lapsia harrastuksissa...jne...jne TÄSTÄ HUOLIMATTA TYTTÄREN MIELESTÄ OLEN PASKA ISÄ.
Minun isäni ei juo, ei ole juuri koskaan ollut humalassa kotona, ei ole väkivaltainen ei lyö, ei tupakoi, urheilee ja valmentaa urheiluseurassa, ei käy vieraissa, käy töissä ja on ollut koko ikänsä työelämässä samassa hyvässä työpaikassa, ei ole koskaan pitänyt kovaa kuria meille lapsille, perheen kanssa ollaan aina yhdessä lomailtu jne.
Silti nyt aikuisena ja itse isänä olen vasta tajunnut millainen kusipää oma isäni on ollut minua kohtaan.
Sillä, sanatkin satuttavat. Totaalinen välinpitämättömyys satuttaa. Tunteettomuus satuttaa. Kehonkieli ja ilmeet satuttaa. Huutaminen ja ilkeys satuttaa. Kyvyttömyys olla lapsen tukena satuttaa. Se, että sinua ei arvosteta ja kannusteta millään tavoin elämässä, satuttaa. Se, että ei välitetä lapsen asioista satuttaa.
Se, että ei välitetä lapsen koulun käynnistä ja koulu menestyksestä satuttaa. Se, että sinun mielipiteitäsi ei arvosteta pätkän vertaa satuttaa. Se, että sinulta ei koskaan edes kysytä missään asiassa mitä sinä haluat, satuttaa. Se, että isäsi manipuloi ja kontrolloi sinua päätöksenteossa - aina omistus asunnon ja ja auton hankkimisesta lähtien - vaikka ole täysi-ikäinentäysikäinen. Kun nuorena aikuisena tunnet että isä suhtautuu sinuun kuin "kilpailijaan".
Mä en kyllä yhtään ymmärrä naisia, jotka hetken mielijohteesta rakastuessaan tekevät samantien lapsia henkilön x: n kanssa, tutustumatta ensin henkilöön ja ajattelematta niitä seurauksia, mitä siitä voi pahimmillaan koitua. Turha lietsoa miesvihaa, jos ei osaa tehdä järkeviä valintoja elãmässänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki asiantuntijat loistavat poissaolollaan silloin, kun jotain pitäisi oikeasti tehdä.
Jaetaan neuvoja ja puhutaan suureen ääneen, miten asia pitäisi tehdä ja miten joku tekee sen väärin. Sitten kun on aika hoitaa homma, vain tämä joku ilmestyy paikalle.
Kannattaa parinvalinnassa valita viisas ja ajattelevainen mies, eikä viestintätaitoisuus ole miinus myöskään. Se on sijoitus tulevaisuuteen.
Olen sivusta nähnyt, että kauniit(kin) naiset saattavat valita hieman rämäpäisen tai huonosti viestivän miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin nuorempi, ajattelin että isäni oli aika huono. Nyt ajattelen että olihan hänellä puutteensa, mutta osin asetin itse liian suuria vaatimuksia vanhemmuudelle. Ei isän kuulu olla pohjaton rahakirstu. Vanhempien tulee kustantaa lasten ylläpito täysi-ikäisiksi saakka. Tärkeintä olisi tukea lasta siten että hän aikuiseksi tultuaan osaa käytännön perusasiat ja tehdä itse omat päätöksensä.
Isäni ei maksanut harrastuksia, ostanut kalliita leluja tai rahoittanut esim. matkoja, vaikka hänellä olisi varmasti ollut varaa siihen. Hän kyllä hoiti elatuksen siihen asti kunnes lähdin opiskelemaan. Sitten pärjäsin omillani ja yhteiskunnan tuilla. Jälkeen päin ajatellen se oli ihan ok, sillä nehän olivat hänen rahojaan. Opiskellessanikin kävin kotona ja käytin jääkaapin antimia ilmaiseksi.
Isäni olisi voinut tukea enemmän esim. työnhakuun liittyvissä asioissa, mutta toisaalta olin teininä kovapäinen enkä varmaan olisi kuunnellut hänen neuvojaan.
Onko mitään keinoa lapsen niin halutessaan lakata olemasta henkilön X virallinen jälkeläinen? Nimenmuutos ei ole sama asia.
[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 08:00"]Kuulun tuohon joukkoon ja olen löytänyt siihen ainakin kaksi syytä:
Minun syntymäni aikoihin ei tavallisilla kansalaisilla ollut käytettävissä ehkäisyä. Tämä pätee ennen 1970-lukua syntyneisiin. Avioton lapsi oli niin suuri häpeä, että sitten mentiin naimisiin sen miehen kanssa, jolle oli pamahtanut paksuksi. Ei siinä sen suuremmin voinut valikoida, oli otettava sen jonka kanssa oli jo saanut lapsen alulle, tai sitten sen jolle kelpasi niin kuin Niskavuoren Heta -tunnette varmaan klassikkoelokuvan.
Toinen syy oli se, että ei hyvin paljon ollut valinnanvaraa. Vaikka meidän isämme ovat syntyneet enimmäkseen sodan jälkeen, heitä kasvattivat sodankäyneet miehet, ja koko sodasta kärsinyt kansa. Silloin elämä oli ankaraa, ja se näkyi myös lastenkasvatuksessa. Nykyään laki kieltää monet senaikaiset kasvatusmenetelmät, niin kotona kuin koulussa. Siksi miehistä kasvoi sellaisia kuin tuli, ja naisistakin.
[/quote]
Tätä väittäisin itsekin syyksi. Oma isäni (70 v) on tainnut alkaa tajuamaan että omassa isyydessä olisi saattanut olla jotain parannettavaa ja siksi puhuu nykyään jatkuvasti sodan käyneiden isien vaikutuksesta lapsiin ja vielä seuraaviin sukupolviin -> haluaa löytää syyn jostain muusta kuin itsestään.