Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sielunkumppanuudesta
18.01.2014 |
Minä ja siskon poikani olemme sukulaissieluja. Olen akateemisesti kouluttautunut taitelija, ja saanut aina "oudon" käytökseni anteeksi. Toki tuo käytös on minulle ollut täysin normaalia.
Muutama vuosi sitten satuin samaan baariin siskonpoikani kanssa. Aloimme jutella ja molemmat huomasimme sielunkumppanuuden.
Minulla on kaksi lasta, joita lähipiirini mukaan palvon. Totta. Vanhempi lapsistani on vuoden nuorempi kuin tämä sielunsukulaisuus.
Luulen toki, että minä olen ainoa laatuani. Onko näin?
Kommentit (4)
Sielunkumppanuus on vain yliampuva ja runollinen ilmaisu samoille kiinnostuksenkohteille ja yleiselle natsaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu baarissa on aina niitä sukulaissieluja ;)
Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että tuo siskonpoikani on parhaimpia kavereitani, ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta.
Sisko puheluissaan korostaa liikaakin, miten hänen poikansa kävi hänenkin luonansa.
Alue: Aihe vapaa
Sielunkumppanuus on vain yliampuva ja runollinen ilmaisu samoille kiinnostuksenkohteille ja yleiselle natsaamiselle.