kuinka usien tapaat omaa nuorta aikuista lastasi ?
Niin, itsellä 17v. ja 20v. nuoret miehet ja nään heitä vain hyvin harvoin.
Haluaisin tavata useamminkin, mutta en halua, että kokevat etten osaa päästää heistä irti omaan elämäänsä.
Tuntuvat olevan tyytyväisiä, mutta joskus tuntuu siltä, että tuo 20v. haluaisi olla useamminkin tekemisissä.
Kommentit (13)
Esikoista käydään moikkaamassa kerran viikossa, välillä vuorotellen välillä yhdessä. Syy se, että hänellä on vakava sairaus ja pakko vähän seurata tilannetta, kun ei herkästi valita. Opiskelija, joka asuu n. 200 km päässä. Kun emme käyneet, sairaus otti valllan. Hän ei muista hoitaa sitä kunnolla. Ei ole lääkitystä tällä hetkellä, mutta hoidetaan ruokavaliolla ja liikunnalla. Pakko siis pitää huoli, että syö kunnolla. En kerro mikä on, mutta vähän harvinaisempaa laatua.
Pari kertaa kuukaudessa, joskus vähemmän. Poika 20v ja opiskelee 150km päässä.
Pari kertaa kuukaudessa, joskus vähemmän. Poika 20v ja opiskelee 150km päässä.
3:n nuori ei voi matkustaa, kun tuon sairauden takia rasittaa, bussilla joutuisi kulkemaan. Toivon, että voisi nyt itsenäistyä, kun on paremmassa kunnossa ja vähennämme käyntejä. Silloin kun on kunnossa, käy kotona suunnilleen kerran kuussa.
Kun kuopus lähtee kotoa, voi hyvin olla että näkee suunnilleen juhannuksena ja jouluna.
noin kerran kuussa. tyttö 22 v on jo omillaan, asuu 400 km:n päässä ja on siellä työssä. Itsellä sitova työ. Mutta soitellaan joskus monta kertaa viikossa, toisinaan harvemmin. Välit lähentyivät, kun lapsi lensi pesästä - äitikin alkoi olla taas ihan ihminen ja siedettävä juttukumppani <3
Muutin viime sykynä omaan kotiin ja äiti on käynyt täällä vaan ovella seisomassa ohikulkumatkalla... Isä sentään oli kerran muuttoapuna. Olisi kiva, jos ne tajuais joskus tännekkin tulla käymään.
Toisinaan tavataan monta kertaa kuukaudessa. Ja sitten taas saattaa olla parin kk taukoa. Onneksi yhteyttä voi pitää muutoinkin ja aivan loistava on facen videopuhelut.
Etäisyys ei ole hirmu pitkä, mutta rajoittaa kuitenkin.
No te ensin ajatte heitä pois kotoa ja sitten...ärsyttävä! Muuttaisivat pois kun ovat valmiita siihen ja tiedätte,että pärjäisivät he ja myös te itse! Sellainen väkisin repiminen on sairasta mielistäni,lapsien kuuluis irrottautua pikkuhilja ja vastuun ottaminen vähitelleen..sit kun he eivät pärjää niin sanotte vaan kylmästi-että virheistä oppi!!! Onko mukaa 18 vuotias on jo täys kypsää???? Kyllä vielä huolenpitoa ja vanhempia tarvitse tosi kovasti. Kypsyyteen kasvataan eikä siihen yhdeksi yöksi tullaan. Niinpä. Jos pidäisitte åarempi huolta niin abortteja,epämääräisiä suhdeitä ja teiniäitiä olisi vähemmään! Kun lapsi tosissaan rakas niin kyllä syntyy hyvä vuorovaikutus ja ymmärrystä ja lapsikiin tajuu et hänestä välitetään eikä sen tarvii "rakkautta" muualta hakea. Kasva vähitelleen hänestä kypsä aikuinen joka myös otta omista lapseista vastuu.Terveisin:uskovainen.
Mun teini lähtee nyt kouluun, ja virallisten soppareiden mukaan jos mennään, näen häntä jokatoinen vkloppu... :( Isähän on tätä jo tehnyt monta vuotta, mutta minä lähi.. suren, lapsi on 16v...
Itse olen se nuori aikuinen, mutta vastaan kuitenkin. Muutin pois lapsuudenkodistani n 10 vuotta sitten ja vanhempieni kanssa nähdään n kerran kahdessa kuukaudessa, soitellaan toki useammin. Ei nyt ihan viikottain, mutta kuitenkin. Välimatkaa on lähemmäs 400km.
Miehen vanhempia tavataan n kerran kuussa, kesäisin useammin kun vieraillaan heidän kesämökillään. Heidän kanssaan välimatkaa on huomattavasti vähemmän, noin 50 kilometriä.
n. kerran viikossa kumpaakin. poika 20 v ja tytär 17 v.
Aikuisena lapsena (olen 21-v.) kerron että näen omia vanhempiani noin kuusi kertaa vuodessa jos sitäkään. Poikaystäväni (27-v.) näkee vanhempiaan kahdesti vuodessa.
Joka toinen vko 3 päivää, jouluna 3 vko, ensi kesänä joka päivä.