Onko noloa olla työtön ja lapseton 24v?

Sama homma ap! Tosin opiskelut kesken, mutta en tiedä kuinka kauan tässä menee kun tuntuu että suunnitelmat muuttuu niin tiuhaan ja ei meinaa omaa paikkaa löytyä tästä maailmasta. :( Onneksi on ihana mies, joka jaksaa muistuttaa, että nuoria tässä vielä ollaan ja töitä ehtii tehdä monta kymmentä vuotta :)

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:16"]

Olen 24v eikä ole lapsia, ei asuntolainaa, ei 2000-luvun autoa, ei säästöjä, ei vakituista työpaikkaa. Työpaikka on, 9, 5e/h sentään onneksi. Koen kyllä olevani jäljessä muista, mutta kaikille ei vain ole siunaantunut parempia mahdollisuuksia. Ehkä lähivuosina sitten onnistuisi jossain?

[/quote]

Joo toi "jäljessä muista" on kyllä tuttu tunne. Töitä on kyllä ollut, mutta surkeita pätkätöitä. Tän ikäisenä monilla on jo 3 lasta ja täys perhe-elämä.

ap.

[/quote]

Heh. Kellään ystävistäni ei ollut tuon ikäisenä lapsia. Et taida olla yliopisto-opiskelija?

Jäljessä muista? Eikös Suomessa ensisynnyttäjät ala olla lähemmäs 30-vuotiaita? Eikä ainakaan korkeakoulutetuilla tuon ikäisenä ole vielä muuta työkokemusta kuin kesätyöt ja harjoittelut.

Mieti vaikka niin, että kymmenen vuoden päästäkään et vielä ole mitenkään poikkeuksellisen vanha tulemaan äidiksi :)

En ole kumpaakaan. 25 v on vielä nuori, ehtii lapsen hommata myöhemmin, pääasia että joko opiskelee tai on jo hankkinut ammatin ja töitä löytyy ajan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:13"]

se vasta noloa olisi jos olisi 24v lapseton, työtön ja sinkku!

En kyllä halua itselleni semmoista tilannetta, mutta kun töitä ei löydy eikä miesystävä halua vielä lasta =(

ap.

[/quote]Ei, normaali 24v on lapseton opiskelija. Saattaa seurustella, jopa asua avoliitossa - joka ei tule kestämään, koska kumpainenkin huomaa omissa opiskelupiireissään, että niitä miehiä/naisia on muitakin - mielenkiintoisempia/älykkäämpiä - kuin se teinisuhde siinä kotisohvalla.

24-vuotiaana opiskelin, seurustelin eikä asuttu yhdessä eikä todellakaan puhuttu lapsista. Oltiin seurusteltu vasta vuoden.

Valmistuin 27-vuotiaana ja tein määräaikaisia työsuhteita 34-vuotiaaksi asti. Ensimmäisen lapseni sain 32-vuotiaana.

En ollut kaveripiirissäni lainkaan outo. Ensimmäinen lapsi ilmestyi kaveripiiriin, kun olin 28-vuotias.

Mikä kiire nuorilla aikuisilla oikein on? Ymmärrän, että jos molemmat ovat valmiita haluamaan lapsia ja taloudellinen tilannekin on kohtuullinen, niin sitten niitä hankitaan ja iästä viis, mutta en tajua sitä, ettei edes ole työtä ja todennäköisesti on pakko ruveta jatkamaan opintoja eikä mieskään lämpene lapsiajatukselle, niin sitten vielä harmitellaan, kun ollaan niin jäljessä jossain kuvitellussa kilpailussa. Kyllä niitä lapsia pitää hankkia muusta syystä kuin siksi, että muutkin niitä hankkii.

Normaali 24-vuotias on lapseton, mitä noloa siinä siis olisi? Helsingissä keskivertonainen saa ensimmäisen lapsensa vähän yli 30-vuotiaana, muualla maassa hitusen alle 30-vuotiaana.

Työttömyyskään ei ole noloa, siinäkin tilanteessa on nykyään valitettavasti moni. Sitten vasta on nolo, jos ei pyri aktiivisesti työttömästä työlliseksi. Tsemppiä työnhakuun, kyllä se joskus tärppää sinunkin kohdallasi!

Noloa on tämä pohdintasi hankkia lapsi tuohon tilanteeseen. Nyt työmarkkinakelpoisuutta parantamaan jos et saa oman alasi töitä.

Itse olin 24-vuotiaana yliopistokoulutusta vastaavassa työssä, naimisissa ja odotin esikoistani. Olin outo :D Suurin osa kavereistani oli sinkkuja ja opiskeli. Olet hyvin normaali!

24 on siitä armollinen ikä, että silloin voi elää monin tavoin. Voi kierrellä maailmaa vailla sitoutumuksia tai olla kotona lasten kanssa. 

Minulle oli paras vaihtoehto saada lapsi 22 vuotiaana. Opiskelin lapsen synnyttyä parissa vuodessa maisterin tutkinnon, ja kun aloitin työelämässä tuntui hyvältä kun lapsi oli jo tehty. Voin keskittyä uraani täysillä.

Minkäköhänlainen luuseri minä olen, kun olen 24-vuotias, opiskelen vielä (+ teen työprojekteja, kun sellaisia jostain tipahtelee), ei ole miestä eikä näin ollen lapsiakaan tulossa lähiaikoina? Voivoi! :D

Just tänään mietin, ettei mulla ole vielä kiire mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 00:45"]Minulle oli paras vaihtoehto saada lapsi 22 vuotiaana. Opiskelin lapsen synnyttyä parissa vuodessa maisterin tutkinnon, ja kun aloitin työelämässä tuntui hyvältä kun lapsi oli jo tehty. Voin keskittyä uraani täysillä.

[/quote]

Tuota olisin itsekin halunnut. Ja että olisin nuori energinen äiti lapsilleni, jaksava isoäiti lapsenlapsille, saisin myös nelikymppisenä omaa aikaa kun lapset muuttaneet pois jne jne.

Minä olen 25-vuotias 2-vuotiaan lapsen äiti, naimisissa ja amk-tutkinnon suorittanut, vakitöissä ja pyrin tänä keväänä yliopistoon. Mitäs noloa siinä on? Kun sanottiin, että on noloa jos on lapsia tämän ikäisenä :) Asuntoa meillä ei ole, mutta säästöjä on.

Olisi noloa hankkia lapsi tilanteeseen, jossa esim. työ-, asumis- parisuhde- tai taloudellinen tilanne ei ole vielä kunnossa lapsen hankkimista ajatellen.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:47"]

Olisi noloa hankkia lapsi tilanteeseen, jossa esim. työ-, asumis- parisuhde- tai taloudellinen tilanne ei ole vielä kunnossa lapsen hankkimista ajatellen.

[/quote]

Uskallan olla eri mieltä. Työ- ja asuntokuviot ehtii kyllä myöhemminkin. Jos on hyvä parisuhde ja hyvä koulutus, ei kannata iän tullessa vastaan enää odotella, jos asuu kaksiossa eikä neliössä tai jos on hyvä koulutus, mutta ei vakityöpaikkaa. Asunnon ehtii hankkia ja työelämässä monilla aloilla otetaan töihin mieluummin pienten lasten äitejä kuin juuri naimisiin menneitä lapsettomia :)

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:06"]

Tuo "nolo" nyt on vähän huono sanavalinta, mutta antaa olla. Ymmärrätte pointin. Mitä mietteitä?

[/quote]

Mitä noloa siinä nyt olisi?Aika moni on työtön varsinkin nyt lama-aikana.

Lapsia ei ole pakko tehdä ollenkaan.

Se että on 24-vuotias on asia johon ei oikein voi vaikuttaa.

Ei kai tuo noloa ole, mikäli on tavoitteita ja haluaa päästä elämässä eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="19.01.2014 klo 00:45"]Minulle oli paras vaihtoehto saada lapsi 22 vuotiaana. Opiskelin lapsen synnyttyä parissa vuodessa maisterin tutkinnon, ja kun aloitin työelämässä tuntui hyvältä kun lapsi oli jo tehty. Voin keskittyä uraani täysillä.

[/quote]

Tuota olisin itsekin halunnut. Ja että olisin nuori energinen äiti lapsilleni, jaksava isoäiti lapsenlapsille, saisin myös nelikymppisenä omaa aikaa kun lapset muuttaneet pois jne jne.

[/quote]

Niin mäkin. Mutta nyt kun odotan esikoista 31-vuotiaana,musta tuntuu että tämä on ihan paras ja omassa elämässäni juuri oikea ikä tulla äidiksi! Olen nyt monestakin syystä tosi iloinen, etten saanut lasta vielä 22-vuotiaana,vaikka vauvakuume oli ihan järkyttävä jo silloin ja myös tuo järjetön pelko siitä, että jään "jälkeen" kaikista muista.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:06"]Tuo "nolo" nyt on vähän huono sanavalinta, mutta antaa olla. Ymmärrätte pointin. Mitä mietteitä?

[/quote]

Hanki lapset nuorena. Vanhempana et ehkä enää saa lapsia, välttämättä koskaan.

Tärkeintähän on kuitenkin, että on löytänyt parisuhteen, jossa haluaa tehdä lapsia. Joillekkin käy niin, ettei ikinä löydä sitä sopivaa kumppania. Eikä ikä/elämäntilanne ole ikinä täydellinen lapselle.. itse oli 16 vuotiaana itsenäinen, ostin ensiasunnon 18-vuotiaana ja muutin opiskelemaan ulkomaille 19 vuotiaana. Sitten kun tulin raskaaksi 24 vuotiaana, ei tuntunut lainkaan siltä, että olisi jäänyt jotain tekemättä. Olin opiskelija, ja rahasta oli huutava pula välillä, mutta ei se lapsi tarvitse kuin välttämättömät Jutut. Nyt lapsi käy koulua ja minulla on hyvä ammatti. Pitää kyllä myös liputtaa oman mieheni puolesta, joka odotti yliopiston pihassa aina luentojen ajan vauvan kanssa!