Lue keskustelun säännöt.
Hyvä aviomies, huono isä? Help!
18.10.2020 |
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo lähes 10 vuotta, päätimme pitkän harkinnan jälkeen perustaa perheen, ja meillä on nyt 3v ja 5v lapset. Mieheni on kaiken tämän ajan ollut unelmamies minulle, ajattelevainen, lempeä, huolehtiva ja rehellisyyden perikuva. Hän huolehtii, keskustelee, hellii ja tekee paljon kotitöitä. Olemme olleet aina todella rakastuneita.
Kuvittelin tämän perusteella, että mies olisi myös hyvä ja lempeä isä. Olinpa väärässä! Miehellä on alusta alkaen mennyt helposti hermo lasten itkemiseen ja vaativiin hetkiin. Mies ärähtelee ja suoranaisesti huutaa lapsille usein. Minuun mies ei ole hermostunut vielä koskaan. Miestä ei kiinnosta lainkaan esim. lukea satuja tai leikkiä lasten kanssa. Matkoilla ollessaan mies on osoittanut ikävää vain minua kohtaan, ei lapsia. Mies kyllä suorittaa kaikki isän velvollisuutensa pintapuolisesti, mutta kaikesta näkee, että hän olisi paljon mieluummin jossain muualla. Kun lapset menevät iltaisin nukkumaan, mies on selvästi ainoastaan helpottunut.
Mies ei vaikuta uupuneelta, sillä jaksaa kyllä helliä minua, innostua harrastuksista ja lasten ollessa nukkumassa/hoidossa on oikein hyväntuulinen ja pirteä. Onko muilla samoja kokemuksia? Mitä tästä pitäisi ajatella? En kai voi pakottaa miestä kiintymään lapsiimme?
Kommentit (46)
Meillä on kaksi poikaa ja mieheni ei oikein osannut olla hyvä isä kun lapset oli pieniä. Miehellä meni tosi helposti hermot lasten kiukutteluun ja jossain vaiheessa myös huusi paljon, mutta sovittiin että jos tekee mieli huutaa niin menee toiseen huoneeseen itse rauhoittumaan. Nyt kun nuo pojat on 9- ja 11-vuotiaat on mies paljon parempi isä heille, osaa olla paremmin isompien poikien kanssa ja esim. pelaavat yhdessä jalkapalloa ja koripalloa yms. Harvemmat miehet on yhtä ihastuneita vauvoihin ja pikkulapsiin kuin naiset. Voihan tilanne teilläkin parantua ap kun lapset kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin molemmat vanhemmat tällaisia. Yksi lapsi riitti.
Olen itse introvertti erityisherkkä ja tietoisesti jättänyt lapset hankkimatta. En kestäisi yhtään tulematta hulluksi ja kohtelematta lapsia huonosti. Eivät ansaitse minunlaista äitiä.
Minulla ei ole lemmikkejäkään metelöimässä tai vaatimassa huomiota. Eikä kumppania.
N40
Minä olen introvertti ja erityisherkkä. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta samalla he saavat minut hulluuden partaalle aika usein. Erityisesti se riitely kiristää hermoja todella paljon.
Mieheni taas on ekstrovertti ja rento, hän ottaa isompaa vastuuta lapsista jos olen liian kuormittunut. Leikki-ikä on minusta pahin, koululaisten kanssa olen paljon parempi kun heidän käytöstä on helpompi ohjata eivätkä tee mitään yllättäviä karkuun juoksemisia.
Ei tälle oikein mitään voi, parhaani yritän minäkin tehdä ja varmaan miehesikin. Ei tämä ole mikään vain miehiä koskeva ongelma. Naisena tunnen kamalaa syyllisyyttä, koska tällä palstalla tuntuu olevan pelkkiä superäitejä ja miehet on aina niitä mätiä omenoita.
Kuulostaa hyvin tutulta. Me älysimmekin jättää yhteen.