Lue keskustelun säännöt.
Onko suututtavaa jos kumppani itkee monta kertaa viikossa
18.10.2020 |
Ilman syytä? Eikä osaa sanoa, miksi. Mutta muuten hoitaa normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteensa.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta. Väsymystä. Surua.
Ei ole suuttumuksen aihe.
Apua pitäisi hänelle hakea. Auta. Hakekaa yhdessä.
Veikkaan, ettei osaa puhua eikä itsekään saa kiinni tuosta asiasta.
Lääkäriin ja psykologi olisi hyvä.
Ei suututtaisi.
Anna kun arvaan:
Tässä tapauksessa itkijällä on vain velvollisuudet ja suuttujalla vain oikeudet.
Asioista in jo ehkä koitettu puhua, mutta suuttuja ei ole suostunut ymmärtämään mistä kiikastaa. Itkijä ei välttämättä edes tiedosta itkunsa syytä tai ei uskalla kertoa ettei aiheuttaisi lisää suuttumusta.
Normaalissa parisuhteessa tuskin edes mietitään että sopiiko jatkuvasta itkemisestä suuttua. Tottakai itkijän kannattaa hakeutua hoitoon. Parhaimmassa tapauksessa ymmärtää erota tuosta suuttujasta, joka ei ymmärrä katsoa peiliin vaan vastuuttaa täysin tuon itkijän koko tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en katsoisi alvariinsa syyttä suotta itkevää tyyppiä kovin kauan. Jos hän ei hakeudu hoitoon, niin hän saisi etsiä oman kämpän ja itkeä siellä minun puolestani vaikka 24/7.
Jatkuvasti vetistely ei ole normaalia millään tavoin. Joku voi muuta väittää, mutta ei se ole.
Jos kumppanisi asuisi yhteisesti omistamassanne kodissa ja teillä olisi yhteisiä lapsia, mikä olisi se keino, millä painostaisit häntä muuttamaan? Kuinka selittäisit asian lapsille?
Eli sinun mielestäsi jatkuva itkeminen on ihan normaalia ja itkijän ei tarvitse hakeutua hoitoon?
Itkijän tulee hakeutua tai mennä autettuna ammattiauttajalle tai hän tuhoaa koko perheen. Jos hän ei suostu hoitoon, niin en alkaisi katsomaan perheeni tuhoutumista, vaan itkijä saisi väistyä siitä syrjään ja perhe jatkaisi normaalia elämäänsä. Lapset ymmärtäisivät aivan varmasti asian ja jo pienet tajuaisivat asian.
Hmm.
Kannattaisi ehkä aivan ensin katsoa peiliin.
Löytyykö sieltä manipulatiivinem paska öykkäri?
Silloin saattaisi kyllä lapsille ja sille puolisolle olla parasta (ja parantaa sen itkun tihrutuksen) jos itse vaan pakkaisit ja lähtisit kurjistamasta heidän elämää.
Tämän väitän oman lapsuudenperheen kokemuksella - äitini oli tuo itkua tihrutteleva, joka oli kasvatettu 'kunne kuolema meidät erottaa'. Isä kävi töissä ja veti viinaa, kunnes kuoli.
Kun äiti sai puolisonsa menettämisen itkettyä kuoriutui hänestä uusi ihminen, joka ei enää itkeä tihrustanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en katsoisi alvariinsa syyttä suotta itkevää tyyppiä kovin kauan. Jos hän ei hakeudu hoitoon, niin hän saisi etsiä oman kämpän ja itkeä siellä minun puolestani vaikka 24/7.
Jatkuvasti vetistely ei ole normaalia millään tavoin. Joku voi muuta väittää, mutta ei se ole.
Jos kumppanisi asuisi yhteisesti omistamassanne kodissa ja teillä olisi yhteisiä lapsia, mikä olisi se keino, millä painostaisit häntä muuttamaan? Kuinka selittäisit asian lapsille?
Eli sinun mielestäsi jatkuva itkeminen on ihan normaalia ja itkijän ei tarvitse hakeutua hoitoon?
Itkijän tulee hakeutua tai mennä autettuna ammattiauttajalle tai hän tuhoaa koko perheen. Jos hän ei suostu hoitoon, niin en alkaisi katsomaan perheeni tuhoutumista, vaan itkijä saisi väistyä siitä syrjään ja perhe jatkaisi normaalia elämäänsä. Lapset ymmärtäisivät aivan varmasti asian ja jo pienet tajuaisivat asian.
Hmm.
Kannattaisi ehkä aivan ensin katsoa peiliin.
Löytyykö sieltä manipulatiivinem paska öykkäri?Silloin saattaisi kyllä lapsille ja sille puolisolle olla parasta (ja parantaa sen itkun tihrutuksen) jos itse vaan pakkaisit ja lähtisit kurjistamasta heidän elämää.
Tämän väitän oman lapsuudenperheen kokemuksella - äitini oli tuo itkua tihrutteleva, joka oli kasvatettu 'kunne kuolema meidät erottaa'. Isä kävi töissä ja veti viinaa, kunnes kuoli.
Kun äiti sai puolisonsa menettämisen itkettyä kuoriutui hänestä uusi ihminen, joka ei enää itkeä tihrustanut.
Ehkä, mutta itkijä hakee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Se ei nyt ollut se pointti, joskus se roskis vaan voi jäädä viemättä, mutta jos tuo puoliso on aivan uupunut siihen, että toimen kuitenkin keksii jotain nalkutettavaa niin pienikin asia voi olla se kuuluisa viimeinen korsi kamelin seljässä.
Olen seurannut perhettä missä (molemmat töissä) mutta "mies" löytää AINA jotain vätistävää. Juurikin, jos ollaan heillä, hän voi tulla keittiöstä 'märimäri et sitten oo vienyt roskista märimäri' vaikka aivan yhtä hyvin hän voisi vain itse napata sen roskiksen ja viedä sen tuolla märinään kuluvalla ajalla (mitta kun se on "naisten työ" - miesten töitä heidän perheessä ilmeisesti suunnilleen vain me kuuluisat auton renkaat...).
Muuten ihan mukava ihminen mutta parisuhteessa kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Kuinka vanhoja te olette? Ei suuttumalla vastaaminen auta mitään toisen pahaan oloon. Ehkä kannattaisi keskustella ja yrittää ohjata hänet hakemaan apua tarvittaessa. Ei kukaan itke monta kertaa viikossa ilman syytä. Miettisin myös omia tunnereaktioitasi eli miksi toisen hätä ja itku saa aikaan suuttumisen eikä myötäelämistä tai huolestumista. Entä mitä ovat nuo normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteet? Mitä velvoitteita ja vaatimuksia sinulla on itsellesi teidän perheessä?
Miksi itkuliisa ei hae apua?? Kuinka kauan sitä pitää ymmärtää? Kuukauden? Vuoden? Kaksi vuotta? Hoitoon.
Jos ap on kirjoittanut nämä hyökkäävät viestit "itkuliisoista" ja hoitoon pakotettavista märisijöistä, en yhtään ihmettele kumppanin itkemistä. Kuulostaa aika ahdistavalta ja syyllistävältä ilmapiiriltä. Heräsi epäilys heti jo tuosta aloitusviestistä, kun ap kirjoitti kumppaninsa velvollisuuksista. Vähän tulee sellainen tunne, että siellä hoidetaan asiat syyllistämällä ja uhkailemalla. Ap vaan öykkäröi ja olettaa, että kumppanin pitäisi olla aina valmiina häntä varten velvollisuuksineen. Ei auta kuin toivoa, että kumppanilla olisi läheisiä ihmisiä, jotka näkevät tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Se ei nyt ollut se pointti, joskus se roskis vaan voi jäädä viemättä, mutta jos tuo puoliso on aivan uupunut siihen, että toimen kuitenkin keksii jotain nalkutettavaa niin pienikin asia voi olla se kuuluisa viimeinen korsi kamelin seljässä.
Olen seurannut perhettä missä (molemmat töissä) mutta "mies" löytää AINA jotain vätistävää. Juurikin, jos ollaan heillä, hän voi tulla keittiöstä 'märimäri et sitten oo vienyt roskista märimäri' vaikka aivan yhtä hyvin hän voisi vain itse napata sen roskiksen ja viedä sen tuolla märinään kuluvalla ajalla (mitta kun se on "naisten työ" - miesten töitä heidän perheessä ilmeisesti suunnilleen vain me kuuluisat auton renkaat...).
Muuten ihan mukava ihminen mutta parisuhteessa kusipää.
Miksi naisihminen ei lähde? Miksi hän jää vollottmaan ja makaamaan tuleen? Idioottiko hän on? En ymmärrä mitenkään tuollaista saamatonta vätysnaista, joka ei edes yritä muuttaa elämäänsä paremmaksi, vaan vain valittaa, valittaa ja valittaa.
Eli siis jos sattuu olemaan parisuhteessa ja itkettää joka päivä, on parasta itkeä yksinään esimerkiksi autossa tai muuten ja sitten tulla kotiin niin, että on saanut ryhdistäydyttyä. Näin sujuva arki on yhteinen asia ja suoritus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usvametsä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Kuinka vanhoja te olette? Ei suuttumalla vastaaminen auta mitään toisen pahaan oloon. Ehkä kannattaisi keskustella ja yrittää ohjata hänet hakemaan apua tarvittaessa. Ei kukaan itke monta kertaa viikossa ilman syytä. Miettisin myös omia tunnereaktioitasi eli miksi toisen hätä ja itku saa aikaan suuttumisen eikä myötäelämistä tai huolestumista. Entä mitä ovat nuo normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteet? Mitä velvoitteita ja vaatimuksia sinulla on itsellesi teidän perheessä?
Miksi itkuliisa ei hae apua?? Kuinka kauan sitä pitää ymmärtää? Kuukauden? Vuoden? Kaksi vuotta? Hoitoon.
Jos ap on kirjoittanut nämä hyökkäävät viestit "itkuliisoista" ja hoitoon pakotettavista märisijöistä, en yhtään ihmettele kumppanin itkemistä. Kuulostaa aika ahdistavalta ja syyllistävältä ilmapiiriltä. Heräsi epäilys heti jo tuosta aloitusviestistä, kun ap kirjoitti kumppaninsa velvollisuuksista. Vähän tulee sellainen tunne, että siellä hoidetaan asiat syyllistämällä ja uhkailemalla. Ap vaan öykkäröi ja olettaa, että kumppanin pitäisi olla aina valmiina häntä varten velvollisuuksineen. Ei auta kuin toivoa, että kumppanilla olisi läheisiä ihmisiä, jotka näkevät tilanteen.
Minä olen kirjoittanut monta viestiä, mm. tuon jota nyt märräät. Molemmat ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja voivat tehdä elämänsä helpommaksikin, joten ap:n ei auta myöskään valittaa, jos ei tuollaisesta epämääräisestä suhteesta lähde pois. Oma napa on se lähin napa, se pitää pelastaa ensin ja sitten vasta miettiä muita.
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Kuinka vanhoja te olette? Ei suuttumalla vastaaminen auta mitään toisen pahaan oloon. Ehkä kannattaisi keskustella ja yrittää ohjata hänet hakemaan apua tarvittaessa. Ei kukaan itke monta kertaa viikossa ilman syytä. Miettisin myös omia tunnereaktioitasi eli miksi toisen hätä ja itku saa aikaan suuttumisen eikä myötäelämistä tai huolestumista. Entä mitä ovat nuo normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteet? Mitä velvoitteita ja vaatimuksia sinulla on itsellesi teidän perheessä?
Miksi itkuliisa ei hae apua?? Kuinka kauan sitä pitää ymmärtää? Kuukauden? Vuoden? Kaksi vuotta? Hoitoon.
Jos ap on kirjoittanut nämä hyökkäävät viestit "itkuliisoista" ja hoitoon pakotettavista märisijöistä, en yhtään ihmettele kumppanin itkemistä. Kuulostaa aika ahdistavalta ja syyllistävältä ilmapiiriltä. Heräsi epäilys heti jo tuosta aloitusviestistä, kun ap kirjoitti kumppaninsa velvollisuuksista. Vähän tulee sellainen tunne, että siellä hoidetaan asiat syyllistämällä ja uhkailemalla. Ap vaan öykkäröi ja olettaa, että kumppanin pitäisi olla aina valmiina häntä varten velvollisuuksineen. Ei auta kuin toivoa, että kumppanilla olisi läheisiä ihmisiä, jotka näkevät tilanteen.
Minä olen kirjoittanut monta viestiä, mm. tuon jota nyt märräät. Molemmat ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja voivat tehdä elämänsä helpommaksikin, joten ap:n ei auta myöskään valittaa, jos ei tuollaisesta epämääräisestä suhteesta lähde pois. Oma napa on se lähin napa, se pitää pelastaa ensin ja sitten vasta miettiä muita.
Olisiko mitään sellaiset selvät sävelet, että menisit muualle paasaamaan? Näkemyksesi on tullut selväksi ja sen tuuttaaminen edelleen on spämmiä. Eipä sinullekaan näy tulevan mieleen, että suuttuja saattaisi olla se, joka apua tarvitsee. Toki usein hän on auttamattomissa, sinänsä olet oikeassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Se ei nyt ollut se pointti, joskus se roskis vaan voi jäädä viemättä, mutta jos tuo puoliso on aivan uupunut siihen, että toimen kuitenkin keksii jotain nalkutettavaa niin pienikin asia voi olla se kuuluisa viimeinen korsi kamelin seljässä.
Olen seurannut perhettä missä (molemmat töissä) mutta "mies" löytää AINA jotain vätistävää. Juurikin, jos ollaan heillä, hän voi tulla keittiöstä 'märimäri et sitten oo vienyt roskista märimäri' vaikka aivan yhtä hyvin hän voisi vain itse napata sen roskiksen ja viedä sen tuolla märinään kuluvalla ajalla (mitta kun se on "naisten työ" - miesten töitä heidän perheessä ilmeisesti suunnilleen vain me kuuluisat auton renkaat...).
Muuten ihan mukava ihminen mutta parisuhteessa kusipää.Miksi naisihminen ei lähde? Miksi hän jää vollottmaan ja makaamaan tuleen? Idioottiko hän on? En ymmärrä mitenkään tuollaista saamatonta vätysnaista, joka ei edes yritä muuttaa elämäänsä paremmaksi, vaan vain valittaa, valittaa ja valittaa.
Hmm, no heidän tapauksessa en osaa vastata, mutta varmaan se vaikuttaa, että asunto on naisen🤷
Ja toki, kuten totesin, mies on muuten ihan mukava ihminen. Aika harva parisuhde on 100% täydellinen, ehkä tuo nainen haaveilee 'että mies oppii' tai ehkä tuo käytös on hänelle ok. Kysehän oli siitä, että minulle se ei ollut ok.
Mutta laajemmin, usein tuollaisessa kieroutuneesta parisuhteessa mikä ehkä apllakin on, toinen kokee 'toimivansa lasten parhaaksi', voi olla, ettei hänellä ole mitään tukiverkkoa eikä voimaa täysin itsekseen järjestää elämäänsä (minne muuttaisi, mistä vuokravakuus, mitä jos mies vaatii ja saa lapset kokonaan jne). Kyseessä voi olla myös vakaumus avioliiton ikuisuudesta tai ihan vaan masennus, minkä myllätessä voi kokea jopa "ettei ansaitse parempaa". Emmehän me voi tietää.
Mutta apn kysymys suuttumuksen oikeutuksesta - ehdottomasti pitäisi laajentaa omaa perspektiiviään ja etsiä se syy, miksi vaimo on niin itkuinen. Ja hyväksyä myös se, että se syy SAATTAA löytyä sieltä omasta peilistä.
Tuollaisena tuo parisuhde ei ole kummallekaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Se ei nyt ollut se pointti, joskus se roskis vaan voi jäädä viemättä, mutta jos tuo puoliso on aivan uupunut siihen, että toimen kuitenkin keksii jotain nalkutettavaa niin pienikin asia voi olla se kuuluisa viimeinen korsi kamelin seljässä.
Olen seurannut perhettä missä (molemmat töissä) mutta "mies" löytää AINA jotain vätistävää. Juurikin, jos ollaan heillä, hän voi tulla keittiöstä 'märimäri et sitten oo vienyt roskista märimäri' vaikka aivan yhtä hyvin hän voisi vain itse napata sen roskiksen ja viedä sen tuolla märinään kuluvalla ajalla (mitta kun se on "naisten työ" - miesten töitä heidän perheessä ilmeisesti suunnilleen vain me kuuluisat auton renkaat...).
Muuten ihan mukava ihminen mutta parisuhteessa kusipää.Miksi naisihminen ei lähde? Miksi hän jää vollottmaan ja makaamaan tuleen? Idioottiko hän on? En ymmärrä mitenkään tuollaista saamatonta vätysnaista, joka ei edes yritä muuttaa elämäänsä paremmaksi, vaan vain valittaa, valittaa ja valittaa.
Tuo apn vaimo ei vaan vain valittanut ja valittanut.
Se on ap, joka valittaa (vaimolleen ja meille).
Vaimo itki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Kuinka vanhoja te olette? Ei suuttumalla vastaaminen auta mitään toisen pahaan oloon. Ehkä kannattaisi keskustella ja yrittää ohjata hänet hakemaan apua tarvittaessa. Ei kukaan itke monta kertaa viikossa ilman syytä. Miettisin myös omia tunnereaktioitasi eli miksi toisen hätä ja itku saa aikaan suuttumisen eikä myötäelämistä tai huolestumista. Entä mitä ovat nuo normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteet? Mitä velvoitteita ja vaatimuksia sinulla on itsellesi teidän perheessä?
Miksi itkuliisa ei hae apua?? Kuinka kauan sitä pitää ymmärtää? Kuukauden? Vuoden? Kaksi vuotta? Hoitoon.
Jos ap on kirjoittanut nämä hyökkäävät viestit "itkuliisoista" ja hoitoon pakotettavista märisijöistä, en yhtään ihmettele kumppanin itkemistä. Kuulostaa aika ahdistavalta ja syyllistävältä ilmapiiriltä. Heräsi epäilys heti jo tuosta aloitusviestistä, kun ap kirjoitti kumppaninsa velvollisuuksista. Vähän tulee sellainen tunne, että siellä hoidetaan asiat syyllistämällä ja uhkailemalla. Ap vaan öykkäröi ja olettaa, että kumppanin pitäisi olla aina valmiina häntä varten velvollisuuksineen. Ei auta kuin toivoa, että kumppanilla olisi läheisiä ihmisiä, jotka näkevät tilanteen.
Minä olen kirjoittanut monta viestiä, mm. tuon jota nyt märräät. Molemmat ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja voivat tehdä elämänsä helpommaksikin, joten ap:n ei auta myöskään valittaa, jos ei tuollaisesta epämääräisestä suhteesta lähde pois. Oma napa on se lähin napa, se pitää pelastaa ensin ja sitten vasta miettiä muita.
Eli se on vaan joko tai? Eikö parisuhteessa pitäisi olla kaksi ihmistä ratkaisemassa ongelmia? Itse ainakin ajattelen, että jos toisella on ongelma tai huono olo niin on lupa odottaa että kumppani on tukemassa, ei vaan nosta käsiä pystyyn ja totea et "joko hoidat itseksesi tai sit et hoida ja erotaan, ei ole mun ongelma".
Suhteessa nimenomaan sen oman navan ei pitäisi olla tärkein vaan yhteisen.
"hoitaa normaalit perhe-elämään liittyvät velvoitteensa"
Mitä kaikkea näihin velvollisuuksiin kuuluu? Mitä ap itse tekee? Onko ap turvallinen kumppani, johon voi luottaa ja tukeutua vai onko tapana hävitä silloinkun toinen tarvitsisi tukea ja apua?
Minä olen viime aikoina itkenyt paljon, on työstressiä ja uupumusta, mieli matala, ahdistaa. Olen itkenyt miehen olkapäätä vasten. Mies ei ole suuttunut, mies on lohduttanut, halannut, tukenut. Tiedän, että minun täytyy tehdä asialle jotain, mutta kylläpä olo olisi tuhat kertaa pahempi jos mies suuttuisi mulle siitä, että olen surullinen! Koska mies on ollut mua kohtaan rakastava ja hellä, olen saanut voimia lisää ja tehnyt toimintasuunnitelman.
Ai niin, mies on hemmotellut mua, vienyt lenkille, laittanut ruokaa, hieronut niskoja. Tehnyt pieniä kivoja juttuja, jotta oloni olisi parempi. Ja toden totta se on auttanut tosi paljon.
T.57
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä sinun lisäksi toinen ihastus jonka perään itkeen?
Ehkä varmuuden vuoksi kannattaa aina jättää itkevä, sillä syy itkuun voi olla kieroilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos just on keskusteltu vaikka siitä, että roskapussi pitää viedä ja toinen alkaa tihrustamaan itkua, niin kyllä se pitemmän päälle alkaa suututtamaan. Sanoisi suoraa, että ei suostu sitä tekemään, itkulla haluaa vain saada tahtonsa läpi.
Onko kyse siitä, että teidän "keskustelu" on sen tyylistä, että sä syyllistät, kun roskiskin tursuaa ja hän ei ole sitä oma-aloitteisesti vienyt (eli tehnyt sitä sinun hänelle määrittelemästä velvoitelistasta?)
En tiedä pitääkö yhtään paikkansa, mutta kuulostaa siltä, että sun puoliso "makaa kotona ja hoitaa lapsia eikä saa edes taloa pidettyä siistinä ja itseään timmissä kunnossa sun iltaseksiä varten" kun taas sinä "uurastat töissä, joten eihän sun voi kuulua niitä kotihommia tehdä". Korjaa olenko väärässä?
En ole tuo jolta vihamielisesti intät vastauksia, mutta mieti hieman vaikka roskisasiaa. Siinä menee noin 2 min viedä roskis ja lastenkin kanssa on hyvä olla ulkona ainakin kerran päivässä. Onko se liikaa?
Onko ensimmäistäkään syytä, miksi tuo mies voisi sitä roskista viedä (se 2min varmasti kului siihenkkn että hän vain märisi ja itketti vaimoaan...) ottaisi vaikkapa kerrankin ne lapset mukaansa ja hoitaisi niitä edes tovin. (En tiedä tokikaan vaikka joka ilta hoitaisi monta tuntia, ei vain kuulosta todennäköiseltä).
Ja mistä tiedät onko heillä lapsia, ja jos on, mitä kaikkea vaimo on niitten kanssa tehnyt päivän aikana?
Silloin toinen saa suuttua, sillä itkijä ei ole enää omilla jaloillaan seisova aikuinen ihminen. Toinen voi silloin kadota itkijän elämästä ja alkaa elämää normaalia hyvää tasapainoista elämää. Itkijä saa syyttää paskasta parisuhteesta myös itseään, sillä hän on parisuhteesta 50%.