Lue keskustelun säännöt.
Uusin Me naiset: kolme sukupolvea työttömiä Lahdessa
18.01.2014 |
Olipa mielenkiintoinen kirjoitus työttömien elämästä. Vika ei ole heissä itsessään, paitsi ehkä ihan pikkuisen, kun ei ole hankittu mitään koulutusta. Vika on työnantajissa, jotka ei palkkaa tukityöjakson jälkeen (unohtivat kertoa, että ovat joka kerta olleet työllisyystöissä kaupungilla tai kolmannella sektorilla, jossa ei ole tarkoitustakaan jatkaa samoissa hommissa vaan saada ihminen normaaliin päivärytmiin, opettelemaan työntekoa, ryhmässä olemista, työpaikan sääntöjä jne.).
Perheen poika mieluummin irtisanoutunut työpaikastaan kuin maksanut ulosotossa olevia laskuja. Laskevat, että palkka on oikeastaan työstä saatu korvaus (meille muille palkka) miinus työmarkkinatuki, jolloin mikä tahansa työ tuntuu riistolta.
Viettävät päivät mieluummin pelaten korttia kuin opiskelemalla (ilmaiseksi) työväenopistossa.
Hakevat kerran viikossa 2 putkikassillista ruokaa ruoka-apuna, esim. viikossa 24 litraa maitoa 4 aikuiselle. Tarjolla on myös vanukkaita, lihaa, juustoa jne. eli valikoimaa on kuin pienessä Siwassa 5e:n muodollista maksua vastaan.
Kun tulisi töitä ja kun joku tarjoaisi ja kun joku jossain tekisi jotain. Ei ihme, että ovat töitä vailla. Puheen tasolla työmoraali kunnossa, mutta muuten "ei oikein jaksa".
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 17:12"]
Minua akateemisena työttömänä mietityttää näiden lehtijuttujen agenda. Olen sattumoisin itsekin kolmannen polven työtön: äidillä ei ollut koulutusta muihin kuin fyysisiin hommiin ja terveys petti jo nuorena, ja siskonlapseni taas ei ole vielä päässyt haluamaansa koulutukseen, vaikka paperit lukiosta ovat erittäin hyvät. Siskonlapselle vain kylmästi todettiin, että kun on niin paljon huonommassa asemassa olevia, saava vähänkin paremmin pärjänneet jäädä ilman järjestettyjä palveluita, esim. harjoittelupaikkoja. Oma tutkintoni ei myöskään ole miltään "humanistipilipalialalta", mutta ikää on jo yli 40 vuotta, mikä naiselle merkitsee paljolti näkymättömyyttä myös työnhaussa. Lisäksi pätevämpiä kollegoita on joutunut paljon työttömäksi viime aikoina, ja minulla on myös terveysrajoitteita kuten äidillänikin, joten ns. työllistäville aloille (sote) kouluttautuminen on mahdottomuus.
Eli voidaan syystä kysyä, miksi tällä hetkellä työttömistä tehdyt jutut mediassa antavat kuvaa, että työttömyys on oma valinta, samalla kun on käynyt täysin selväsksi, ettei nykyisessä huonossa työllisyystilanteessa edes akateeminen koulutus mahdollista nousua sieltä kolmen sukupolven työttömien joukosta.
[/quote]
Hys hys, älä nyt herättele näitä mammoja ajattelemaan asioita yhtään monimutkaisemmin! Työttömyys on aina oma syy ja töitä löytyy kaikille, tätä mantraa kun hokee tarpeeksi monesti, niin kyllä se pienessä mamman päässä vielä todeksi muuttuu. Ja näitä juttuja tehdään TIETYSTI vain sen takia, että näkisimme, minkälaisia loisijoita kaikki työttömät ovat ja miten näiden tietojen varjolla voimmekin aloittaa hyvinvointivaltion alasajon, lisätä tulonsiirtoja rikkaille ja eliminoida kaikki pyörästä pudonneet luuserit. Tätähän se on nykyään, ihmisten ymmärrys ja empatiataidot. Masennus on muotisairaus ja muuta mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:05"]
Eli valtio tukisi sitä, että työni jaetaan kahtia? Palkka on nyt 3100 e/kk brutto, joten kumpikin työntekijä (asiantuntija, akateeminen) saisi 1550 e/kk ja valtion tuen esim. 600 e/kk. Tällöin työpaikkaani kohdistuvat kustannukset noususivat sen verran, että yhteiskunnan kannalta on halvempi palkata vain yksi.
[/quote]
Itse asiassa tuottavuus lisääntyisi enemmän kuin kustannukset. Yhden noin 8 tunnin työpäivän jakamisen ansioista ei kumpikaan 4 tunnin tekijä tarvitsisi ruokataukoa, vaan tekisi puolessa työpäivässä enemmän kuin puolet siitä, mitä yksi työntekijä 8 tunnissa. Lyhennetty päivittäinen työpaikka olisi varmaan hyvä vaihtoehto silloin, kun on lyhyt työmatka ja esimerkiksi lapsia, joiden vuoksi olisi hyvä olla joka päivä tarpeeksi paljon kotona.
Tämä etu menisi siinä tapauksessa, että työ olisi jaettu esim. joka toinen päivä/viikko, mutta toisaalta kiireisissä sesonkitöissä molemmat työn jakaneet voisivat olla samaan aikaan työssä ja hiljaisena aikana vapaalla.
Itse asiassa työn jakamisessa olisi niin paljon etuja, että soisi päättäjienkin tarttuvan ajatukseen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 08:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 18:50"]
Veikkaan että noita juttuja tehdään nykyään paljon siksi, että ihmiset todella ovat havastuneet siihen, että tässä maassa elää sellaisia ihmisiä joille on ihan ok vaan maata kotona ja yhteiskunta maksaa.
En minäkään ennen tajunnut että tuollaisia on oikeasti olemassa, ennen kun sattumalta tutustuin vastaavaan perheeseen. Suoraan sanottuna, lapset pitäisi huostaanottaa tuollaisilta pois, koska saavat aivan väärän mallin elämälleen, juuri tuo ettei "kannata" mennä töihin kun saa vaan niin vähän enemmän käteen mitä kotona makaamalla. Ja tuttua myös tuokin että on mällätty velkarahalla ja sitten itketään kun paha ulosottomies ottaisi palkasta osan pois, ei senkään takia kannata mennä töihin... Eivät osaa edes ajatella sitä puolta että velkojen maksamatta jättäminen on periaatteessa sama asia kun varastaa tavaraa/rahaa toiselta.
Täysin näköalattomia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sitä, että ei se muutos elämässä vain tapahdu vaan sen eteen pitää tehä töitä...! On totta että työelämään pääseminen on nykyään vaikeaa, mutta aika kannattaa käyttää hyväksi eli opiskella tai tehdä jotain muuta josta saa ns. pisteitä työnhakuun, esimerkiksi jos opiskelee venäjää niin moni työpaikka (jota ei saa suomi+englanti osaamisella) avautuu jne.
Jos työpaikkaa ei saa naapurista, niin voi tehdä lyhyen jakson töitä jossain muualla --> saa työkokemusta --> helpompi työllistyä siellä omalla paikkakunnalla. Sesonki töitä on mm. laskettelukeskuksissa, ja jos ulkomaille mielii niin sielläkin on paljon sesonkitöitä.
Minua SÄÄLITTÄÄ ihmiset jotka tyytyvät siihen, että koko elämä on samassa paikassa asumista työkkärinrahalla/sossuntuella kituuttamista. Tuo ei minusta ole mitään ELÄMISTÄ vaan jonkinlaista "elämän läpi menoa". Elämässä pitää olla tavoitteita niin saa onnistumisia. Ja tavoitteiden ei pidä olla mitään isoja ja suuria, pienin askelin saavuttaa paljon, ensin menee siihen ensimmäiseen tavoitteeseen, sitten toiseen, kolmanteen jne. sen sijaan että vaan makaa kotona ja odottaa että joku enkeli tulee sinne ja antaa kaiken mitä haluaa ns. tekemättä mitään.
[/quote]
Huomaa kyllä, että sinä et tiedä mistään mitään. Jos lehtiartikkelin äiti on jäänyt 30-vuotiaana 90-luvulla työttömäksi, kannattaa muistaa millaista aikaa oli 90-luvun lamavuodet. Toivon, että jäät työttömäksi ja saat kuulla olevasi liian vanha ja että koulutuksesi on menneeltä vuosituhannelta, eikä työvaenopistossa suorittamasi venäjän kielen alkeet pätevöitä sinua mihinkään ilman ammattikorkeatasoista kaupallista koulutusta. Että olet liian vanha ja persona non grata myös kaikkiin koulutuksiin, jotka on suunnattu juuri lukion tai toisen asteen koulutuksen päättäneille 18-vuotiaille. Elät jossain haavemaailmoissa, jossa MINÄ TAHDON riittää avamaan sinulle kaikki ovet. Tervetuloa todellisuuteen.
[/quote]
90-luvulla koulutettiin aikuisia massoittain, tuokin silloin 30v nainen olisi päässyt opiskelemaan lähes mitä tahansa ammattitutkintoa. Jostain syystä ei kiinnostanut.
[/quote]
Ihanko totta? Valmistuin 90-luvun lopussa ja jouduin heti miettimään lisäkoulutusta, jota oli tarjolla aikuisille lähinnä "työnohessa tapahtuvana koulutuksena". Koulutuspaikat olivat tasan niille, joilla oli jo työpaikka.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 10:05"]
Eli valtio tukisi sitä, että työni jaetaan kahtia? Palkka on nyt 3100 e/kk brutto, joten kumpikin työntekijä (asiantuntija, akateeminen) saisi 1550 e/kk ja valtion tuen esim. 600 e/kk. Tällöin työpaikkaani kohdistuvat kustannukset noususivat sen verran, että yhteiskunnan kannalta on halvempi palkata vain yksi.
[/quote]
Itse asiassa tuottavuus lisääntyisi enemmän kuin kustannukset. Yhden noin 8 tunnin työpäivän jakamisen ansioista ei kumpikaan 4 tunnin tekijä tarvitsisi ruokataukoa, vaan tekisi puolessa työpäivässä enemmän kuin puolet siitä, mitä yksi työntekijä 8 tunnissa. Lyhennetty päivittäinen työpaikka olisi varmaan hyvä vaihtoehto silloin, kun on lyhyt työmatka ja esimerkiksi lapsia, joiden vuoksi olisi hyvä olla joka päivä tarpeeksi paljon kotona.
Tämä etu menisi siinä tapauksessa, että työ olisi jaettu esim. joka toinen päivä/viikko, mutta toisaalta kiireisissä sesonkitöissä molemmat työn jakaneet voisivat olla samaan aikaan työssä ja hiljaisena aikana vapaalla.
Itse asiassa työn jakamisessa olisi niin paljon etuja, että soisi päättäjienkin tarttuvan ajatukseen.
[/quote]
Millä ne tekisi töitä sesonkiaikaan, koska työvälineistä tulisi tuplakulut työnantajalle - oletatko, että jokainen työntekijä hankkii itse tietokoneensa, puhelimensa, työpöytänsä, työhuoneensa...?
4 tunnin työpäivässä ei tarvitse antaa ruokataukoa, mutta moniko haluaa lähteä töihin klo 12.00, kun lapset pääsee koulusta samaan aikaan? Tai pitääkö toisen joustaa, kun "puolikas" tahtoo tulla vasta 10.00 eli toinen joutuu töihin 8.00 - 10.00 ja uudestaan 14.00 - 16.00.
Itse juttua ja henkilöitä kommentoimatta pidän jutun kirjoittanutta toimittajaa laiskana ja ammattitaidottomana. Tuosta samasta sakista on ollut aiemmin toisessa mediassa vastaava juttu. Kyllä Suomenmaasta löytyisi muitakin haastateltavia, jos toimittaja viitsisi nähdä edes vähän vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:04"]
Millä ne tekisi töitä sesonkiaikaan, koska työvälineistä tulisi tuplakulut työnantajalle - oletatko, että jokainen työntekijä hankkii itse tietokoneensa, puhelimensa, työpöytänsä, työhuoneensa...?
4 tunnin työpäivässä ei tarvitse antaa ruokataukoa, mutta moniko haluaa lähteä töihin klo 12.00, kun lapset pääsee koulusta samaan aikaan? Tai pitääkö toisen joustaa, kun "puolikas" tahtoo tulla vasta 10.00 eli toinen joutuu töihin 8.00 - 10.00 ja uudestaan 14.00 - 16.00.
[/quote]
Outo ajatus, että töissä voidaan hyvin olla klo 8-16, muttei missään tapauksessa klo 12-16. Ehkä tuo ei sitten sopisi niille, jotka eivät millään voi lähteä töihin silloin kun lapset tulevat kotiin. Moni ei haluaisi lähteä töihin klo 6, mutta sitäkin joutuvat ihmiset tekemään. Eikä varmasti sovi kaikkiin tehtäviin eikä kaikille työntekijöille, mutta pohtimisen arvoinen asia joka tapauksessa.
Minäkään en oikein ymmärrä näitä tyyppejä... Itse pääsin lukiosta -91, enkä päässyt heti opiskelemaan minne halusin. Niinpä olin kaksi kertaa työllistettynä puoli vuotta, ja väleissä tein kesähommia hautuumaalla, valvoin kaupungin nuorisotiloja ja opiskelemaan päästyänikin tein iltatöitä. Päästyäni opiskelemasta -96, menin syksyllä toiseen opinahjoon ja keväällä hommasin itselleni kesätöitä, jonne sitten halusivat minun jäävän pidemmäksikin aikaa. Siellä vierähti vuosi, kunnes lennosta vaihdoin toiseen hommaan ja sain vakipaikan. Piti koulut käydä myöhemmin iltahommina loppuun, kun töitä niin pirusti ettei tiennyt mihin suuntaan sitä menisi. Molemmat varsinaiset työpaikat ovat olleet sellaisia, ettei paikkaan ole edes ollut mitään hakua päällä - olen vain ajatellut, että tuonne haluaisin töihin, ja minut on kutsuttu haastatteluun. Sellaisia lamakokemuksia minulla on 90-luvulta.
Isänikin taisi olla jossain väissä tuolloin noin vuoden työttömänä, mutta aktiivisella hakemisella pääsi takaisin töihin. Ja ihan duunari on, tai nyt jo eläköitynyt.
Minulla ei ole kaveripiirissäkään yhtään työtöntä ystävää, jotkut ovat joutuneet kyllä välillä pois töistä ja vähän aikaa ihmetelleet, mutta aina ovat työtä löytäneet ahkerasti etsimällä, jotkut vähän kouluttautuneetkin.
Tätini muuten asuu Lahdessa, ja joutui myös työttömäksi erään tehtaan lakkautuessa joskus 90-luvulla. Hän meni opiskelemaan, hommasi työpaikan ja jäi sieltä eläkkeelle jokin aika sitten.
Ymmärrän, että kaikki eivät ehkä töitä saa, mutta mielestäni on lupa luovuttaa sitten, kun on yrittänyt kaikkea, eli opiskellut ammatin, jolla voi edes ajatella työllistyvänsä, hakenut kaikkia töitä aina siivoojasta Mäkkäriin ja jos ei parin vuoden aktiivisella yrittämiselläkään saa sitten duunia, niin voi alkaa sanoa yrittäneensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen se syrjäytyneistä nuorista kertonut dokumenttisarja. Siinäkin se yksi poika (koulunsa kesken jättänyt, kotona makoileva) sanoi että haluaisi olla vaikka joku johtaja. Olisi hyvä jos ihmiset alkaisivat kertomaan, ehkä jopa ottaisivat noita nuoria työpaikalleen ja näyttäysivät mitä ovat tehneet ja tekevät sen asemansa eteen.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla "johtajia", mutta moni kuvittelee että siihen homaan voisi noin vaan mennä. Totuus on se, että johtajilla on todella iso vastuu ja paljon töitä on pitänyt tehdä asemansa eteen. Jossain vaiheessa toki voi helpottaa, mutta ainakin omassa lähipiirissä ne "johtajat" tekevät pitkää päivää ja välillä työ on hyvin raskasta henkisesti (jos menee huonosti, pitää irtisanoa ja muuta).
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 08:30"]
Näitä elämäntapatyöttömiä on tosiaan olemassa. Työskentelen itse ko. ryhmittymän kanssa. Mutta totuus on silti myös se, että jos yhtäkkiä kaikki ryhtyisivät aktiivisiksi, niin töitä ei vaan olis kaikille.
Mutta mun mielestäni tätä koko työnteon systeemiä pitäisi muuttaa. Nykypäivänä kaikki tuntemani ihmiset vetää itsensä ihan piippuun töissä, väkeä on vähemmän, työmäärä kasvaa koko ajan jne.
Samaan aikaan minä ja monta muuta toivoisimme perhesyistä voivamme tehdä vaikka puolikasta työpäivää. Niin, että sama työpaikka vaikka jaettaisiin puoliksi kahdelle ihmiselle. Tällaista puolikasta ja osa-aikaista ei kovin paljon suosita suomessa. Tai ainakaan minun alallani ei ole tullut vielä koskaan mahdollisuutta vastaan
Eli työelämä on kuluttavaa ja joustamatonta. Olen juuri nähnyt yhden tosi aktiivisen ja tehokkaan työntekijän muuttuvan elämäntapatyöttömäksi kerran oravanpyörästä tiputtuaan.
Mutta tuohon oravanpyörän mielekkyyteen ja järkevyyteen on toki pakko uskoa niin kauan kuin siinä pyörässä pyörii, muutenhan menis omalta elämältä pohja pois.
[/quote]
Tuo työn jakaminen olisi minustakin hyvä idea. En tiedä tehdäänkö noin ollenkaan. Tuossa saisi 2 ihmistä aktiviteettia ja työtä. Minullekkin riittäisi perheellisenä puolipäiväinen työ ihan mainiosti. Voihan se olla työnantajalle vähän haastavaa, mutta valtio voisi tukea tuota ainakin aluksi.
[/quote]
Eli valtio tukisi sitä, että työni jaetaan kahtia? Palkka on nyt 3100 e/kk brutto, joten kumpikin työntekijä (asiantuntija, akateeminen) saisi 1550 e/kk ja valtion tuen esim. 600 e/kk. Tällöin työpaikkaani kohdistuvat kustannukset noususivat sen verran, että yhteiskunnan kannalta on halvempi palkata vain yksi.