Lue keskustelun säännöt.
Mitä muistat isoisoäidistäsi?
17.01.2014 |
Mä muistan kuinka kampasin ja letitin hänen hiuksiaan saunan jälkeen
Kommentit (70)
En mitään, isoäitini oli minulle kuin toinen äiti, hän kuoli kun olin 12 vuotias 74 vuotiaana, äitini isä oli kuollut tasan vuotta ennen kuin minä synnyin. Edes äitini ei nähnyt koskaan isoäitiään, äitini on syntynyt 1954, ja hänen isoäitinsä kuollut 1939.
Tässä yksi syy miksi olen sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä nuorena. Onneksi äitini teki minut nuorena jotta ehdin nauttia isoäitini seurasta, myös minä tein esikoisen nuorena, ja toivon että hän lähivuosina tekee lapsia, hänen lapsensa voisivat sitten tutustua isoisoäitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei läheisiä ja ainoa omainen on viranomainen
Isoisoäideistäni olen tavannut vain yhden, isäni äidin äidin. Hän oli hauras vanhus, joka asui kahden aikuisen lapsensa ja yhden lapsenlapsensa kanssa vanhassa puutalossa, jossa ei ollut lämmintä vettä eikä pesutiloja. Isoisoäidillä oli alakerrassa oma huoneensa. Hänellä oli valkoiset hiukset, joita hänen tyttärensä auttoi pitämään kauniina ja laineilla. Isoisoäiti oli kai melko sairas, sillä hän ei oikein jaksanut tehdä paljon muuta kuin istua sängyn laidalla katselemassa maailman menoa.
Hän oli nuoruudessaan kovia kokenut, ensimmäisen lapsensa saanut, naimattomana 15-vuotiaana, raiskauksen seurauksena. Hänen päälleensä se häpeä sitten lankesi... Oli teini, kun Suomessa oli sisällissota ja kotipaikkakunnalla taisteltiin kovasti. Eli vanhempiensa nurkissa äpärälapsensa kanssa kauan, hoiti vanhaa äitiään, joka sairasti vuosikymmeniä ja isäänsä joka ryyppäsi kuin sieni. Kaikki vanhemmat sisarukset olivat lentäneet pesästä jo paljon aikaisemmin, ja nuorimman harteille jäi sitten vanhempien hoitaminen, varsinkin kun ei ollut päässyt naimisiin. Hoiti vanhempiensa ohella lehmiä, että sai elätettyä itsensä ja lapsensa. Kehräsi lankaa, kutoi kankaita ja mattoja... Minulla on jäljellä isoisoäidin kutomia mattoja ja alusvaatteita, joihin isoisoäiti on itse kutonut kankaan ja virkannut pitsit.
Isoisoäiti tapasi vihdoinkin elämänsä rakkauden päälle kolmekymppisenä ja pääsi naimisiin, oman kodin emännäksi. Ehti vielä saamaan kolme lastakin, joista tosin yksi kuoli pienenä. Siinä vaiheessa kun hän sai nuorimmaisensa, oli hänellä jo kaksi lapsenlasta. Hassulta tuntuu, hänestä tuli isoäiti jo alle nelikymppisenä. Meillä vasta koetaan pikkulapsiarkea...
Ehti kokea myös talvi- ja jatkosodan, ja sen kun koti menetettiin Neuvostoliitolle ja sinne meni kaikki... myös muutamaa vuotta aikaisemmin kuolleen pikku tyttären hauta. Perhe rakensi sodan jälkeen rintamamiestalon. Kun talo oli viittä vaille valmis, siihen iski salama, joka poltti talon poroksi. Uuden rakensivat, ja siinä isoisoäiti sai asua elämänsä loppuun saakka.
Isoisomummossa oli asennetta, ei antanut periksi vaikka elämä potki päähän. Vaikka omat muistikuvani hänestä ovat valkohapsisesta vanhuksesta, niin muiden sukulaisten kautta olen kuullut hänestä paljon tarinoita, tarinoita joissa hän on nuori, vahva nainen joka ei anna maailman lannistaa. Olin vain 8-vuotias kun isoisoäitini kuoli, mutta hän on yksi esikuvistani.
En ehtinyt tutustua edes isoäiteihini :( molemmat olivat ehtineet kuolla jo kauan ennen syntymääni.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:18"]
Kumpaako heistä tarkoitat?
[/quote]
Miten niin kumpaako? Neljähän heitä on ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistan, että hän sanoi juuri tänään puhelimessa että kiva kun tulette viikon päästä kylään! Toivottavasti sataisi enemmän lunta niin päästäisi yhdessä hiihtämään, ja siellä on tehty yläkerrassa vierashuoneeseen remonttia että saadaan olla ensimmäset yökyläilijät "uudessa" huoneessa :)
En ole tavannut ketään heistä neljästä. Perheen kuopuksena menetin myös isoäitini melko varhain: toisen 9-vuotiaana, toisen 12-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:39"]
muistan, että hän sanoi juuri tänään puhelimessa että kiva kun tulette viikon päästä kylään! Toivottavasti sataisi enemmän lunta niin päästäisi yhdessä hiihtämään, ja siellä on tehty yläkerrassa vierashuoneeseen remonttia että saadaan olla ensimmäset yökyläilijät "uudessa" huoneessa :)
[/quote]
Minkä ikäinen olet itse, entä tämä isoisoäiti? Kiinnostaa...
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:16"]
Kuollut ja kuopattu jo aikoja ennen syntymääni, en tiedä edes nimiä. Olen nähnyt vain toisen mummoni, muut isovanhemmat ovat kuolleet ennen syntymääni. Lapseni ovat saaneet nähdä kolme isoisovanhempaansa elossa.
[/quote]
Minua ovat aina kiehtoneet ihmiset, jotka eivät tiedä isovanhempiensa vanhempien ja isovanhempien nimiä, koska omassa perheessä ja suvussa tällainen tieto on ihan tavallista. Millaisessa perheessä kasvavat ne ihmiset, joilla ei ole tietoa isovanhempiensa vanhemmista ja näiden elämästä?
[/quote]
No ei niistä ikivanhoista ajoista kaikki vanhukset ole halunneet edes puhua, eikä kiireisiä nuoria ole kiinnostanut ennenkuin on ollut myöhäistä. Minun isoäitini oli syntynyt 1911 ja häneltä kysyin lapsena että minkälaista oli silloin kun olit lapsi, no mumma sanoi että ei hän nyt siitä oikein mitään osaa kertoa, sen verran sanoi että oli 15 vuotias kun näki kyläkaupan luona ensimmäisen kerran elämässään auton.
Isäpuoleni juuri sanoi kun on itse jo kuusikymppinen että häntä kaduttaa että ei kysellyt ja ennenkaikkea kuunnellut isänsä juttuja sodasta ym.
Äitini ja minä olemme tehneet sukututkimusta, mutta eipä se paljon auta tietämään minkälaista heidän elämänsä on ollut, mutta nimet ja syntymä- ja kuolinajat on selvillä.
Tätini on minulle kertonut isäni puolelta tarinoita suvusta, isälläni ei ole juurikaan mistään mitään hajua, hän on alkoholisti, ja hyvä jos muistaa oman nimensä.
En kyllä ole koskaan kuullut kenestäkään nuoresta ihmisestä joka tietäisi isovanhempiensa vanhempien ja isovanhempien nimet, minua ihmetyttää minkälainen lapsi painaa mieleensä moisia asioita, kauan sitten kuolleiden ihmisten nimiä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:39"]
muistan, että hän sanoi juuri tänään puhelimessa että kiva kun tulette viikon päästä kylään! Toivottavasti sataisi enemmän lunta niin päästäisi yhdessä hiihtämään, ja siellä on tehty yläkerrassa vierashuoneeseen remonttia että saadaan olla ensimmäset yökyläilijät "uudessa" huoneessa :)
[/quote]
Minkä ikäinen olet itse, entä tämä isoisoäiti? Kiinnostaa...
[/quote]
Isoisoäiti on 82, ja yhä elämänsä kunnossa. Käy martoissa, hiihtää, hoitaa puutarhaa, ja remontoi miehensä eli mun isoisopapan kanssa ahkerasti omakotitaloansa. Olen itse 23
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:39"]
muistan, että hän sanoi juuri tänään puhelimessa että kiva kun tulette viikon päästä kylään! Toivottavasti sataisi enemmän lunta niin päästäisi yhdessä hiihtämään, ja siellä on tehty yläkerrassa vierashuoneeseen remonttia että saadaan olla ensimmäset yökyläilijät "uudessa" huoneessa :)
[/quote]
Minkä ikäinen olet itse, entä tämä isoisoäiti? Kiinnostaa...
[/quote]
Isoisoäiti on 82, ja yhä elämänsä kunnossa. Käy martoissa, hiihtää, hoitaa puutarhaa, ja remontoi miehensä eli mun isoisopapan kanssa ahkerasti omakotitaloansa. Olen itse 23
[/quote]
Ok, kiitos tiedosta! Mun isoisoäitini oli 71 kun synnyin, siksi kyselin. Äiti oli 21v. ja mummu 48v. Isomummu kuoli kyllä vasta 91 vuotiaana, meillä oli 20 yhteistä vuotta ja se kivaa. Omilla lapsilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parikymppinen äiti ja meillä on kyllä vielä isoisoisoäitikin. Ihania on kaikki mummoni:)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:18"]
Minua ovat aina kiehtoneet ihmiset, jotka eivät tiedä isovanhempiensa vanhempien ja isovanhempien nimiä, koska omassa perheessä ja suvussa tällainen tieto on ihan tavallista. Millaisessa perheessä kasvavat ne ihmiset, joilla ei ole tietoa isovanhempiensa vanhemmista ja näiden elämästä?
[/quote]Vaikka sellaiset, joiden vanhemmilla tai isovanhemmilla ei itsellään ole ollut näistä tietoa? Esimerkiksi mummoni, siis äidin äiti, ei ikinä tuntenut omaa äitiään, hän nimittäin kuoli kun mummoni oli 2-vuotias. Isänsä ei koskaan oikein päässyt tästä yli, ja kuoli hänkin nuorena. Ei vanhempia sisaruksia, jotka olisivat voineet kertoa jotain äidistään. Vaarini taas kuoli jo ennen syntymääni, eikä hän ikinä ollut läsnä äitini elämässä. En tiedä olisiko ollut niin väliäkään, ei hänkään omasta äidistään paljoa muistanut, oli 10-11 -vuotias kun äitinsä kuoli. Kolmas isoisoäideistänsä taas hylkäsi lapsensa ja lähetti heidät ystävien ja sukulaisten nurkkiin. Isoisäni ei ikinä oppinut tuntemaan häntä... tapasi äitinsä alle kouluikäisenä ja seuraavan kerran vasta päälle kolmekymppisenä. Sisarukset eivät pitäneet mitään yhteyttä toisiinsa, kun eivät toisiaan tunteneet. Kasvattiäidistään hän joskus puhui, mutta hänkin oli kuollut jo parikymmentä vuotta ennen isäni syntymää. Neljäs isoisoäitini onkin sitten ollut minulle tärkeä ja hänen sukuhaaransa muutenkin läheinen.
Parista isoisoisästä olenkin sitten kuullut vähän enemmän tarinoita, mutta hekin olivat olleet mullan alla jo kauan siinä vaiheessa kun synnyin. Toinen oli lämmin, sydämellinen mies ja upea isä. Toinen oli väkivaltainenpaskiainen, joka uhkaili lapsiaan aseella, jos eivät totelleet. Kolmas ja neljän ovatkin sitten hämärän peitossa, isovanhemmat kun eivät tienneet omista isistään edes nimiä, eivätkä äidin kertoneet. Yksi isoisoäideistä kommentoi kun kysyttiin, että "pimeää oli kun se tuli, ja pimeää oli kun se meni".
Tässäpä yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:45"]
Isoisoäiti on 82, ja yhä elämänsä kunnossa. Käy martoissa, hiihtää, hoitaa puutarhaa, ja remontoi miehensä eli mun isoisopapan kanssa ahkerasti omakotitaloansa. Olen itse 23
[/quote]Ihanaa, kun teitä on noin monta sukupolvea elossa :) Jos minun isoisoäitini eläisivät, nuorinkin olisi jo 110-vuotias, vanhin taas 140-vuotias.
Toisesta ei ole mitään ihmeellisiä muistoja, koska ei juuri nähty. Muistan kyllä kun käytiin häntä katsomassa sairaalassa
Toinen isoisoäiti on hyvin rasittava ihminen enkä ole ollut lapsuusvuosien pakollisten vierailujen jälkee tekemisissä.
Elää siis yhä.
Komppaan 33: tekstiä Ei munkaan pappani (syntyi v. 1919) tiennyt isäänsä, mistäs me muut se oltais voitu tietää. Oli juuri niitä piikaparkoja, jotka sai lapsia. Ennen vanhaan lapsia oli kasvatteina naapuritaloissa ja annettiin kokonaan poiskin, eikä lukua pidetty tarkkaan. Äitejä kuoli synnytyksissä ja monet muutkin nuorina. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkien tietoja ole. Omia sukujani on tutkittu laajasti ja kirjoja kirjoitettu, mutta ei kaikilla ole.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:16"]
Kuollut ja kuopattu jo aikoja ennen syntymääni, en tiedä edes nimiä. Olen nähnyt vain toisen mummoni, muut isovanhemmat ovat kuolleet ennen syntymääni. Lapseni ovat saaneet nähdä kolme isoisovanhempaansa elossa.
[/quote]
Minua ovat aina kiehtoneet ihmiset, jotka eivät tiedä isovanhempiensa vanhempien ja isovanhempien nimiä, koska omassa perheessä ja suvussa tällainen tieto on ihan tavallista. Millaisessa perheessä kasvavat ne ihmiset, joilla ei ole tietoa isovanhempiensa vanhemmista ja näiden elämästä?
[/quote]
No ei niistä ikivanhoista ajoista kaikki vanhukset ole halunneet edes puhua, eikä kiireisiä nuoria ole kiinnostanut ennenkuin on ollut myöhäistä. Minun isoäitini oli syntynyt 1911 ja häneltä kysyin lapsena että minkälaista oli silloin kun olit lapsi, no mumma sanoi että ei hän nyt siitä oikein mitään osaa kertoa, sen verran sanoi että oli 15 vuotias kun näki kyläkaupan luona ensimmäisen kerran elämässään auton.
Isäpuoleni juuri sanoi kun on itse jo kuusikymppinen että häntä kaduttaa että ei kysellyt ja ennenkaikkea kuunnellut isänsä juttuja sodasta ym.
Äitini ja minä olemme tehneet sukututkimusta, mutta eipä se paljon auta tietämään minkälaista heidän elämänsä on ollut, mutta nimet ja syntymä- ja kuolinajat on selvillä.
Tätini on minulle kertonut isäni puolelta tarinoita suvusta, isälläni ei ole juurikaan mistään mitään hajua, hän on alkoholisti, ja hyvä jos muistaa oman nimensä.
En kyllä ole koskaan kuullut kenestäkään nuoresta ihmisestä joka tietäisi isovanhempiensa vanhempien ja isovanhempien nimet, minua ihmetyttää minkälainen lapsi painaa mieleensä moisia asioita, kauan sitten kuolleiden ihmisten nimiä???
[/quote]
Meillä kerrottiin aina runsaasti tarinoita isovanhempien vanhemmista ja näidenkin vanhemmista. Ei niitä nimiä erikseen mieleen painanut, koska Juho Evertistä ja Matildasta oli mukava kuunnella juttuja, vähän kuin satuja.
Sen toki tiedän, että alimmissa sosiaaliluokissa ei ole tietoa isänpuolen suvusta ja äiditkin on usein olleet sellaisia, ettei heidän elämäänsä ole kukaan halunnut muistella. Niin on näköjään sinullakin, alkoholisti-isä on vähän eri asia kuin vaikkapa Suomen ensimmäisen senaatin jäsenen akateeminen lapsenlapsi.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 22:06"]
Sen toki tiedän, että alimmissa sosiaaliluokissa ei ole tietoa isänpuolen suvusta ja äiditkin on usein olleet sellaisia, ettei heidän elämäänsä ole kukaan halunnut muistella. Niin on näköjään sinullakin, alkoholisti-isä on vähän eri asia kuin vaikkapa Suomen ensimmäisen senaatin jäsenen akateeminen lapsenlapsi.
[/quote]Ei ketjua ilman toisten lyttäämistä ja oman erinomaisuuden korostamista, jos ei muuten niin edes omien esi-isien kautta... :D :D :D
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 22:06"]
Sen toki tiedän, että alimmissa sosiaaliluokissa ei ole tietoa isänpuolen suvusta ja äiditkin on usein olleet sellaisia, ettei heidän elämäänsä ole kukaan halunnut muistella. Niin on näköjään sinullakin, alkoholisti-isä on vähän eri asia kuin vaikkapa Suomen ensimmäisen senaatin jäsenen akateeminen lapsenlapsi.
[/quote]Ei ketjua ilman toisten lyttäämistä ja oman erinomaisuuden korostamista, jos ei muuten niin edes omien esi-isien kautta... :D :D :D
Kuoli jo ennen syntymääni. Luulin muistavani hänet tummiin pukeutuneeena mummona mummolan ainoassa nojatuolissa, mutta äiti sanoi että se oli naapurin isomummo.