Kun pitäisi moikata, eräs nuori nainen katsoo ensin pois ja melkein vavahtaa, ja sitten kun häntä moikkaa,

Jännittää, että pitääkö nyt moikata vai ei. Vihaan kaltaisiasi skitsofreenisia kyttääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset on tuollaisia. Eivät tervehdi myöskään duunarimiehiä.

Miehiä ei kannata edes katsoa silmiin, hymyilystä nyt puhumattakaan! Saa heti jonkun pervon runkun riesakseen.

Puolituttujen kohtaamiset on kamalia, mieluummin sitä menisi omia menojaan ilman, että näkee ketään, siksi helpompi vilkuilla muualle jos se puolituttu ei vaikka huomaiskaan, mutta huomaahan se ja sitten on pakko moikata itsekin. Ihan joka päiväistä tuskaa esim. työpaikan käytävillä. Ja joittenkin kohdalla pitää lisäksi pelätä että homma ei jää pelkkään moikkaukseen vaan sitten kysytään kuulumisia ja kommentoidaan säätä... saisiko juosta karkuun? Monesti olen vaan sitten ihan hiljaa, en edes vastaa siihen moikkaukseen, jatkan matkaani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi moikkaat jotain täysin tuntematonta?

Tää on niin suomalainen kommentti kun olla ja voi 😂

Mihin sitä mitään uusii kavereit tarvii. Ollaan vaan niitten vanhojen kaa ja se on voi voi jos ne kuolee ja kupsahtaa. Yksin vaan lopun elämää sit vaan s--tana.

Tän ketjun perusteella suomalaiset on kyllä ihan v itun mielenvikaista ja sisäsiittoista kansaa.

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun perusteella suomalaiset on kyllä ihan v itun mielenvikaista ja sisäsiittoista kansaa.

Kyllä ja ylpeitä siitä vieläpä! 😊 Muuta pois!

Tämä on Suomi! Pakkasta kohta -40 astetta! Herätys..

Taidat olla kiinnostunut siitä tytöstä...

Vierailija kirjoitti:

Puolituttujen kohtaamiset on kamalia, mieluummin sitä menisi omia menojaan ilman, että näkee ketään, siksi helpompi vilkuilla muualle jos se puolituttu ei vaikka huomaiskaan, mutta huomaahan se ja sitten on pakko moikata itsekin. Ihan joka päiväistä tuskaa esim. työpaikan käytävillä. Ja joittenkin kohdalla pitää lisäksi pelätä että homma ei jää pelkkään moikkaukseen vaan sitten kysytään kuulumisia ja kommentoidaan säätä... saisiko juosta karkuun? Monesti olen vaan sitten ihan hiljaa, en edes vastaa siihen moikkaukseen, jatkan matkaani.

Sitten kun jonain päivänä tarvitset hänen apuaan, niin jostain kumman syystä moikkaat ekana ja alat juttelemaan asiaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot niin pelottava ilmestys Ap!

Hehe. Uskallan melkein sanoa, etten ole. Silloinhan muutkin säikkyisivät minua.

Hieno kehäpäätelmä Irmeli! Kun ei muut pelästy niin eihän asia voi olla niin. 

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla kiinnostunut siitä tytöstä...

Hän on mielestäni kovin tyhjä ihminen.

Olin tuollainen nuorempana. Joskus vielä nykyäänkin. Mun hermosto vaan toimii sillä tavalla. Muuttaisin itseäni, jos voisin.

Niillä, joiden hermot ei reagoi niin herkästi, on helpompi elämä.

Mutta koettakaa uskoa, että me ei kaikki olla samanlaisia.

Eikö olekin kummallista? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolituttujen kohtaamiset on kamalia, mieluummin sitä menisi omia menojaan ilman, että näkee ketään, siksi helpompi vilkuilla muualle jos se puolituttu ei vaikka huomaiskaan, mutta huomaahan se ja sitten on pakko moikata itsekin. Ihan joka päiväistä tuskaa esim. työpaikan käytävillä. Ja joittenkin kohdalla pitää lisäksi pelätä että homma ei jää pelkkään moikkaukseen vaan sitten kysytään kuulumisia ja kommentoidaan säätä... saisiko juosta karkuun? Monesti olen vaan sitten ihan hiljaa, en edes vastaa siihen moikkaukseen, jatkan matkaani.

Sitten kun jonain päivänä tarvitset hänen apuaan, niin jostain kumman syystä moikkaat ekana ja alat juttelemaan asiaasi.

Pitäisikö kysyä moikkaamatta?

Tervehtimisestä on mielestäni turha tehdä näin isoa draamaa.