kätilöistä ja määräämisestä.

mutta miksi kukaan ei viitsi sitten jutella/vastata...

tuskin olen nyt ainoa jolla huonoja kokemuksia/miettii tällaisia...?

lukenut, mutta itse en kokenut, että minua olisi kovin ikävästi käsketty. Tosin saattoi johtua siitä, ettei kätilö paljon ehtinyt salissa viipyä, kun oli kaikissa synnytyssaleissa synnyttäjä. Sain vauvan helmikuussa TAYS:ssa.

Pyytäessäni epiduraalia kätilö ehdotti, että entä paracervikaali, mutta sanoin heti etten halua sitä, koska teho selvästi huonompi kuin epiduraalissa. Sanoi siihen, että pyytää sitten anestesialääkärin ja alkoi valmistella epiduraalia.

Kyllä synnytyksessä tekivät tietty juttuja suht rutiinisti, esim. kalvot puhkaistiin, synnytin puoliksi istualleni ja episiotomia tehtiin. En siis kommentoinut niihin mitenkään, eli ei tehty toiveideni vastaisesti. Ainoa mitä synnytyksessä pyysin oli, että pääsen niistä piuhoista irti ja suihkuun, epiduraalin ja paljon puudutetta episiotomiaa ommeltaessa ja ne sain. Huusinkin ponnistusvaiheessa ihan pirusti, kun tuntui siltä. Kun vauva oli sitten ihan jo tulossa, sanoi kätilö, että " seuraavalla älä huuda vaan ponnista lujasti hengitystä pidättäen" . Vaikka olin lukenut, että tuo hengityksen pidättäminen ei välttämättä ole hyvä/avuksi, niin tunsin että vauva syntyy ihan juuri enkä jaksanut alkaa väittelemään asiasta, joten pidätin hengitystä ja ponnistin tytön maailmaan.

En varmaan sietäisi epäystävällistä perusteetonta määräilyä kätilöltä, vaan vaatisin toisen kätilön tilalle. Toivottavasti en joudu sellaista koskaan kokemaan, enkä toivo kenellekään epäystävällistä kohtelua varsinkaan synnyttäessä.

Moi!

Mulla ensimmäisessä niin kovat kivut, et kätilä sanoi et ei oo koskaan nähny vastaavia. Sanoi et kun on 4 cm auki saan epiduraalin jos vain anestesialääkäri ehtii. Synnytin Jorvissa. Ja epiduraali ehti hyvin.

Mut sit valitettavasti mullakin kurja Taus:ssa toinen kokemus.

Mua ei aluksi uskottu et alan synnyttään kun en ollu tullessa auki. Kivut oli karmeet ja kävelin vaan vastaantuloaulassa. sit kun vihdoin katsoivat tilaneteen synnytys olikin jo käynnissä ja tuli kiire.

Kätilö meni varmaan paniikkiin ja mulle annettiin paracervikaali tois kivuliaasti. Lääkäri vielä sanoi et hän laittaa sen vanhanaikaisesti niin kauan kun on lääkärinä. Sitä mitä se tarkoitti en vieläkään tiedä. Välilihaleikattiin vaikka en olisi halunnu. Synnytys oli muuten nopean ja helppo, tyttö oli niin pienikin et mua harmitti leikkaus kun olin siitä niin sairaan kipee.

Kolmannessa mulla oli ihana kätilö ja sanoi heti et leikata jos ei ole aivan pakko ja lämmitti kuumalla pyyhkeellä ja olin synnytksen jälkeen tosi hyvässä kunnossa.

Mun tuttuni sanoi et kätilöt pelkää aika paljon synnytksen viivästyksiä ym missä voi tulla komplikaatiotita. Istukka ei irtoa eli kohtu vuotaa, kohtu joudutaan poistaan ja jopa äidin kuolema. Siks aika paljon tulee virhearviointejakin. Pelataan varman päälle. Samoin leikataan koska ovat nähneet kauheita repeämiä.

Tietty jokainen synnytys on aina erilainen ja siihen vaikuttaa hurjasti moni asia. Toivotan sulle kuitenkin kaikkea hyvää tulevaisuuteen!

Minä sain itse päättää missä vaiheessa haluan mitäkin kipulääkitystä, missä asennossa haluan ponnistaa, sain pitää ilokaasumaskin loppuun asti ja ottaa sitä ennen jokaista ponnistusta. Synnytyksessä ehti olla 2 kätilöä ja molemmat antoivat minun päättää itse oikeastaan kaikesta.

Kätilö sanoi vaan että pärjäät ilmankin.Tämä oli viimeisimmässä synnytyksessä,nyt lupasivat kirjallisena lupauksen että saan kivunlievitystä kun tunnen sitä tarvitsevani.(pelko jäi)



Ensimmäisessä alatiesynnytyksessäni en saanut jakkaraa vaikka halusin,kätilö sanoi ettei epiduraalin kanssa sitä saa.Sittemmin olen kuullut ettei mikään este todellakaan.Nopeuttaa vain ponnistusvaihetta.(painovoima auttaa,tietenkin)



No nyt kyllä neljännellä kerralla pidän pääni ja he saavat kuunnella minua.Asiakashan olen ja toiveitani pitää kunnioittaa tietysti ottaen huomioon turvallisuus ym. asiat.

Todella tyly nainen joka ei edes esitellyt itseään saliin tullessaan(vuoro vaihtui juuri sopivasti ponnistusvaiheen alkaessa), käveli vaan jalkopäähän, katsoi tilanteen ja ilmoitti että täysin auki ollaan, saa alkaa varovasti ponnistelemaan. Samantien käveli ovesta ulos, ilmoitti menevänsä kahville " kun ei muuten koko iltana ehdi" ja sielläpä sitä oltiin, minä, ensisynnyttäjä ja mieheni, kumpikin peloissaan ja tietämättömänä yleensä miten sitä uskaltaa ponnistaa.

Kun sitten päästiin aktiiviseen ponnistusvaiheeseen ja kätilö oli paikalla, hän antoi aina kuulua miten pettynyt oli jos en jaksanut ponnistaa " loppuun asti" . olisin halunnut ponnistuksen päätteeksi vielä karjaista, sen pidätetyn hengityksen siinä pihalle siis, mutta kätilö tiuski vaan että " täällä ei saa karjua! Nyt pidätät hengitystä ja ponnistat" . Itse koin sen helpottavan ja olisin jaksanut ponnistaa sen myötä loppuun asti. Olipa todella kiva kokemus, kun sai sitten kuulla millainen pettymys olin kun en jaksanutkaan viedä ponnistusta loppuun.



Olisihan se kiva jos synnyttäjien toiveita kuunneltaisiin...pääasia oli että tyttö saatiin lopulta ulos kuitenkin=) Aika huono fiilis tuosta kätilöstä kyllä jäi.

Synnytin OYS:ssa nelisen kk sitten ja ehdimme pitkän synnytyksen takia tutustua neljään työvuorolliseen kätilöitä. Koin tulevani kuulluksi melko pitkälle ja tuntui hyvältä, kun kätilö kysyi aina mielipidettäni mutta kuitenkin sain luottaa siihen, että hänellä on paras asiantuntemus esim. kivunlievityksen suhteen. Toiveeni tulivat kuulluksi kuitenkin. Ainoa mistä jouduin vääntämään, oli jalkatuet ponnistusvaiheessa. Synnytystä oli takana 29½ tuntia, olin kohtuullisen väsynyt ja kuumeinen. En todellakaan jaksanut itse kannatella jalkojani, enkä tiedä olisiko se tuntunut hyvältä vähemmänkään väsyneenä, mielestäni voimat menivät siinä touhussa aivan väärään paikkaan. Jouduin kuitenkin melko lujasti sanomaan ja pyytämään, ennen kuin sain jalkatuet käyttöön, kätilön mielestä ne olivat jostain syystä turhat ja vanhanaikaiset. Kun sain ne lopulta puhuttua itselleni, sain voimat ohjattua järkevästi ja ponnistettua vauvan tehokkaammin ulos. Se jäi suututtamaan, koska siinä kohtaa en todellakaan enää olisi jaksanut ruveta taistelemaan jalkatuista! No, ehkä kätilökin huomasi että niistä tosiaan oli apua... :)

mua ainakin määräiltiin liikaakin synnytyksessä.älä huuda !laita jalat kätilöiden kyljille!sit kun laitoin ja ponnistin niin:älä potki!ja toinen kätilö oli ponnistusvaiheessa tosi töykee ja toinen kiva ja kannusti.sit ku vauva oli syntyny niin tuo töykee kätilö olikii tosi mielinkielin..arg.ois tehny miel sanoo et haista PASKA.sitä olikii sopivasti siinä sängyllä..heh..:)

Ikävää lukea, kuinka monilla on huonoja kokemuksia synnytyksestään kätilön määräämisen vuoksi. Synnytyssalissa työskentelevät kätilöt ovat usein melko tomeria ja saattavat vaikuttaa " määrääviltä" , aiheestakin. Synnytyksessä kätilö on vastuussa sekä sikiön, että äidin hengestä. Lääkärin kanssa tietenkin, mutta ensisijaisesti kätilö hoitaa synnytyksen. Joihinkin tilanteisiin vaaditaan jämäkkiä otteita ja vähän " määräämistä" , sillä synnyttävä äiti ei kaikissa kivuissaan ja väsyneenä välttämättä ymmärrä hienovaraista neuvonantoa. Kukaan kätilö ei myöskään kiusallaan tee esim. episiotomiaa tai kiellä jakkaralla ponnistamista, vaan määräykset perustuvat aina siihen, mikä siinä tilanteessa sikiölle on parasta.

Ystävällisyys kätilön työssä ei koskaan ole pahasta, päinvastoin. Luomalla hyvä hoitosuhde äidin kanssa helpottaa huomattavasti myös kätilön työtä. Sen me tiedämme varmasti kaikki. Kätilötkin ovat silti vain ihmisiä. Vaikka olisi kuinka ystävällinen luonne, voi hymy joskus hyytyä kiireisenä päivänä kun ei ole 8 tunnin aikana ehtinyt esimerkiksi kertaakaan vessaan -saati sitten kahville tai ruokatunnille..



Tsemppiä kaikille synnytykseen! Ilmaiskaa rohkeasti toiveenne synnytyksen suhteen kätilölle. Hän kyllä ottaa ne huomioon, sikiön ja oman vointinne ehdoilla.