Lue keskustelun säännöt.
Raskain ammatti henkisesti tai/ja fyysisesti?
16.01.2014 |
Henkisesti varmaan opettaja, mielenterveys- ja päihdetyöntekijä mitäs muita?
Listaa kehiin:)
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:55"]
Henkisesti raskasta on varmaan myös psykologeilla.
[/quote]
Olen muistan joskus lukeneeni, että psykiatrit/psykologit (en muista kummat) tekevät keskimäärin enemmän itsemurhia kuin potilaansa. :D Joten työn korkea henkinen kuormittavuus voi hyvinkin pitää paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreiksi valikoituu epäempaattisia ihmisiä, jotka ovat valinneet duunin rahan vuoksi. Arvostus nolla.
Hautausurakoitsija on tosiaan henkisesti varmaan raskaimpia ammatteja.
Kuolleen ihmisen käsittely vaatii todella paljon kanttia, varsinkin, kun aikaisemmin (ehkäpä vieläkin) esim. itsemurhan tehneiden jäännösten kokoaminen jäi yleensä juuri heille.
Palomies-ensihoitajat-pelastussukeltajat, varsinkin isoissa kaupungeissa. Aina ekana paikalla ja pelastamassa ihmisiä välillä oman henkensä kaupalla kun jotain pahaa tapahtuu ja sitähän tapahtuu kokoajan. Kaivelevat ihmisiä sporan ja metron alta, sukeltavat ruumita ym.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 02:17"]
Lypsykarjanhoito voi olla fyysisesti tosi raskasta. Siihen lisäksi monet tiukat päätökset mitä tehdään elävien eläinten kanssa. Vai missä muussa ammatissa joutuu tekemään keisarinleikkauksen pitkäaikaiselle työtoverille joka on luultavasti juuri kuollut (mutta et voi maallikkona olla ihan varma että josko se sittenkin on vielä elossa, mutta maha on avattava kun täysiaikainen vasikka sisällä kuolee muuten sekin.) Tuo tulee väkisin uniin muutaman viikon. Tai se kun auttaa lehmästä ulos täysin mädäntynyttä haisevaa vasikkaa ja katselee kun avustajat vuorollaan käyvät oksentamassa hajun vuoksi ja palaavat jatkamaan jotta eläin saadaan pelastettua. Ja silti ihan yhtä paha on ne toisinaan yllätyksenä tulevat mätäpaiseet jotka roiskahtavat jostain silmille.
Kyseessä ei sentään ole ihmiset mutta kun jokainen eläin on työkaveri jonka on nähnyt aamuin illoin viimeiset 3-5 vuotta ja ruokkinut päivittäin. Siihen päälle vielä taloudellinen vastuu saada ne tuottamaan jotta homma voi jatkua.
[/quote]
Kysyisin, miksi olette valinneet moisen ammatin? Onko eläimillä lämpimämmässäkin ilmastossa ja ulkona laitumilla eläessään noin paljon tulehduksia ja sorkkavaivoja? Vai johtuvatko ne ylijalostuksesta? Niin tai näin, moinen touhu täällä Suomessa vaikuttaa kyllä aivan hullun hommalta, ja aiheuttaa kärsimystä eläinten lisäksi näemmä myös teille hoitajille. Itse laskisin tuossa tilanteessa 1+1 ja vaihtaisin alaa. Ei millään pahalla, ihmettelen vain miten suostutte uhraamaan elämäntyönne tuollaiseen älyttömältä vaikuttavaan touhuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti ja ruumiillisesti raskainta työtä (erityisesti naisille) lienee seksipalvelujen myyminen.
Itselle psyykkisesti olisi raskainta nähdä lasten kokemaa väkivaltaa ja kuolemia, eli tietyt sariaanhoidon, sosiaalialan ja virkavallan työt. M40
Lastensuojelu. Tekee miten päin tahansa niin aina tekee jonkun mielestä väärin ja saa niskaansa pelkkää paskaa, myös julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni on niin helposti stressaantuva ettei voi mitään työtä tehdä.
Syöpäosaston hoitaja/lääkäri. Äitini oli osastolla jonkun aikaa hoitajana mutta ei kestänyt jatkuvasti nähdä ihan vauvojakin jotka taistelivat elämästään syöpää vastaan. Ollessani ya ikäinen hän lopetti työn kun osastolle tuli ikäiseni tyttö jolla oli rintasyöpä :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 02:17"]
Lypsykarjanhoito voi olla fyysisesti tosi raskasta. Siihen lisäksi monet tiukat päätökset mitä tehdään elävien eläinten kanssa. Vai missä muussa ammatissa joutuu tekemään keisarinleikkauksen pitkäaikaiselle työtoverille joka on luultavasti juuri kuollut (mutta et voi maallikkona olla ihan varma että josko se sittenkin on vielä elossa, mutta maha on avattava kun täysiaikainen vasikka sisällä kuolee muuten sekin.) Tuo tulee väkisin uniin muutaman viikon. Tai se kun auttaa lehmästä ulos täysin mädäntynyttä haisevaa vasikkaa ja katselee kun avustajat vuorollaan käyvät oksentamassa hajun vuoksi ja palaavat jatkamaan jotta eläin saadaan pelastettua. Ja silti ihan yhtä paha on ne toisinaan yllätyksenä tulevat mätäpaiseet jotka roiskahtavat jostain silmille.
Kyseessä ei sentään ole ihmiset mutta kun jokainen eläin on työkaveri jonka on nähnyt aamuin illoin viimeiset 3-5 vuotta ja ruokkinut päivittäin. Siihen päälle vielä taloudellinen vastuu saada ne tuottamaan jotta homma voi jatkua.
[/quote]
Kysyisin, miksi olette valinneet moisen ammatin? Onko eläimillä lämpimämmässäkin ilmastossa ja ulkona laitumilla eläessään noin paljon tulehduksia ja sorkkavaivoja? Vai johtuvatko ne ylijalostuksesta? Niin tai näin, moinen touhu täällä Suomessa vaikuttaa kyllä aivan hullun hommalta, ja aiheuttaa kärsimystä eläinten lisäksi näemmä myös teille hoitajille. Itse laskisin tuossa tilanteessa 1+1 ja vaihtaisin alaa. Ei millään pahalla, ihmettelen vain miten suostutte uhraamaan elämäntyönne tuollaiseen älyttömältä vaikuttavaan touhuun.
[/quote]Samaa voisi kysyä keneltä tahansa: miksi olet opettaja, kun lapset on kamalia ja vanhemmat vielä kamalampia; miksi olet rekkakuski, kun on mahdollisuus joutua jonkun itsemurha-alustaksi jne. Maatalousalalle ryhtyminen on valinta siinä missä muutkin.
Miksi se olisi hullua touhua Suomessa, muuallako maailmassa se sitten ei ole? Ja miten ruuantuottaminen voi olla "älytöntä touhua" ylipäätään? Yhtä lailla kasvinviljelijöillä on vaikeuksia vaikeiden sääolojen, kasvitautien ja tuholaisten takia, ei vaan voi oikein sanoa kaikille viljelijöille maailmassa että "kannattaisi vaihtaa alaa". Tai voi toki sanoa, mutta... :)
Palkanlaskija.
Aina olet jonkun mielestä laskenut jonkun puoli tuntia väärin, euroissa vaikutus ehkä joku 5 € ja hirveä metakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkanlaskija.
Aina olet jonkun mielestä laskenut jonkun puoli tuntia väärin, euroissa vaikutus ehkä joku 5 € ja hirveä metakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:23"]30 000kg rautaa päivässä lihasvoimalla nostelee tämä metalli mies
[/quote]
Niin varmaan.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:36"]
Viemärisukeltaja
Ne, jotka siivoavat rikospaikkoja tutkinnan jälkeen
Hautausurakoitsija. Kaikki se suru ja perikuntien riidat joita joutuu kohtaamaan
Terveydenhuollon ammatit, esim dementiaosastojen tai vanhusten palvelutalojen työntekijät, jotka joutuvat kohtaamaan hauraat vanhukset, joita ketkään omaiset eivät koskaan käy katsomassa. Lääkärit, jotka joutuvat kertomaan potilaalle, ettei hänen syövälleen ole hoitoa ja elinaikaa on esim. alle vuosi
Saattokodin työntekijät
Isojen kenttien lennonjohtajat, joiden pitää olla jatkuvasti valppaana
Sotilaat
Pakolaisavun työntekijät (esim. Syyria)
Psykoterapeutit
Juna- ja metrokuljettajat (itsemurhan tekijät)
Poliisi (perheväkivalta, laiminlyödyt lapset, muu kurjuus)
Kaikki taiteilija-ammatit: loputtomat omat ja muiden vaatimukset, itsekuri, taloudellinen epävarmuus tai suoranainen köyhyys. Jos vastakaikua ei tule mistään - miten silloin perustelee itselleen tekemisensä oikeutuksen?
Nuo tulivat mieleen, en osaa valita raskainta.
[/quote]
Samoilla linjoilla olen, tosin mulla on sellainen käsitys, ettei rikospaikkoja siivoa kukaan ns. viran puolesta, vaan kyllä ne murhapaikkojenkin siivoukset on paikan omistajan ihan itse hoidettava, ellei halua maksaa siivoamisesta ulkopuoliselle.
Itselleni raskain paikka oli osasto, missä oli kehitysvammaisia, joilla oli mielenterveysongelmia. Väkivallan uhka oli raskasta. Kun yöllä yriitti perääntyä käytävää ja samalla puhua ja puhua, ettei toinen käy päälle. Päivittäin täytimme kaavakkeita henkilökuntaabn kohdistuvista väkivallanteoista. Esim hiusten repimisdiä, ristisiteet jalasta, sormien murtamisia, mustelmia, raapimisia. Henkilökunta vaihtui tiuhaan, kun ei sitä kukaan jaksanut
Nuo edellä esitellut työt ovat kaikki keveitä sisätöitä ja mitä siihen tulee että hoitoalalla joutuu kohtaamaan vakasvasti sairaita kuolevia ihmisiä ja potilaita kuolee niin se on vain osa työtä joka ei vaivaa sen enempää lääkäriä kuin muissakaan ammateissa työskenteleviä oman työnsä huonot puolet.
Rakennusalan ammatit kuten kirvesmies, muurari, maalari, sähköasentaja, putkimies ovat varmasti raskaimmasta ja vaarallisimmasta päästä. Työ on myös raskasta henkisesti sillä epävarmuuden lisäksi raskas fyysinen työ ja työolosuhteet rassaavat myös henkisesti. Rekkakuskin ammattiin kuuluu ajamisen lisäksi myös kuormien teko. Siivoojat tekevät ruumiillista työtä samoin markettien myyjät täyttävät hyllyjä päivästä toiseen ja painavien laatikoiden nostelu kuormia purkaessa rupeaa vuosien myötä tuntumaan. Lisäksi teollisuudessa on vieläkin paljon töitä jotka pitävät sisällään myös raskaita fyysisiä töitä ja työolosuhteet vaihtelevat kylmästä kuumaan ja hallit ovat vetoisia. Todellisuus on että kaikkein kovimmille joutuvat duunari ammateissa työskentelevät eivät siisteissä ja kevyissä sisätöissä olevat.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 20:38"]Itselleni raskain paikka oli osasto, missä oli kehitysvammaisia, joilla oli mielenterveysongelmia. Väkivallan uhka oli raskasta. Kun yöllä yriitti perääntyä käytävää ja samalla puhua ja puhua, ettei toinen käy päälle. Päivittäin täytimme kaavakkeita henkilökuntaabn kohdistuvista väkivallanteoista. Esim hiusten repimisdiä, ristisiteet jalasta, sormien murtamisia, mustelmia, raapimisia. Henkilökunta vaihtui tiuhaan, kun ei sitä kukaan jaksanut
[/quote]
Huh huh :( kamala työpaikka.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:43"]
Terveyskeskuslääkäri.
[/quote]
No eih, taas tätä lääkärien kruunun kiillotusta. Ihan perusduuni se on.
[/quote]
Paljonkin kokemusta ko. työstä?
[/quote]
Ei omakohtaista, mutta parempi puolisko sekä sitä myötä moni yhteinen kaveri ovat lääkäreitä. Aloittelijoilla näkyy olevan jonkin verran pitkähköjä päivystyksiä, jotka ovat etenkin perheelliselle toki ikäviä. Muuten näkyy alkujännityksen jälkeen duuni rullaavan ihan rutiinilla, eikä kukaan ole puhunut menetetyistä yöunista tai liiasta stressistä. Vastuullisia tyyppejä ovat kuitenkin kaikki ja tekevät varmasti parhaansa.
Et siis itse toimi lääkärinä, joten et tiedä. Ja hei, niillä aloillakin on eroa. Ihotautilääkäri on hiukan eri homma kuin vaikkapa synnytyslääkärin päivystysstressi. Kaikissa töissä on huolensa ja vastuunsa, mutta aina kun on yksin vastuussa ihmishengestä, ei sitä stressiä voi ymmärtää ennen kuin itse sitä tekee. Lääkärit eivät myöskään yleensä toitottele tätä kaikille (niin kuin minä nyt), vaan tietäisitpä minkälaisia purkupalavereita voi hyvien kollegakavereiden kanssa olla...