Raskain ammatti henkisesti tai/ja fyysisesti?

Naiselle fyysisesti raskain on varmaan varastotyöntekijä. Joissain varastoissa 50-kiloiset neitoset nostavat 5000 - 6000 kg. tavaraa käsin päivittäin. 25 kilon jauhosäkki ja 40 kilon suolasäkkikin nousee useamman kerran päivässä metrin, puolentoista korkeuteen. Sitten onkin selkä romuna jo muutamien vuosien päästä.

Viemärisukeltaja

Ne, jotka siivoavat rikospaikkoja tutkinnan jälkeen 

Hautausurakoitsija. Kaikki se suru ja perikuntien riidat joita joutuu kohtaamaan 

Terveydenhuollon ammatit, esim dementiaosastojen tai vanhusten palvelutalojen työntekijät, jotka joutuvat kohtaamaan hauraat vanhukset, joita ketkään omaiset eivät koskaan käy katsomassa. Lääkärit, jotka joutuvat kertomaan potilaalle, ettei hänen syövälleen ole hoitoa ja elinaikaa on esim. alle vuosi

Saattokodin työntekijät

Isojen kenttien lennonjohtajat, joiden pitää olla jatkuvasti valppaana

Sotilaat 

Pakolaisavun työntekijät (esim. Syyria)

Psykoterapeutit

Juna- ja metrokuljettajat (itsemurhan tekijät)

Poliisi (perheväkivalta, laiminlyödyt lapset, muu kurjuus)

Kaikki taiteilija-ammatit: loputtomat omat ja muiden vaatimukset, itsekuri, taloudellinen epävarmuus tai suoranainen köyhyys. Jos vastakaikua ei tule mistään - miten silloin perustelee itselleen tekemisensä oikeutuksen?

Nuo tulivat mieleen, en osaa valita raskainta. 

Eihän nyt kukaa pysty nostamaa 5000-6000 kiloa :D 

siinähä on 5 ja puol kertaa meijän auto.

Kaikki ne, joissa itse on vaarassa. On se nyt kuitenkin hieman eri asia ottaa vastuu vaikka yrityksestä tai toisesta täysin vieraasta ihmisestä kuin pelätä jatkuvasti oman henkensä puolesta.

Vastaan siis taistelutehtävissä oleva sotilas.

Poliisi. Joutuvat hakemaan pois ja tutkimaan kaikki löytyneet mädäntyneet ruumiit, perheriidoissa tapetut lapset ja kolareiden silpoutuneet uhrit. Ja kohtaamaan tapettujen omaiset.

Lisäksi heillä on yhteiskunnan, median ja omaisten taholta tuleva suuri paine ratkaista törkeät henkirikokset nopeasti, vaikka johtolankoja ei olisi lainkaan. Todella henkisesti raskasta työtä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:43"]

Poliisi. Joutuvat hakemaan pois ja tutkimaan kaikki löytyneet mädäntyneet ruumiit, perheriidoissa tapetut lapset ja kolareiden silpoutuneet uhrit. Ja kohtaamaan tapettujen omaiset.

Lisäksi heillä on yhteiskunnan, median ja omaisten taholta tuleva suuri paine ratkaista törkeät henkirikokset nopeasti, vaikka johtolankoja ei olisi lainkaan. Todella henkisesti raskasta työtä.

[/quote]

Niinpä. Usein kerrotaan, että ruumis löytyi niin hirveässä kunnossa tai että sille oli tehty niin järkyttävää väkivaltaa, että kokeneet poliisimiehetkin kävivät kaikki ulkona oksentamassa. Eipä taida muissa ammateissa olla ihan vastaavaa....

Henkisesti raskasta on varmaan myös psykologeilla.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 23:49"]Puhelinmyynnissä jouduin suostuttelemaan ihmisiä, etteivät he tappaisi itseään ja lohduttamaan tuoreita leskiä, puimaan laman rankkoja vaikutuksia perheyrityksiin jne. Onneksi tuli luettua psykologiaa lukiossa.

[/quote]

Samanlaisia kokemuksia puhelin myynnistä. Todella hyvä itsetunto on myös oltava kun kuuntelee solvauksia.

Leskestä tuli mieleen, että kertaalleen olen keskeyttänyt hautajaisetkin myyntipuheellani. Kuka vastaa puhelimeen hautajaisissa? Ja miksei heitä luureja kun tajuaa kyseessä olevan puhelinmyyjä? :D

[/quote]

Jos puhelinmyynti tuntuu raskaalta sieltä langan päästä huutelijoiden takia, silloin on syytä kasvattaa vähän nahkaa. Olen opiskeluaikanani tehnyt sitä työtä ja työt jäi kyllä aina työpöydälle töistä lähtiessäni.

Karjanhoitaja. Työaika päivässä kahdessa osassa. Aamulla navettaan n. Klo 5-6 ja siinä muutaman tunnin aamusta heilut ja lypsät, ruokit ja siivoat ja mahdollisesti varaat seminologin tai eläinlääkärin, joka tulee sitten ku tulee ja päivystät sen ja iltapäivällä samat hommat uusiksi ja jos illalla ei eläimillä näytä olevan mitään hätää tai poikimisaikeita niin voit vaikka nukkua yösi rauhassa siihen seuraavaan puoli viiden herätykseen.

Sitten kun ottaa siihen sen henkisen puolen että koitat kaikkesi tehdä eläinten hyväksi että lypsäisivät kunnolla ja pysyisi terveenä, mutta rehunteko mennyt kesällä pieleen (mitä on koittanu navetta-aikojen välissä tehdä) säiden takia ja rehuarvot ihan surkeat, eikä eläimet pysty sillä rehulla lypsämään kunnolla ja sitten pähkäillään mistä saisi ostettua parempaa rehua tai täydennettyä sitä lisärehulla ja millä rahalla ku maitotili on niin kehno.

Sitten kun navetassa on ainaki ne 60 tuttua lehmää jotka olet vasikasta asti kasvattanut ja nimennyt, etkä koskaan tiedä millon kenelleki puhkeaa niin raju utaretulehdus tai muu sairaus tai loukkaantuminen että se on joko lopetettava tai laitettava teurasautoon. Sittenkun tulee oikein utaretulehduskierre että moni lehmä sairastuu ja siinä sitten piikitetään muutamasata kiloseen eläimeen antibioottia kahdesti päivässä viiden päivän ajan ja erotellaan tankista pari viikkoa (sekin pois maitotilistä ja siihen lisäksi eläinlääkärin lasku)ja toivotaan että hoito auttaisi ja eihän se tietenkään auta ku autoonhan seki pitää laittaa jos ei ehdi kuolla kupsahtaa tulehdukseensa. Ainaki koko lypsykausi keikahtaa ihan perseelleen ja tuotos laskee sen lehmän kohdalta siltä kaudelta.. no, sitte vaan toivotaan että sen sais siemennettyä mutta eihän se perkele tule kantavaksi vaikka jo kolmatta kertaa tilataan siementäjä ja sitte eläinlääkäri tarkastamaan että toimiiko sillä paikat.. no ei toimi laitetaan hoito päälle ja hoido päälle siemennetään ja tiinehtyy mutta sitte luo vasikan ja lehmä autoon.. enempää en jaksa kirjottaa..

Tehohoitoon erikoistunut lääkäri. Terkkarin vuodeosaston lääkäri.

Kirurgisen päivystyksessä voi olla varsin kivaa. Yhden tuttuni äiti oli kirurgisella ja muuten häntä näkevät eivät olisi uskoneet kuinka roisia juttua siitä söpöstä enkelinkasvosta voi kuulla. Kuulemani jutut eivät sivunneet millään tavalla saman päivän tapahtumia, mutta jäi mieleen mitä kaikkea ihmiselle voi joutua tekemään, jotta pysyy kasassa, kun jäimme kiinni tehdessämme jotain hullua.

26 Pakko vielä jatkaa.. eläinten siirrot ja sorkkahoidot. Koko päivän ajat niitä isoja joskus hieman arvaamattomia eläimiä haluttuun paikkaan, vaikka sinne sorkanhoitoparteen niin kyllä tulee hiki ja illalla uni maistuu.. siis ottaen huomioon että ei tarvi yöllä alkaa mitään poikimista päivystämään tai elukat ei karkaa laitumelta tms.. aina pitää olla valmiina. Aina joskus tulee ylläreitäpylläreitä raskaan päivän jälkeen jopa yöllä.

Palomies fyysisesti erittäin rankka. Monen kymmenen kilon varusteet päällä palavassa talossa savun seassa HIEMAN tukalassa ja oikeasti kuumassa ympäristössä. Jopa niin, että kypärä sulaa päähän ja oksennus lentää kesken työnteon. Fyysisesti rankempaa saa hakea. Arvostan.!

Raskain ammatti on ollut sellainen työyhteisö mistä ei saa työkavereilta tukea, jossa kyräillään, puhutaan pahaa, yritetään kaivaa vikoja. Työ minne ei halua mennä aamulla koska ilmapiiri on niin huono. Hyvässä työyhteisössä raskaskin työ on mukavaa, paikassa missä arvostetaan ja missä jokaisen työpanos nähdään tärkeäksi Ja missä saa tukea ja voi kysyä apua niitä tarvitessaan. 

Pappi saa kuulla aika ikäviäkin tunnustuksia tai omia kokemuksia. Isäni oli pappi ja monia ei häirinnyt, että lapsi kuuli vaikka isääni se häiritsi, kun ei ehtinyt viedä minua tilanteesta. Kirkon tilaisuuksiin kuitenkin saattoi usein ottaa lapsenkin mukaan, mutta tilaisuuden jälkeen oli sitä papin työaikaa.

Aikanaan oli vielä ehdoton salassapito rikollistenkin osalta. Pappi saattoi nähdä kuinka hoitoa tarvitseva pitäisi saada fyysistä hoitoa, pitäisi saada irrottautumaan pahoinpitelijästä tms. Jos näette väsyneen papin, se voi olla, että yöllä uni ei ole tullut silmiin, kun tietää samanaikaisesti jossain toisen, välillä useamman kärsivän, eikä voi puuttua siihen.

Palomiehellä on fyysisesti raskasta ja pikkukylissä vielä tuntee uhrit usein henk. koht. 

Lypsykarjanhoito voi olla fyysisesti tosi raskasta. Siihen lisäksi monet tiukat päätökset mitä tehdään elävien eläinten kanssa. Vai missä muussa ammatissa joutuu tekemään keisarinleikkauksen pitkäaikaiselle työtoverille joka on luultavasti juuri kuollut (mutta et voi maallikkona olla ihan varma että josko se sittenkin on vielä elossa, mutta maha on avattava kun täysiaikainen vasikka sisällä kuolee muuten sekin.) Tuo tulee väkisin uniin muutaman viikon. Tai se kun auttaa lehmästä ulos täysin mädäntynyttä haisevaa vasikkaa ja katselee kun avustajat vuorollaan käyvät oksentamassa hajun vuoksi ja palaavat jatkamaan jotta eläin saadaan pelastettua. Ja silti ihan yhtä paha on ne toisinaan yllätyksenä tulevat mätäpaiseet jotka roiskahtavat jostain silmille. 

Kyseessä ei sentään ole ihmiset mutta kun jokainen eläin on työkaveri jonka on nähnyt aamuin illoin viimeiset 3-5 vuotta ja ruokkinut päivittäin. Siihen päälle vielä taloudellinen vastuu saada ne tuottamaan jotta homma voi jatkua. 

Rekkakuski. Henkilökohtainen vastuu kuormasta,tien kunnosta ja muiden kulkijoiden virheistä,yötäpäivää.

tietysti tulee lääkärit, ambulanssikuskit, lentäjät mieleen...........kerran näin jutun itsemurhia työkseen tutkivasta, ahdistuin pelkästä jutun lukemisesta. Muita poliisit, kalmasiivoojat, rauhanturvaajat esim. Afganistanissa, diplomaatit jatkuvine asemamaanvaihtoineen, lennonjohtajat, prostitioidut, lähihoitajat vanhainkodeissa (varmaan maailman masentavin työ), päihdetyöntekijät, veturinkuljettajat (yksitoikkoisuus, itsarit), puhelinmyyjät, hätäkeskuspäivystäjät (epäkiitollista, mitä tahansa voi tulla puhelussa vastaan+juopot, hullut ja pilasoittajat), poliitikkona olet jatkuvan julkisen arvostelun kohteena.