Minä olin "koronahysteerikko"
Täällä palstalla seurasin ja kommentoin sitä pitkää ketjua ja eristin perheemme lähestulkoon kokonaan.
Siksi etten tiennyt mitä tuleman pitää. En luottanut oikein mihinkään tahoon ja otin varman päälle.
En enää hysterisoi koronaa, ajatus on kääntynyt enemmän siihen mihin suuntaan tätä maailmaa ollaan ohjaamassa.
Mites sinä, vieläkö oot samaa mieltä vai ovatko ajatuksesi muuttuneet?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Hysteria ei ole hyvä, mutta eipä ollut varomattomuuskaan. On ollut aikaa katua, saa nähdä onko loppuelämä.
Täh? Siis saa nähdä onko sinulla loppuelämä aikaa katua? No on tietenkin, sinulla on aina loppuelämä aikaa katua, ellet sitten joudu vihannekseksi sairaalapedille ennenkuin elämäsi loppuu, silloin tuskin voit katua, jos et ole tajuissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sitten mennyt täsmälleen päinvastoin. Olin perusterve enkä kuulu mihinkään riskiryhmään, ja kun en erityisesti pelkää kuolemaakaan (kunhan en joudu kovasti kärsimään) niin varsin rauhallisesti otin. Toki huolehdin siitä etten vie mitään flunssia riskiryhmiin kuuluville.
Nyt kun olen kärsinyt puoli vuotta erittäin ikävistä, oudoista oireista joihin ei löydy apua ja henkilökohtainen talous on romahtanut työkyvyttömyyden takia, olen aika paljon varovaisempi. Toista kertaa en tätä halua, jälkioireet ovat olleet invalidisoivia vaikka itse tauti ei edes ollut raju. Mietityttää myös millainen sairaslomatilanne tulee olemaan sitten kun useampi on käynyt taudin läpi, yllättävän monesta kohtalotoverista pk-seudulla olen jo kuullut ns. puskaradion kautta (joskin vasta kun olen kertonut omista oireistani, ihmiset ovat jostain syystä aika varovaisia huutelemaan näistä) vaikka tartuntatilanne on tähän asti ollut niin hyvin hallinnassa.
Kuolema ei valitettavasti ole se ainoa ikävä vaihtoehto tämän kanssa.
Tuo sinun suhtautumisesiko on siis ainoa vaihtoehto hysterialle? Tämä keskustelu on järjetöntä, koska joidenkin mielestä on vain kaksi ääripäätä.
Mitä tarkoitat?
- ohis
Mietin jo keväällä, että tämä tilanne tulee vaatimaan turnauskestävyyttä. Ei tämä nopeasti katoa tai saada hoitoa tai rokotteita, vaikka toki toivonkin niin.
Tauti on yhä sama ja tilanne yhtä vakava kuin viime keväänä, joten suhtaudun samoin. Keväällä en mielestäni hysterisoinut, mutta otin tilanteen vakavasti ja tein asioita minimoidaksemme tartuntariskiä. Ja teen niin yhä, kesällä otin rennommin ja nyt taas tiukemmin, kun tartuntoja on enemmän liikkeellä. Nyt on sen puolesta helpompaa, että testaus toimii ja tauti tunnetaan vähän paremmin, joten riskiä on helpompi arvioida ja tartuntatilannetta seurata.
Vierailija kirjoitti:
Hysteria-sanasta en pidä, sillä minä ainakin olen erittäin rauhallinen. Kuulun riskiryhmään, ja sairastuminen voisi olla minulle kohtalokas. Siksi vietän edelleen, kuten keväälläkin, hyvin eristäytynyttä elämää.
Sama juttu enkä edes koe tätä mitenkään vaikeaksi. Teen etätöitä, tilaan tarvitsemani tavarat netistä kotiinkuljetuksella, ulkoilen ja nautin kiireettömästä elämästä. Pandemiatilanne tuskin rauhoittuu ennen ensi kevättä, joten tässä on hyvin aikaa vähän remontoida ja laittaa kotia viihtyisämmäksi. En usko, että pandemian jälkeenkään palaan enää entiseen.
En ole hysteerikko, mutta matkoille ei tällä hetkellä pääse tai se on hankalaa ja kohdemaissa on rajoituksia, jotka estävät matkasta nauttimisen normaalisti. Kotimaassa matkailen ja retkeilen, käytämme kesällä leirintämökkejä tai telttaa ja talvella airbnb-majoituksia tai booking.comin kautta löytyviä yksityismajoituksia. Elokuvissa olen käynyt vain kerran maaliskuun jälkeen, mutta eipä ole tullut sellaisia elokuviakaan, jotka olisivat kiinnostaneet. Eniten kaipaan live-musiikkia.
Sekä aineellisia että aineettomia ostoksia olen tehnyt verkosta enemmän kuin koskaan ennen ja pyrin suosimaan kotimaisia tai vähintään EU:ssa tehtyjä tuotteita. Rajani kulkee siinä, että jos palveluntarjoaja somessa vähättelee pandemiaa juuri kuten ap ja etenkin jos hänen kommenttinsa viittaa yhtään Qanon-harhoihin, niin silloin menee mustalle listalle. Yksi menestyvä fb-tuttavani on hurahtanut Qanoniin ja sitä on ihan uskomatonta seurata.
En ole mielestäni koronahysteerikko.
Otin taudin kyllä vakavasti huomioon omassa käyttäytymisessäni ennenkuin suomessa edes alettiin hallitustasolla puhumaan asiasta.
Ulkomailta tulleiden tietojen perusteella hommasin ffp3 maskeja ja alkuvuodesta ja aloin välttelemään ihmisjoukkoja ja lähituntumaa kehenkään.
Ulkolaisista tutkimuksista selvisi melko nopeasti että koronavirus leviää aerosoleina hengityksen välityksellä, joten näin jälkeenpäin ajateltuna tein oikeita päätöksiä hallituksen maksetuista, etukäteen päätetyistä "tutkimuksista" huolimatta.
Kesällä otin hieman rennommin, matkailin kotimaassa ja vedin kirpputoriturneita maakunnissa joissa koronatilanne oli hyvä, ilman maskia :-)
Nyt kesän mentyä ohi ja koronalukujen lisääntyessä, aloitin jälleen maskienkäytön ja jatkan samalla linjalla todennäköisesti niin pitkään kunnes tilanne uudelleen paranee maassamme.
Sen tämä koronavirus ja sen hoito maassamme on aiheuttanut, etten enää luota päättäjiemme kykyyn hoitaa suuria katastrofeja, sillä niin poukkoilevaa ja saamatonta rajoitusten aikaansaaminen on ollut.
Olen oppinut myös sen, että ainoita tapoja saada koronaviruksesta oikeaa tietoa, on etsiä sitä ulkomaisista lähteistä, enkä usko enää koskaan palaavani tilaan, jossa jäisin sormi anuksessa odottamaan aina liian myöhässä olevan hallituksen kertovan minulle miten tulisi toimia.
Olemme kaikki omillamme, nyt ja tulevaisuudessa, sen tämä sekoilu on tehnyt selväksi.
Minusta se, että elää tällä hetkellä eristäytynyttä elämää, tai se että eli viime keväänä eristäytynyttä elämää, ei ole hysteriaa. Se on viisasta toimintaa ja sillä saattaa varmistaa hengissäpysymisensä. Jos joku yrittää usuttaa minua kokeilemaan heikkoja jäitä ja naureskelee jos olen niin raukkis, että en lähde kokeilemaan, siinäpähän sitten naureskelee. Joskus pilkka voi sattua omaan nilkkaan. Ei minua kiinnosta, mitä muut ovat mieltä siitä miten suhtaudun pandemiaan.
Teininä minä olin se, joka käytti pipoa talvella vaikka muut "rohkeasti" kulkivat paljain päin 20 asteen pakkasessa. Mitä mieltä siinä paljain päin kulkemisessa oli? Ei mitään. Piti esittää olevansa kovis. Nyt monet näkevät vaivaa ja esittävät kovista, jotta eivät vain leimaudu koronahysteerikoksi. Mikä se sellainen koronahysteerikko on, ja mitä pahaa voi seurata siitä että varoo potentiaalisesti tappavaa virusta. Hämmästelen. Minulla ei ole tarvetta olla kovis. En ole sitä koskaan ollut, enkä aio olla vastaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että elää tällä hetkellä eristäytynyttä elämää, tai se että eli viime keväänä eristäytynyttä elämää, ei ole hysteriaa. Se on viisasta toimintaa ja sillä saattaa varmistaa hengissäpysymisensä. Jos joku yrittää usuttaa minua kokeilemaan heikkoja jäitä ja naureskelee jos olen niin raukkis, että en lähde kokeilemaan, siinäpähän sitten naureskelee. Joskus pilkka voi sattua omaan nilkkaan. Ei minua kiinnosta, mitä muut ovat mieltä siitä miten suhtaudun pandemiaan.
Kuinkahan paljon mielenterveysongelmia tulevaisuus tuo tullessaan?
Nuorena sitä ei paljonkaan välitä, eikä tunne syyllisyyttä, mutta vanhemmiten voivat monet alkaa miettimään omaa käyttäytymistään koronapandemian aikana.
Siinä vaiheessa voi olla aika vaikeaa selittää itselleen, että ravintolaillat, bailaaminen tutussa porukassa, festarit ja kaikenmaailman kissanristiäiset olivat sittenkin arvokkaampi asia kuin isovanhempien kuolema tai opiskelijakaverin tai omien vanhempien elinikäiset keuhko/sydän/aivoperäiset ongelmat, sillä mulla on oikeus ilman velvollisuuksia, ihan varmana oli ja minä olen syyyyyyyytööööööön!
Jaan ajatuksesi ap. Keväällä oli varpaillani asian kanssa. Tein etätöitä keväästä syksyyn, kävin kaupassa keväällä kerran viikossa. Heitin roskiin vihersalaattipussin, jonka pakkaus oli repeytynyt.
Kahvilaan ja pienen kaupungin elokuviin uskaltauduin vasta syksyllä. Syksyllä aloin käymään satunnaisesti lounaspaikoissa, joissa on turvavälit. Kaupassa käyn nykyään kun on tarvetta. Yksityisautoilua jatkan joukkoliikenteen sijaan.
Summa summarum olen miettinut, että yleisesti perheemme elämäntyyli on suht tautiturvallinen jo ennen koronaa. Vähän kodin ulkopuolisia harrastuksia, vieraina lähinnä isovanhemmat ja lasten kaverit, mahdollisuus tehdä etätöitä. Käytämme omaa autoa, emme käy tapahtumissa.
Meidän perheessä ei vatsataudit tai täit ole vierailleet kuten monilla muilla. Eli elämäntyylistä myös kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jaan ajatuksesi ap. Keväällä oli varpaillani asian kanssa. Tein etätöitä keväästä syksyyn, kävin kaupassa keväällä kerran viikossa. Heitin roskiin vihersalaattipussin, jonka pakkaus oli repeytynyt.
Kahvilaan ja pienen kaupungin elokuviin uskaltauduin vasta syksyllä. Syksyllä aloin käymään satunnaisesti lounaspaikoissa, joissa on turvavälit. Kaupassa käyn nykyään kun on tarvetta. Yksityisautoilua jatkan joukkoliikenteen sijaan.
Summa summarum olen miettinut, että yleisesti perheemme elämäntyyli on suht tautiturvallinen jo ennen koronaa. Vähän kodin ulkopuolisia harrastuksia, vieraina lähinnä isovanhemmat ja lasten kaverit, mahdollisuus tehdä etätöitä. Käytämme omaa autoa, emme käy tapahtumissa.
Meidän perheessä ei vatsataudit tai täit ole vierailleet kuten monilla muilla. Eli elämäntyylistä myös kiinni.
Vielä emme tiedä, miten tarina päättyy, eli sairastutteko vai ette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että elää tällä hetkellä eristäytynyttä elämää, tai se että eli viime keväänä eristäytynyttä elämää, ei ole hysteriaa. Se on viisasta toimintaa ja sillä saattaa varmistaa hengissäpysymisensä. Jos joku yrittää usuttaa minua kokeilemaan heikkoja jäitä ja naureskelee jos olen niin raukkis, että en lähde kokeilemaan, siinäpähän sitten naureskelee. Joskus pilkka voi sattua omaan nilkkaan. Ei minua kiinnosta, mitä muut ovat mieltä siitä miten suhtaudun pandemiaan.
Kuinkahan paljon mielenterveysongelmia tulevaisuus tuo tullessaan?
Nuorena sitä ei paljonkaan välitä, eikä tunne syyllisyyttä, mutta vanhemmiten voivat monet alkaa miettimään omaa käyttäytymistään koronapandemian aikana.
Siinä vaiheessa voi olla aika vaikeaa selittää itselleen, että ravintolaillat, bailaaminen tutussa porukassa, festarit ja kaikenmaailman kissanristiäiset olivat sittenkin arvokkaampi asia kuin isovanhempien kuolema tai opiskelijakaverin tai omien vanhempien elinikäiset keuhko/sydän/aivoperäiset ongelmat, sillä mulla on oikeus ilman velvollisuuksia, ihan varmana oli ja minä olen syyyyyyyytööööööön!
Tiukkaa hysteriaa siellä. 👍
Hysteria-sanasta en pidä, sillä minä ainakin olen erittäin rauhallinen. Kuulun riskiryhmään, ja sairastuminen voisi olla minulle kohtalokas. Siksi vietän edelleen, kuten keväälläkin, hyvin eristäytynyttä elämää.