Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa lapsen "kehittymättömyys" piirrustustaidoissa?
15.01.2014 |
Lapsi on nyt 14-vuotias, on aina tykännyt piirtää hirveästi. Piirtää joka päivä, tuotokset eivät kuitenkaan ole (ihan rehellisesti sanoen) mitenkään upeita, lapsi itsekin tajuaa tämän ja masentuu. :(
Eikös piirtäminen pitäisi oppia vaan tekemällä? Miksi meidän lapsi ei kehity ollenkaan? Piirrustustyyli on edelleen samanlainen kuin kymmenenvuotiaana, viivat epäsuoria ja täriseviä, kasvot melkein groteskin näköisiä ( silmät eri kokoiset, eri kohdilla yms.) EI hallitse mittasuhteita ollenkaan.
Käy sääliksi tytär, haluaisi hirveästi oppia, mutta kun ei vaan opi.
Koulussa epäilivät hahmotushäiriötä, vosiikohan olla tuo?
Kommentit (31)
Tyttäresi kannattaisi mennä jollekin taidekurssille tai-leirille. Lisäksi suosittelisin kokeilemaan eri tekniikoita - mallista piirtämistä ja ihan paperin läpi piirtämistä (siis kuva siellä piirustuspaperin alla, piirtää siitä läpi kaiken). Ehkä se helpottaisi hahmottamaan mittasuhteita, kun niitä ei tarvitse hahmotella ja keksiä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:12"]
Ja blaatiblaablaa, 4/6.
Miksi ottaa noin tiukille ymmärtää ja tunnustaa, että piirtäminenkin on taito? ihan siinä missä vaikkapa heittäminen tai juokseminenkin. Sitä voi harjoitella, mutta silti loppupeleissä kaikki eivät ole boltteja ja pitkämäkiä, vaikka omissa rajoissaan ovatkin hyväkuntoisia.
Ap:n kannattaa ottaa hahmotushäiriöepäily esille koululääkärin kanssa. Itselleni tuli mieleen motoriikan ongelmat, jos piirtoviiva on tosiaan tuolla lailla tärisevää. Miten tyttäresi selviää muista hienomotoriikkaa vaativista tehtävistä? Alkaako esim käsin ommellessa puristaa neulaa voimalla niin, että käsi alkaa hienokseltaan täristä?
Totta kai lasta voi kehua vaikkapa piirroksen värimaailmasta ja hyvästä aiheideasta, mutta ei minusta ole järkevää kasvattaa epärealistisia kuvitelmia tytön daideellisuudesta.... Hän on sitten hyvä jossain muussa asiassa ja osaa ehkä arvostaa ja saada elämyksiä muiden tekemästä taiteesta.
[/quote]
Juu ja näin ajattelee juuri ne viisitoista-tusinassa keskinkertaisuudet, joilla saattaa ola kasi kuviksessa, mutta siihen se sitten jääkin.
[/quote]
jaa, no sinähän sen "tiedät". Vastaavalla yleismutuilun tavalla minä voisin sanoa, että 4/6 edustaa sitä äitityyppiä, jonka mielestä kaikki, mitä se oma Kaisla-Auroora paperille lätkii on Taidetta isolla t-kirjaimella ja opettajat ovat ahdasmielisiä värityskirja-tyyppejä, jotka eivät ymmärrä mistään mitään, kun antavat kultamussukalle kuutosen kuviksesta.
Jatka vaan tuolla asenteella. Elävässä elämässä kumminkin on olemassa taidekritiikkiä, eikä kaikki ite-töhertely ole taidetta, vaikka tekemisen rentouttavalla ja terapeuttisella puolella onkin oma arvonsa.
11
Kaksi tuntemaani huonoa piirtäjää on nykyään ammattitaitelijoita. Molemmat ovat kovalla harjoituksella oppineet myös piirtämään. Ei vieläkään voi sanoa, että ovat huippulahjakkaita piirtäjiä. Rohkaise lasta tekemään sitä mistä tykkää. joskus se voi olla juuri sitä mitä haetaan ja arvostetaan. Mutta ennen kaikkea tehdä sitä mistä tykkää ja nauttia aikaan saannoksistaan. Niiden ei tosiaan tarvitse olla samanlaisia kuin muilla.
Ps. tiedoksi. Olen ns. hyvä piirtäjä, mutta harvoin työ on aivan sellainen kuin kuvittelin sen mielessäni. Piirtäminen on proseessi.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:51"]
"Picasso-tietäjälle" ihan tiedoksi, että ennen kuin verrataan aivan ketä vain sunnuntaiaskartelijaa tai toritaiteilijaa Picasson kaltaiseen kuvataiteen supertähteen, niin tokihan Picasso hallitsi mestarillisesti mm. SEKÄ kubismin ja surrealismin ETTÄ klassisen realisminkin. Picasso ei suinkaan aloittanut uraansa nelosen sanoin "mittasuhteet vinks-vonks" -taidoilla. Huh huh, mitä tietämättömyyttä.
Vaikkei ap:n lapsesta koskaan tulisikaan ammattitaiteilijaa tai luovan alan muutakaan ammattilaista, niin ap:na kannustaisin lasta ihan harrastusmielessäkin, kun noin kovasti piirtämistä rakastaa. Kuvataidekurssit ja -kerhot olisivat varmasti lapselle iso hyöty, ihan jo pelkästään taiteellisen ajattelun avartamiseksi ja etenkin tuon turhautumisen purkamiseksi. Kaikissa taidoissa, oli se sitten matematiikka, jääkiekko, kuvanveisto, koodaus jne., voi aina kehittyä, vaikka sitten niiden omien rajojensa puitteissa.
Mahd. hahmotushäiriö kannattaa kyllä ehdottomasti tutkituttaa, jottei lapsi aina turhaan masennu, kun oma hahmotuskyky ei "riitä" lapsen selvästi omaan taiteelliseen kunnianhimoon.
[/quote]
ehdottomasti samaa mieltä. Kannattaa muuten vaikka joskus käydä Picasso-museossa Barcelonassa, siellä on esillä Pablon lapsuudentöitäkin, joista näkee varhaiskypsän piirustusnerouden.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 12:34"]
Kaksi tuntemaani huonoa piirtäjää on nykyään ammattitaitelijoita. Molemmat ovat kovalla harjoituksella oppineet myös piirtämään. Ei vieläkään voi sanoa, että ovat huippulahjakkaita piirtäjiä. Rohkaise lasta tekemään sitä mistä tykkää. joskus se voi olla juuri sitä mitä haetaan ja arvostetaan. Mutta ennen kaikkea tehdä sitä mistä tykkää ja nauttia aikaan saannoksistaan. Niiden ei tosiaan tarvitse olla samanlaisia kuin muilla.
[/quote]
olen eri mieltä.
tietenkään kaikkien ei tarvitse harrastaa pikkutarkkaa esittävää taidetta, mutta oikean hahmotushäiriön ja/tai pahojen hienomotoriikan ongelmien kanssa tuskin kehittyy ammatitaiteilijaksi. Pelkkä into ja äidin kannustus kun eivät riitä, pitäisi hallita tekniikat ja käden liikkeet ja nykymaailmassa monasti päästä opiskelemaankin alaa - pystymetsästä tulee yhä harvempi taiteilijaksi. Ja ap:n lapsen luovuudestahan ei meillä ole mitään tietoa, ihan hyvinhän tuo joidenkin uumoilema taiteellisuus voi olla juurikin palavaa intoa kopioida kuvia netistä...
edelleen tekemisellä on toki arvoa harrastuksena ja kuvissa voi kehua muita seikkoja kuin piirtotaitoa. Mutta epärealistinenkaan ei kannata olla ja minusta hahmotushäiriön ja motoriikan ongelmien mahdollisuudet kannattaa selvittää.
11
Jos tyttö on innostunut piirtämisestä, niin kannattaa hankkia kokeiltavaksi muitakin vaihtoehtoja kuin se lyijykynä. Hiilellä tai liiduilla piirtäminen on ihan erilaista kuin kynällä. Tytön kannattaisi tutkiskella erilaisia tyylejä piirtää ja erityisesti erilaisia kynänjälkiä. Ellei ole superlahjakkuus, niin harva osaa piirtää pikkutarkkaa luonnollisen näköisesti, mutta paksummalla terällä ja suurpiirteisemmällä tyylillä voi silti toteuttaa sen sisäisen visionsa. Myös otetta kynästä kannattaa kokeilla vaihdella. Se sama ote, jolla kirjoitetaan, ei suinkaan useinkaan ole optimaalinen piirtämiseen.
Esimerkisi croquis-kurssilla oppii nopeasti tuomaan elävyyttä piirroksiin ihan muutamalla kynänvedolla. Tsekatkaapa, jos paikkakunnallanne olisi tällaista kurssia tarjolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsellasi olisi hahmotushäiriö, niin luulisi, että se tulisi muissakin aineissa ilmi eikä pelästään kuvaamataidossa? Hahmottamiskykyä tarvitaan niin monessa asiassa kuten lukemisessa ja matematiikassa. Eli onko hänellä ongelmia muissakin aineissa? Motoriikan häiriö? Miten hänen kirjoittaminen sujuu??
Suosittelisin käyntiä toimintaterapeutilla. Tuollainen värisevä viiva on yleistä lapsilla ja aikuisilla, joilla on hienomotoriikan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mittasuhteiden hallitsemattomuus jne. voi olla ihan vain harjoituksen puutetta. Jos tyttösi tosissaan tahtoo oppia piirtämään, suosittelen menemään vaikkapa jollekin kurssille tai harjoittelemaan intensiivisesti ja ajatuksen kanssa kirjojen/netin ohjeiden avulla. Kehittyäkseen on piirrettävä paljon ja usein mielellään nopeita luonnoksia joissa keskitytään suuriin linjoihin, yksityiskohdat tulevat sitten myöhemmin.
Joku aiemmin sanoi piirtokykyjen riippuvan lahjoista, mutta se ei todellakaan ole niin. Kuka tahansa voi tulla hyväksi piirtäjäksi oikeanlaisella ja ahkeralla harjoituksella, kyse on vain tahdosta ja motivaatiosta. Luovuuttakin voi herätellä ja kehittää, ellei sitä tunnu luonnostaan löytyvän. Jos tytöllä on oikeasti jokin motorinen häiriö eikä tarkka kynällä piirtäminen suju, niin kannattaa tietysti kokeilla vaikkapa maalaamista ja muita keinoja.
Picassoon sun muihin vetoaville vielä, että pystyäkseen vääristämään sääntöjä on ensin tunnettava ne. Ellei kykene piirtämään ihmistä oikeissa mittasuhteissaan ja muodoissaan, ei kykene myöskään uskottavasti liioittelemaan/vääristelemään niitä.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:51"]
"Picasso-tietäjälle" ihan tiedoksi, että ennen kuin verrataan aivan ketä vain sunnuntaiaskartelijaa tai toritaiteilijaa Picasson kaltaiseen kuvataiteen supertähteen, niin tokihan Picasso hallitsi mestarillisesti mm. SEKÄ kubismin ja surrealismin ETTÄ klassisen realisminkin. Picasso ei suinkaan aloittanut uraansa nelosen sanoin "mittasuhteet vinks-vonks" -taidoilla. Huh huh, mitä tietämättömyyttä.
Vaikkei ap:n lapsesta koskaan tulisikaan ammattitaiteilijaa tai luovan alan muutakaan ammattilaista, niin ap:na kannustaisin lasta ihan harrastusmielessäkin, kun noin kovasti piirtämistä rakastaa. Kuvataidekurssit ja -kerhot olisivat varmasti lapselle iso hyöty, ihan jo pelkästään taiteellisen ajattelun avartamiseksi ja etenkin tuon turhautumisen purkamiseksi. Kaikissa taidoissa, oli se sitten matematiikka, jääkiekko, kuvanveisto, koodaus jne., voi aina kehittyä, vaikka sitten niiden omien rajojensa puitteissa.
Mahd. hahmotushäiriö kannattaa kyllä ehdottomasti tutkituttaa, jottei lapsi aina turhaan masennu, kun oma hahmotuskyky ei "riitä" lapsen selvästi omaan taiteelliseen kunnianhimoon.
[/quote]
Kyllä heti alkoi otsapanta kiristää keskiluokkaisella av-mammalla, kun esitettiin ajatus siitä, että hahmotushäiriöinen voisi olla taiteilija. Taide on elämää varten - ei sitä tehdä neuvolatätiä tai koulun kuvismaikaa miellyttäen.