Mikä minulla voi olla?
Osaisiko joku keksiä mikä minulla voi olla?
Sairastuin (kai) työuupumukseen muutama vuosi sitten koska töitä oli niin paljon että en millään ehtinyt niitä tehdä, olin saikulla ja kävin työterveyshuollossa sellaisilla keskustelukäynneillä ja sitten pomo suostui vähentämään töitäni ja palasin töihin eli tavallaan ongelma ratkesi, mutta uupumus ei poistunut. Jatkoin kuitenkin töissä kunnes sitten sain lapsen ja jäin äitiyslomalle. Lapsi on nyt parivuotias ja sama uupumus vain jatkuu. Ihan juuri pitäisi palata töihin, mutta olen aika heikossa hapessa vaikka en ole siis pariin vuoteen ollut töissä edes. Ja siis vaikka töissä ratkaistiin ne uuvuttaneet asiat.
Olen hidas, ajatus pätkii, muisti pätkii, en oikein saa keskityttyä mihinkään, vaikea löytää sanoja kun puhuu, väsyttää koko ajan. En mielestäni ole ollenkaan työkunnossa, mutta en keksi mikä tämän voi aiheuttaa ja mikä minulla edes oikein on. Enkä keksi miten voisin yrittää itseäni hoitaa kun en edes keksi missä vika. Veriarvot on ok, olen syönyt jo yli vuoden kaikkia vitamiineja ym.
Kommentit (44)
Luulen että et vain yksinkertaisesti ole saanut vielä aikaa ja rauhaa toipua väsymyksestä ja ylikuormasta. Olisi kannattanut ottaa reilusti parantumisaikaa ennen lapsen tekoa, jotta olisit saanut palautua rasituksesta. Veikkaan että lähdit suoraan työkuormituksesta vauvakuormitukseen, eikä elimistösi tai mielesi ole kerennyt levätä missään välissä.
Raudanpuute. Onko ferritiinitasoa mitattu?
Mulla teki ”pelkkä” raudanpuute tuon. Se tarkoittaa kansankielisesti selitettynä käytännössä että elimistö ja aivot ei saa happea koska sitä kuljettaville soluille ei ole rakennuspalikoita. Anemiaa ei ole koskaan ollut hemoglobiini aina hyvä joten siihen ei voi luottaa.
Add tai asperger tms ylimääräinen tunnistamaton kuormitustekijä?
Vierailija kirjoitti:
Burn out.
Oisko?
Onko ruokavalio kunnossa? Tutkimatta ei voi tietää mikä puutos on kyseessä; rauta, D tai B-vitamiinit lienee yleisimmät tuollaisen olotilan aiheuttajat.
Millainen olo on jos saat viikon nukkua 9 tuntia vuorokaudessa, ulkoilet joka päivä ja syöt säännöllisesti hyvät ateriat joilla tarpeeksi kuituja, proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja? Onko sinulla tasavertainen ja kunnioittava lapsen toinen huoltaja? Onko jotain muita koettuja raskaita vaatimuksia tai traumoja?
Elimistö ei lopulta välitä mistä kuormitus tulee. Olipa se työstressiä, parisuhdestressiä, vauvavalvomista, oma tapa murehtia kaikesta, muun kuormituksen päälle tehty liian kuormittava liikunta, huono ruoka, liiallinen pyrkiminen johonkin mielekkääseenkin tavoitteeseen jne. Se on kaikki lisää kuormitusta, keho ei sulje kuormitusta pois vaikka se olisi ”hyvästä syystä” niinkuin vauvan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että et vain 0yksinkertaisesti ole saanut vielä aikaa ja rauhaa toipua väsymyksestä ja ylikuormasta. Olisi kannattanut ottaa reilusti parantumisaikaa ennen lapsen tekoa, jotta olisit saanut palautua rasituksesta. Veikkaan että lähdit suoraan työkuormituksesta vauvakuormitukseen, eikä elimistösi tai mielesi ole kerennyt levätä missään välissä.
Voi olla juuri näin. Mutta en keksi mitä olisin voinut tehdä toisin, sillä useampi lääkäri sanoi että oireeni ei riitä kuin lyhyehköön saikkuun (vaikka vollotin väsymystä siellä työterveydessä). Kesälomaa pidin sitten myöhemmin jopa 6 vk mutta ei se palauttanut yhtään. Sain siis lapsen 3 v. työuupumusdiagnoosin jälkeen eli en heti tehnyt lasta. Lapsen kanssa on kyllä tietenkin raskasta mutta eri tavalla kuin töissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko ruokavalio 0kunnossa? Tutkimatta ei voi tietää mikä puutos on kyseessä; rauta, D tai B-vitamiinit lienee yleisimmät tuollaisen olotilan aiheuttajat.
Millainen olo on jos saat viikon nukkua 9 tuntia vuorokaudessa, ulkoilet joka päivä ja syöt säännöllisesti hyvät ateriat joilla tarpeeksi kuituja, proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja? Onko sinulla tasavertainen ja kunnioittava lapsen toinen huoltaja? Onko jotain muita koettuja raskaita vaatimuksia tai traumoja?
Ulkoilen joka päivä pari tuntia, olen lapsen syntymän jälkeen tehnyt aina niin. Syön terveellisesti, riittävästi proteiinia ja melko vähän hiilihydraatteja, harvoin herkkuja. Otan varmuudeksi vitamiineja, sinkkiä, rautaa ym. purkista, d:täkin jopa 60 mikrogrammaa. En tupakoi enkä juopottele. Nukun ok. Eli nuo asiat pitäisi olla kunnossa mutta ei vaikuta oloon.
Jotain pieniä traumoja kaukana menneisyydessä mutta olen niitä puinut paljon vuosien varrella enkä usko että ne selittäisi tätä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ruokavalio 0kunnossa? Tutkimatta ei voi tietää mikä puutos on kyseessä; rauta, D tai B-vitamiinit lienee yleisimmät tuollaisen olotilan aiheuttajat.
Millainen olo on jos saat viikon nukkua 9 tuntia vuorokaudessa, ulkoilet joka päivä ja syöt säännöllisesti hyvät ateriat joilla tarpeeksi kuituja, proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja? Onko sinulla tasavertainen ja kunnioittava lapsen toinen huoltaja? Onko jotain muita koettuja raskaita vaatimuksia tai traumoja?
Ulkoilen joka päivä pari tuntia, olen lapsen syntymän jälkeen tehnyt aina niin. Syön terveellisesti, riittävästi proteiinia ja melko vähän hiilihydraatteja, harvoin herkkuja. Otan varmuudeksi vitamiineja, sinkkiä, rautaa ym. purkista, d:täkin jopa 60 mikrogrammaa. En tupakoi enkä juopottele. Nukun ok. Eli nuo asiat pitäisi olla kunnossa mutta ei vaikuta oloon.
Jotain pieniä traumoja kaukana menneisyydessä mutta olen niitä puinut paljon vuosien varrella enkä usko että ne selittäisi tätä.
Ap
Veriarvot kannattaa mittauttaa vaikka purkista söisikin, imeytymiseen vaikuttaa niin moni asia, mineraalit kilpailee samoista imeyrymiskanavista yms. Se on helppo tapa varmistaa että puutoksista ei ole kyse.
Traumat voi vaikuttaa niin perinpohjaisesti omiin ajatusmalleihin että sitä voi olla vaikea huomata vaikka itse tapahtunutta olisikin purkanut. Ja monet uupuneet raportoikin siitä että itsellä oli joku epätervekäsitys mitä ei tiedostanut.
Voimia jokatapauksessa, toivottavasti saat uutta virtaa jostain!
Vierailija kirjoitti:
Elimistö ei lopulta välitä mistä kuormitus tulee. Olipa se työstressiä, parisuhdestressiä, vauvavalvomista, oma tapa murehtia kaikesta, muun kuormituksen päälle tehty liian kuormittava liikunta, huono ruoka, liiallinen pyrkiminen johonkin mielekkääseenkin tavoitteeseen jne. Se on kaikki lisää kuormitusta, keho ei sulje kuormitusta pois vaikka se olisi ”hyvästä syystä” niinkuin vauvan vuoksi.
Tämä. Mutta vielä puuttuu neuvot miten toipua jos kuormitusta ei voi elämästä poistaa...
Masennus, kilppari, ferritiini, diabetes, B 12 ei imeydy.
Uskon että elintavat ja ravinto on kohdallasi kunnossa, mitä viestien osalta ymmärsin.
Kun ihminen uupuu ja masentuu, sieltä ei helpolla nousta ylös.
Semmosta se on ku on pienen lapsen äiti.
Kuurina b- vitamiini ja rauta. Hb ei kerro elimistön rautavarastoista.
Viljat ja sokerit pois.
Paljon ulkoilua hidasta ja nopeaa.
Meditointia.
Ja tuloksena saattaa olla täysin uusi elämä.
Itselläni tuli seinä vastaan ja paloin loppuun vuonna 2013. Kävin pitkän terapian jossa selvitettiin kaikki asiat juurta jaksaen ja asiat ratkesivatkin. Silti tuntuu että en ole edelleenkään ennallani mitä se ikinä tarkoittaakin. Sain muun muassa traumaperäisen stressireaktion diagnoosin ja luulen että kyse on edelleen siitä koska uuvun ja ahdistun edelleen jossain määrin jos kuormitusta on liikaa.