Mies ei ole valmis naimisiin, mutta lapsi saisi tulla
Tunnen, että olen viimein löytänyt oikean rakkauden. Ja miesystäväni tuntee samoin. Hän kihlasi minut vuoden seurustelun jälkeen ja pian aloimme puhua perheenlisäyksestä, vieläpä miehen aloitteesta. MUTTA. Minä olen sillä tavoin vanhanaikainen, että haluaisin olla naimisissa ennen lapsen syntymää. Tämä olisi minulle TODELLA tärkeää. Miesystäväni sanoo ettei ole siihen vielä valmis. Haluaisi, että olisimme seurustelleen noin 5 vuotta ennen naimisiin menoa. Minulla kuitenkin on jo ikää sen verran, että ei ole viisasta lykätä mahd. raskautta niin pitkän ajan päähän.
Miten voi olla valmis kihloihin, joka on avioliittolupaus, ja perheenlisäykseen, mutta ei naimisiin? En ymmärrä. Lapsi jos mikä kuitenkin sitoo meidät yhteen lopuksi ikää.
Kommentit (118)
Ette te ole edes kihloissa, jos ette ole kerran naimisiin menossa. Jos hankitte lapsen tuohon tilanteeseen, niin olette ihan normaali avopari joka on yhden soronoon päässä yksinhuoltajuudesta.
Naimisissa ollessa isyydentunnustus, perintöasiat, sukunimi, mahdollinen perhe-eläke (puoliso vetää päin rekkaa mustalla jäällä, ratikka tulee kulman takaa, tukehdut kanankoipeen...) on turvattu sekä leskelle että lapsille. Varmaan muitakin etuja. Jos mies ei halua naimisiin niin kuulostaa sitoutumiskammolta. Avopuolisona on vaan niin helppo lähteä ja sinne meni ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Äidille parempi jos ette ole naimisissa. Saat päättää lapsen asioista, kuten vaikka oman sukunimesi lapselle.
Naimisiin meno on vain paperisota. Lapsi taas on todella suuri vastuu. Vaikuttaa siltä, että ette ymmärrä minkälainen sitoutuminen ja vastuu lapsi ylipäätään on.
No kyllä naimisissakin ollessa voi pitää oman sukunimensä ja antaa sen lapsellekin.
Olemme kyllä keskustelleet kaikesta kotitöistä talousasioihin. Ja yhteinen sävel on löytynyt ongelmitta. Mies on hyvä mies, paras minulle.
Ainoan"hiertävä" seikka on tämä naimisiin menon ajankohta. Olemme sopineet jo senkin, että vihkiminen tapahtuu maistraatissa vain todistajien läsnäollessa. En siis tässä itke vain prinsessahäiden perään. Minulle tämä on jotain niin paljon enemmän. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naimisiin menossa on niin ihmeellistä, että se olisi pakollista?
Avioliiton "edut" katoaa hyvin helposti jos ero tulee.
Ei kaikki eroa, jolloin eduista saa nauttia myös leskenä. Yleensähän puolisot eivät kuole yhtä aikaa.
Voihan naimisiin mennä myöhemminkin, jos edelleen kokee tarvetta.
Tietysti voi, jos molemmat haluavat. Tuollainen sitoutumiskammoinen mies ei vaan välttämättä halua koskaan. Se kannattaa ap:n ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kyllä keskustelleet kaikesta kotitöistä talousasioihin. Ja yhteinen sävel on löytynyt ongelmitta. Mies on hyvä mies, paras minulle.
Ainoan"hiertävä" seikka on tämä naimisiin menon ajankohta. Olemme sopineet jo senkin, että vihkiminen tapahtuu maistraatissa vain todistajien läsnäollessa. En siis tässä itke vain prinsessahäiden perään. Minulle tämä on jotain niin paljon enemmän. AP
Eli mies vaatii sinua olemaan ainoa riskin ottaja suhteessanne.
Vierailija kirjoitti:
Huomauta, että jos lapsen saatte niin sille tulee sitten sinun sukunimi, ei miehen. Ei ole mitään järkeä että äidillä on eri sukunimi kuin lapsella. Kummankin sukunimi voidaan sitten myöhemmin vaihtaa jos ja kun menette naimisiin.
Miksi ei ole mitään järkeä? Onhan Italiassakin äidillä eri sukunimi kuin lapsilla. Ainakin ennen lapset saivat isän sukunimen ja äidillä on hänen oma sukunimensä, jonka pitää vaikka menee naimisiin.
Siis mitä merkitystä tuolla samalla sukunimellä on?
Vierailija kirjoitti:
Olemme kyllä keskustelleet kaikesta kotitöistä talousasioihin. Ja yhteinen sävel on löytynyt ongelmitta. Mies on hyvä mies, paras minulle.
Ainoan"hiertävä" seikka on tämä naimisiin menon ajankohta. Olemme sopineet jo senkin, että vihkiminen tapahtuu maistraatissa vain todistajien läsnäollessa. En siis tässä itke vain prinsessahäiden perään. Minulle tämä on jotain niin paljon enemmän. AP
Älä anna hiertää vaan laita kova kovaa vasten. Sanot että _haluat_ olla naimisissa ennen kuin lapsi saa alkunsa ja piste.
Nämä asiat nyt ei kuitenkaan liity toisiinsa, lapsi ja avioliitto, joten on hiukan hassua, että toista pidetään edellytyksenä toiselle.
Tunnetasolla avioliitolla on paljon suurempi merkitys minulle kuin niillä muilla seikoilla, jotka tulevat avioliiton myötä. Mutta onhan se fakta, että perhe on turvatumpi avioliitossa ollessa esim kuoleman sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat nyt ei kuitenkaan liity toisiinsa, lapsi ja avioliitto, joten on hiukan hassua, että toista pidetään edellytyksenä toiselle.
No kyllä ne nyt vaan liittyvät monien kohdalla hyvinkin kiinteästi toisiinsa, kuten nyt vaikka ap:n kodalla.
Mitä se sinulle siis tarkalleen ottaen on se "enemmän" ? Jos avoliitossakin ollessa yhdessä hankitte asunnon molempien nimiin ja muun omaisuuden, on se eron tullessa tasan yhtä lailla molempien omaisuutta ja jaetaan omistussuhteen mukaan. Samoin toisen kuollessa, ei se toisen osapuolen omaisuus katoa mihinkään ja elossa olevan puoliskon omaisuuten ei perillisillä ole asiaa . Avaas nyt vähän mikä on se tosiaan paljon enemmän ?
Onko nyt niin, että haluat nimenomaan hyötyä avioliiton kautta miehesi omaisuudesta vai mikä ? Avioehdolla toki saadaan rajattua kaikki muu paitsi lesken asumisoikeus, sekö on se jota himoitset vai mikä ?
Leskeneläkkeestäkin tullaan luopumaan todennäköisesti jo sinun elinaikanasi, joten sekään ei ole se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat nyt ei kuitenkaan liity toisiinsa, lapsi ja avioliitto, joten on hiukan hassua, että toista pidetään edellytyksenä toiselle.
No kyllä ne nyt vaan liittyvät monien kohdalla hyvinkin kiinteästi toisiinsa, kuten nyt vaikka ap:n kodalla.
Siinähän se ongelma onkin. Erilliset asiat yritetään väkisin niputtaa yhteen.
Itse näin avioliiton kyllä sitoutumisen merkkinä ja lupauksena yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä, että uskallan ja haluan laittaa nimeni paperiin. Jos pelkää omaisuutensa puolesta voi tehdä avioehdon ja avoliitossa, jos lapsia niin testamenttiasiat kuntoon. Keskustele miehen kanssa ja tuo kantasi esiin. Mieti itse, mitä haluat. Jos sinulle naimisiinmeno on tärkeää, niin mieti voitko joustaa siitä. Itsedtäni tuntuisi siltä, että mies pitää takaovea auki, jos haluaa hankkia lapsia, mutta ei voi mennä kanssani naimisiin. Ihan kaikesta ei kannata joustaa.
Kun mietit sitä lastenhankintaa, niin valmistaudu siihen, että mies voi häipyä olitte naimisissa tai ette ja huolehtiminen jää sinulle. Hieman eri asia, jos on ikä tulossa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroppas yksikin hyvä peruste sille, että naimisiin ylipäätään pitää mennä ? Kun kaiken voi hoitaa myös keskinäisillä testamenteilla ?
Kaikenko?
Kyllä, ainoastaan leskeneläke jää pois, muuten pystyt hoitamaan keskinäisillä testamenteilla. Onko siis tarkoitus vain hyötyä miehen omaisuudesta ? Vai mikä on idea ? -ohis-
Me mentiin naimisiin ihan vaan mahdollisten verojen takia. Miksi niitä maksamaan, jos ei ole tarvetta maksaa. Omaisuutta on jo kertynyt aika paljon kuitenkin.
Olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Lopulta pohdin sitä, kumpaa tulen myöhemmin katumaan: lapsenteon lykkäystä vai avioliiton odottelua? Päädyin siihen, että lapsi on minulle tärkeämpää kuin avioliitto. Mieskin haluaa kovasti lapsen ja olen varma, että hänestä tulee hyvä isä.
Nyt on raskauden ensimmäinen kolmannes takana ja olemme avomiehen kanssa lähentyneet paljon. Raskaus ei myöskään alkanut ihan heti, joten olen iloinen, etten odotellut. Me ehdimme naimisiin myöhemminkin, nyt keskitymme odotuksen iloon.
Summa summarum, omien arvojen pohtiminen ja niistä keskustelu on tärkeää.
Oletko ehdottanut miehelle avioehtoa ? Olettaen , että omaisuuseroa on ja nimenomaan niin päin, että mies on se varakkaampi ?
Naimisiinmeno ei takaa onnellista loppuelämää, ei ikuista rakkautta. Se on ennenkaikkea juridinen sopimus, joka antaa toiselle puolison aseman ja selkeyttää hyvin montaa asiaa. Testamenttikin tekee sen, mutta onhan se aika typerää maksaa aivan turhia veroja. Testamentti avopuolisolle on sama asia kuin aivan vieraalle ihmiselle. Aviopuolisona saat jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Ellet tietysti omista sitä kokonaan ennen sitä.... Aina voi tehdä avioehdon jos askarruttaa, että toinen hyötyy liitosta.
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu. Kaikkein suurin rakkauden osoitus on mielestäni se, että turvaa läheisten taloudellisen/juridisen turvan JOS jotain tapahtuu.
Ihan liian monta ikävää esimerkkiä on nähty tässä vuosien varrella. Esim. puolison menehdyttyä, avopuoliso on saanut suurinpiirtein lähtökäskyn kodistaan seuraavana päivänä.
Aloittaja. Sinä voit asettaa omat ehtosi. Sinun arvosi tässä asiassa ovat aina yhtä tärkeät kuin miehenkin. Jos vielä vain väistelee asiaa, tämä tarkoittaa vain sitä, että hän ei halua naimisiin SINUN kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat nyt ei kuitenkaan liity toisiinsa, lapsi ja avioliitto, joten on hiukan hassua, että toista pidetään edellytyksenä toiselle.
No kyllä ne nyt vaan liittyvät monien kohdalla hyvinkin kiinteästi toisiinsa, kuten nyt vaikka ap:n kodalla.
Siinähän se ongelma onkin. Erilliset asiat yritetään väkisin niputtaa yhteen.
Jokaisella on jotain ehtoja parisuhteelle. Ihan "erillisiä".
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/perinto/perint%C3%B6verol…
Katsokaapa tuolta mitä luokkaa on, kun saat perinnön avovaimona vs. vaimona.
Tuossahan joutuu sitten maksamaan vero? Ja onhan niitä muitakin etuja. Jos kuolla kupsahdan, puolisoni saa työnantajaltani ihan hyvät korvaukset vaikka en työtapaturmassa kuolisi. Lisäksi on leskeneläke.