Miksi naiset vihaavat miehiä , joilla on hyvä äitisuhde?

Hyvä tai terve suhde äitiin on ihan eri kuin mammanpoikuus.

Oikeasti en edes halua tietää kaikkea aikuisten lasteni elämästä, en jokaista sanaharkkaa puolison kanssa tai jokaista menoa, en edes tavata montaa kertaa viikossa, pari kertaa kuukaudessa riittää, jos asuisivat kauempana vielä harvemmin, olisi ok. Haluan, että puoliso ja mahdolliset lapset ovat ykkösiä, minä sitten, en halua että lapseni kokevat, että minun luokseni on tultava ja pilattava vapaapäivänsä sen vuoksi.

Jos poikani eivät olisi parisuhteessa, haluaisin että viimeistään siinä vaiheessa kun jään eläkkeelle he esim ilmoittaisivat lääkäriin joutuessaan toisensa lähiomaiseksi tai luottoystävän.

Terveeseen äitisuhteeseen mielestäni kuuluu, ettei aikuinen ihminen kaipaa arkeensa äidin neuvoja opastusta.

60v, kolmekymppisten poikien äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen se hyvä äitisuhde on? Olis hyvä nähdä jotain osviittaa siitä mitä aloittaja oikeastaan tarkoittaa.

Omasta mielestäni hyvä suhde aikuisen miehen ja äitinsä välillä: Poika käväisee pari kertaa viikossa äitinsä luona, joskus auttamassa ja joskus vaikka vaan kahvilla. Oma perhe on ykkössijalla, jos vaimo ja lapset tarvitsevat aikaa ja huomiota, äidille ilmoitetaan että tänään ei vierailut sovi, koetetaan vaikka ylihuomenna tavata. Se äiti vierailee poikansa kotona vain kutsuttuna ja pitää mielipiteet huushollista ja lasten kasvatuksesta ominaan. Poika huomauttaa itse äidilleen jos tämä alkaa puuttua avioparin elämään.

Ehkä hyvä suhde pojalle ja äidille, mutta ei välttämättä pojan vaimolle tai lapsille: Poika ampaisee äidin luo harva se päivä auttelemaan ja kahvittelemaan/syömään, omassa huushollissa taas jää kaikki hommat rempalleen ja vaimon harteille. Kaikki perheen asiat kerrotaan toki äitimuorille. Pojan äiti paukkaa pojan kotiin ilmoittamatta kuin omaansa ja jakaa auliisti mielipiteitään siivouksesta, sisustuksesta, lasten kasvatuksesta ja vaimon uravalinnasta.  Kaikki mikä ei äitiä miellytä on tietenkin huonon vaimon syytä.  Ja varsinkin siitä tulee sanomista ettei vaimo passaa tarpeeksi hänen poikaansa niinkuin asiaan kuuluisi.

Yleensä ne valitukset hirviöanopeista tulee jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvista suhteista.

Eiks noi ole jo kohta kuolleet sukupuuttoon ? Jatkuvasti täällä samat kliseet.

Aika moni anoppi ikäinen on töissä eikä sen rumban jälkeen kyllä pätkääkään kiinnosta miniän uusien verhojen väri , ihan sama eihän ne mun verhoni ole tai villakoirien lukumäärä. Hyvä jos jaksaa omansa laskea.

En mä ainakaan saa jotain viikkoraporttia onko annosteltu ja kuinka monta lihapullaa miniän toimesta vai onko kauhistus sentään ihan itse poika paran pitänyt kauhoa ne lautaselle ja jopa valmistaa.

Ja muuten pari kertaa viikossa on jo aika riippuvaista, jos kyseessä ei ole lähes omaishoitajuus.

Jaha, sä luit ilmeisesti ainoastaan kakkososan tuosta viestistä. Kato kun siinä oli KAKSI vaihtoehtoa. Lues se toinenkin nyt.

Jos olet sellainen anoppi kuin sanot olevasi niin ei kenelläkään minnalla ole varmastikaan mitään valittamista sinusta tai suhteestasi poikaasi. Onnittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mammanpoikia? siksi koska äidin miellyttäminen on tärkeämpää kuin oman perheen

Se, että on välittävä ja lämmin suhde omaan äitiin tuskin tarkoittaa sitä, että oma perhe olisi vähempiarvoinen ja, että mies joka olisi läheinen vanhempiensa kanssa olis automaattisesti mammanpoika.

AP:n kysymystä pohdin pitkään exäni tapauksessa. En koskaan päässyt kärryille siitä miksi exäni suhtautui äitiini niin kuin teki, vähätellen ja pahantahtoisesti. Isääni suhtautuminen oli aivan erilainen, vaikka kommunikaatio osapuolten välillä oli hyvin samankaltaista.

No meidän perheessä se tarkoitti. Isän äiti oli aina palvonut ja palvellut häntä. Isä ei ottanut mitään vastuuta omasta perheestään vaan hiihteli siellä vapaamatkustajana eikä perheenisänä ja teki omia projektejaan. Kertaakaan en ole nähnyt isääni tiskaamassa tai siivooamassa tai ruokakaupassa tai ruokaa laittamassa tai hoitamassa sairasta lasta tai viemässä lapsia harrastuksiin tms. Kun isän isä kuoli isä liukeni oman perheensä luota äitinsä luokse asustelemaan "tueksi" tms. 

Se että miehelläni on hyvä äitisuhde, on oikeastaan vain lisännyt rakkauttani miestäni kohtaan. Se nimittäin heijastuu myös siihen miten kohtelee naisia ja suhtautuu minuun, äitiini ja siskoihini.

Minulla on aikuinen poika, ja hänellä on oma perhe. Pidämme hyvin vähän yhteyttä, mutta silti ajattelen ja ikävöin häntä ja perhettään joka päivä. Ikävöin myös muita läheisimpiä sukulaisia. Olen passaajaluonne jollakin tasolla, ja passaan mielelläni muita, mutta pojastani ei ole tullut mammanpoikaa. Hän muutti omilleen jo hyvin nuorena. Mieheni saa osakseen kaiken passaamisintoni, mutta ihan on raavaana miehenä pysynyt, eikä ole taantunut hänkään.