Uskaltaisitko lykätä lapsentekoa 1-2-vuodella 37.5 vuotiaana?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:19"]

Miten joku voi olla 37-vuotiaana noin epävarmassa elämäntilanteessa? Miksi teillä on ahdas kämppä? Mihin te olette rahanne haaskanneet? Miksei kummallakaan ole vakiintunutta työtä?

Olen 32v ja elämä on perustettu vakiintuneille ja vakaville pohjille, eikä hötön päälle.

[/quote]

Typerä ja naiivi kommentti. Vakituinen työ ei ole itsestään selvyys nykyaikana. On myös ollut mahdollista kouluttautua väärälle alalle, jolta työt ovat hiljaa kadonneet ja siksi uudelleenkouluttautuminen on tarpeen. Kaikki eivät myöskään saa suurta palkkaa. Elämäsi ehkä ei ole rakentunut hötön päälle, mutta ainakin olet onnistunut kasvattamaan itsestäsi ivallisen idiootin. 

Ap, sinuna tekisin lapsen nyt. Joka tapauksessa oman työsi kannalta tilanne on käytännössä sama teetkö lapset nyt vai heti valmistumisen jälkeen. Uskoisin, että saat paremmin töitä jos teet nyt lapsen ja opiskelet vasta sitten loppuun, jolloin voit siirtyä suoraan työelämään. Olen itsekin asunut ahtaasti ja kyllä sitä muutaman vuoden hyvin kestää jos se on selkeästi väliaikainen ratkaisu. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:19"]Miten joku voi olla 37-vuotiaana noin epävarmassa elämäntilanteessa? Miksi teillä on ahdas kämppä? Mihin te olette rahanne haaskanneet? Miksei kummallakaan ole vakiintunutta työtä?

Olen 32v ja elämä on perustettu vakiintuneille ja vakaville pohjille, eikä hötön päälle.

[/quote]

En mäkään tajua. Aika paljon on sössitty, jos lapseton 34v ei ole vakiduunissa tai omista mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:19"]

Miten joku voi olla 37-vuotiaana noin epävarmassa elämäntilanteessa? Miksi teillä on ahdas kämppä? Mihin te olette rahanne haaskanneet? Miksei kummallakaan ole vakiintunutta työtä?

Olen 32v ja elämä on perustettu vakiintuneille ja vakaville pohjille, eikä hötön päälle.

[/quote]

Typerä ja naiivi kommentti. Vakituinen työ ei ole itsestään selvyys nykyaikana. On myös ollut mahdollista kouluttautua väärälle alalle, jolta työt ovat hiljaa kadonneet ja siksi uudelleenkouluttautuminen on tarpeen. Kaikki eivät myöskään saa suurta palkkaa. Elämäsi ehkä ei ole rakentunut hötön päälle, mutta ainakin olet onnistunut kasvattamaan itsestäsi ivallisen idiootin. 

Ap, sinuna tekisin lapsen nyt. Joka tapauksessa oman työsi kannalta tilanne on käytännössä sama teetkö lapset nyt vai heti valmistumisen jälkeen. Uskoisin, että saat paremmin töitä jos teet nyt lapsen ja opiskelet vasta sitten loppuun, jolloin voit siirtyä suoraan työelämään. Olen itsekin asunut ahtaasti ja kyllä sitä muutaman vuoden hyvin kestää jos se on selkeästi väliaikainen ratkaisu. 

[/quote]

Kuka tahansa lapseton sinkku voi säästää rahaa minimipalkastakin.

35 vuotiaalla on ollut aikaa kouluttautua ainakin kahteen ammattiin, jos ei ekasta löydy ollenkaan töitä. Ja jos aikoinaan on töissä ollut ekasta ammatista ja vasta myöhemmin hommat loppuneet, niin pitäisi olla jo maksettua asuntoa/säästöjäkin. Kuulostaa siis siltä että ~35 ikään asti on vain haahuiltu ja maattu kotona, ja sitten hups huomattu että jotain pitäisi tehdäkin.

25v voisi olla tuossa tilanteessa ilman omaa syytä, mutta 35 vuotiaalla on ollut jo vähintään se 10 vuotta aikaa tehdä muutoksia jos eka hommattu ammatti ei työllistä. Tuossa se realisoituu että joskus pitää alkaa itsekin ottaa vastuuta elämästään, kun ei ole aiemmin sitä tehnyt. Ja että kaikki ovet ei olekaan ikuisesti avoinna.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:19"]Miten joku voi olla 37-vuotiaana noin epävarmassa elämäntilanteessa? Miksi teillä on ahdas kämppä? Mihin te olette rahanne haaskanneet? Miksei kummallakaan ole vakiintunutta työtä?

Olen 32v ja elämä on perustettu vakiintuneille ja vakaville pohjille, eikä hötön päälle.

[/quote]

En mäkään tajua. Aika paljon on sössitty, jos lapseton 34v ei ole vakiduunissa tai omista mitään.

[/quote]

Ei se mitään haittaa vaikka et tajua. Kaikkia meitä ei olekaan siunattu samoilla älynlahjoilla ja ymmäryksellä.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 09:19"]Miten joku voi olla 37-vuotiaana noin epävarmassa elämäntilanteessa? Miksi teillä on ahdas kämppä? Mihin te olette rahanne haaskanneet? Miksei kummallakaan ole vakiintunutta työtä?

Olen 32v ja elämä on perustettu vakiintuneille ja vakaville pohjille, eikä hötön päälle.

[/quote]

En mäkään tajua. Aika paljon on sössitty, jos lapseton 34v ei ole vakiduunissa tai omista mitään.

[/quote]

Ette kommentoijat varmaankaan ole kuulleet, että edes yliopistokoulutus ei takaa vakitöitä? Just kolmikymppisiä naisia sorretaan työmarkkinoilla. Kun valmistuu, työnantajat pelkäävät, että tuo ottaa ja lisääntyy - eipä palkata. Sitten kun on jo lapsia, olet työnantajan silmissä lasten takia joustamaton ja aina niiden oksennustauteja hoitamassa - eipä palkata. Eli nainen on aina väärän ikäinen. Siksi kannattaa tehdä ihan itse oman elämän ratkaisut työmarkkinoista ym. välittämättä. 

Pääkaupungissa myös omistusasunnot maksaa aika reilusti enemmän kuin jossain Joutsassa. Saat maksaa 80m2 kämpästä sen 500 000.

Että helppo se on huudella jos itse asuu Keikyällä ja sattui opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja mies on kirvesmies ja töitä riittää. :) Tilanne on eri esim. Helsingissä.

Kehotan ap:tä tekemään itse päätöksensä. Oletkin varmasti opintojesikin puolesta tutustunut siihen, että mitä vanhemmaksi tulet, sitä isommiksi kasvaa riskit - eivät pelkästään raskautumisen puolesta, vaan itse raskausaikana ja synnytyksessä myös. Lisäksi lapsen riski Downiin ym. syndroomiin kasvaa joka vuosi äidin ylitettyä maagisen 35-vuoden rajan. Kuuntele sydäntä ja käytä järkeä.

Julkisella puolella et saa enää mitään lapsettomuushoitoja yli nelikymppisenä, vaan joudut yksityispuolella maksamaan suolaisesti. Ja kaikkien kehityshäiriöiden riskit toki kasvavat myös.

Voi jäädä myös yksilapsiseksi, oletko miettinyt sitä? Jos sinusta tuntuu, ettei rahatilanne parane tulevaisuudessa, voi olla parempi tyytyä yhteen. Miehelle pitää myös sysätä vastuuta, hänen velvollisuutensa on huolehtia omasta työmarkkina-asemastaan.

enpä tiedä kuinka paljon koulua voit käydä lapsen synnyttyä, itse kävin. Opiskelin iltaisin AMK.ssa ja päivisin olin töissä ennen äitiyslomaa. Kun lapsi syntyi, jäin tietenkin töistä pois, mutta seuraavan periodin jälkeen aloin taas opiskelemaan. Minua tietenkin helpotti se että en imettänyt ( koska maitoa ei ikinä tullut ). Mieheni kun tuli töistä, jäi vauvan kanssa kotiin.

Äitiysloman jälkeen jäin opintovapaalle ja opintovapaalla suoritin työharjoittelun ja jäin sinne töihin , vanhasta työstä irtisanoin itseni.

Varsinkin kustannukset mitä vauvasta tulee ovat hyvin minimaaliset. Jos teillä on vielä vanhat vaunut, pinnasänky, vaatteet, niillä pärjää pitkälle.

Jos miehesi on kohta työtön, hänhän on hyvä jäämään lasten kanssa kotiin.

Anteeksi jos en  ymmärrä "ongelmaasi".

Miksi edes yrittää toista lasta? Täysin vakavissani tätä kysyn.

Olen melkeinpä kuukaudelleen ikäisesi, ja minulla on nyt vauvaikäinen esikoinen. Nuorempana haaveilin kolmesta lapsesta, mutta elämä nyt ei vain mennyt niin. Olen täysin sinut sen asian kanssa, että esikoinen jää luultavasti ainoaksi. Näin, vaikka elämäntilanteemme on nyt vakaa, eikä raskaaksi tulemisessa ollut vaikeuksia 36-vuotiaana. Pääsyy tähän on, että vaikka vauva-arki onkin ollut yllättävän helppoa, niin en ole koskaan pitänyt pientä, 1,5-2 vuoden ikäeroa sisaruksilla ideaalina sen paremmin vanhempien kuin lapsienkaan kannalta. Ajatukseni tästä ei ole muuttunut lapsen myötä, päin vastoin,  nyt tuntuisi ihan hirveältä, että joku vielä pienempi tulisi ryöstämään meidän pieneltämme hänen kaipaamansa hoivan alle 2-vuotiaana. Mutta realistina tiedän, että 38-39 -vuotiaana tilanne raskaaksi tulemisessa voi olla jo ihan toinen kuin 36-vuotiaana, vaikkakin esim. tätini tuli raskaaksi ilman apuja reilusti yli 40-vuotiaana. Ja todellakin, vaikka minulla on nyt terve, hyvin kasvava lapsi, riskit siihen, ettei toinen sitä olisi, ovat suuremmat, mitä lähemmäs sitä jo melko fataalia 40-vuoden rajaa tullaan. 

Niin että olen kovasti valmentanut itseäni viime vuodet siihen ajatukseen, että yhden lapsen äitikin on äiti, ja itselleni tämä riittää. Siihen ajatukseen, että ainoa lapsi olisi automaattisesti jotenkin surkuteltava ja jäisi jostain paitsi, en ole koskaan uskonutkaan, koska oma ainoa sisarukseni on ns. kakkossarjasta, ja paljon minua nuorempi. Kaverit ja serkut ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että olen oppinut toimimaan muiden kanssa - itse asiassa olen varmasti avoimempi uusille ihmisille kuin olisin, jos minulla olisi ollut sisar, jonka kanssa leikkiä, sen sijan, että jouduin pienestä pitäen ottamaan kontaktia muihin. Vanhempien antama kasvatus siitä, ettei minusta ole tullut hemmoteltua.

Vähän ohis.

Mutta itseäni todellakin  jurppivat nämä ketjun 30-35 -vuotiaat nillittäjät, jotka ihmettelevät ap:n epävarmaa tilannetta, ja kehuskelevat, kuinka  heidän elämänsä on niin loppuunsaakka mietittyä ja valmista, ettei tosiaan heille tällaista tilannetta voi koskaan tulla.

Tällä hetkellä kun Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia vain hiukan teitä vanhempia henkilöitä, joiden "turvattu tulevaisuus" romahti muutamassa vuodessa Nokian matkapuhelintuotannon kanssa. Tunnen paljon entisiä nokialaisia, ja parhaiten ovat selvinneet ne, jotka jo alkujaan ovat varautuneet siihen, etteivät tule tekemään samaa työtä samassa paikassa tai edes maassa eläkeikään asti. Esim. omistusasunto Salossa tai edes Oulussa ei ole kuulunut tähän kuvioon. 

Vaikka miten jäisi työttömäksi, niin yleensä "normaali" ihminen on kuitenkin 35 vuotiaaksi mennessä ollut töissä vuosiavuosia. Jos ei ole työllistynyt niin on lisäkouluttautunut/vaihtanut alaa/muuttanut jne. Eihän kukaan ole väittänyt ettei työttömäksi voisi jäädä, vaan että on outoa ettei vielä 35 ikävuoteen mennessä ole kerennyt hommata yhtään mitään. Onhan niillä nokiastakin työttömiksi jääneillä suurimmalla osalla kuitenkin jo hyvät säästöt ja/tai (ainakin melkein) maksettu kämppä. Ap:lla ei ole mitään.

Lapseton kyllä saa säästettyä pätkätöistä/pienipalkkaisistakin töistä niin ettei pitäisi tuossa iässä olla enää ihan persaukinen pikkukämpässä jumittaja. Ja pystyy kouluttautumaan, muuttamaan töiden perässä jne. Ap:n tilanteeseen päätyy lähinnä niin, että on kouluttautunut jollekin pilipalialalle, muuttanut pikkupaikkakunnalle jossa ei ole mitään töitä ja sitten maannut siellä kattoon syljeskellen ikävuodet 20-35. Ainakaan hän ei maininnut mitään kaikki säästöt syönyttä sairauskierrettä tms. joka tilanteen selittäisi. Sitä kai tässä kritisoitiin, että on ollut elämänhallinta noin hukassa.

Vaikka miten jäisi työttömäksi, niin yleensä "normaali" ihminen on kuitenkin 35 vuotiaaksi mennessä ollut töissä vuosiavuosia. Jos ei ole työllistynyt niin on lisäkouluttautunut/vaihtanut alaa/muuttanut jne. Eihän kukaan ole väittänyt ettei työttömäksi voisi jäädä, vaan että on outoa ettei vielä 35 ikävuoteen mennessä ole kerennyt hommata yhtään mitään. Onhan niillä nokiastakin työttömiksi jääneillä suurimmalla osalla kuitenkin jo hyvät säästöt ja/tai (ainakin melkein) maksettu kämppä. Ap:lla ei ole mitään.

Lapseton kyllä saa säästettyä pätkätöistä/pienipalkkaisistakin töistä niin ettei pitäisi tuossa iässä olla enää ihan persaukinen pikkukämpässä jumittaja. Ja pystyy kouluttautumaan, muuttamaan töiden perässä jne. Ap:n tilanteeseen päätyy lähinnä niin, että on kouluttautunut jollekin pilipalialalle, muuttanut pikkupaikkakunnalle jossa ei ole mitään töitä ja sitten maannut siellä kattoon syljeskellen ikävuodet 20-35. Ainakaan hän ei maininnut mitään kaikki säästöt syönyttä sairauskierrettä tms. joka tilanteen selittäisi. Sitä kai tässä kritisoitiin, että on ollut elämänhallinta noin hukassa.

Minä en tekisi lapsia yli 35v. vaikka tilanne olisi mikä. 

Jep, nillittäjät hiljaa. Mitäpä ne ap:n taustat ja elämänkulut kenellekään kuuluu. Tilanne on se, minkä ap on kuvannut ja siinä tilanteessa ap kaipaa mielipiteitä häntä mietityttävään kysymykseen.

Minä laittaisin toisen lapsen tilaukseen. Tilapula ei haittaisi, raha-asioiden uskoisin järjestyvän tavalla tai toisella.

Ei kannata lykätä. Itse en ainakaan uskaltaisi. Raskauden riskit ym. lisääntyvät vuosi vuodelta.

Itse olen saanut kaksi lastani opiskeluaikana. Kolmatta aika ajoin teksi mieli, mutta en uskalla nyt enää 39-vuotiaana. Huono rahatilanne ei välttämättä muutu kuitenkaan, mutta lapsensaantimahdollisuudet kapenevät.

AP, vaikka olisit aiemmin tullut helposti raskaaksi, se ei tarkoita, että sama toistuisi myöhemmin!! Puhun omasta kokemuksesta.

Monilla on opintolainat maksettavanaan, joten suuria säästöjä ei pääse kertymään jos asuu Helsingissä yksin (maksaa kallista vuokraa). Yritäpä siinä saada asuntolainaa, kun kärvistelee pätkätöissä ja asunnot järkyttävän kalliita. Ihan helposti voi olla 35 v ja ilman omistusasuntoa. Esim. Sosiaalialan palkoilla kummoisia säästellä ja jos satut olemaan kotoisin Pohjois-Suomesta, ei siellä koskaan mikään hyvä työtilanne ole ollut, että opintoja olisi helposti rahoittanut työnteolla tai työpaikkaa löytynyt valmistumisen jälkeen helposti. Edessä pakkomuutto etelään (kallista sekin) kituuttamaan korkeiden elinkustannusten kaupunkeihin jos ei ole kouluttautunut rahakkaille aloille....Se on kait sitten se suurin virhe. 

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 08:06"]

Tämän hetkinen tilanne olisi todella huono lapsen yrittämiselle. Toisesta lapsesta kysymys. Kummallakaan ei vakiotöitä, minä kouluttaudun uudestaan sairaanhoitajaksi, miehen työsopimus loppuu kuukauden päästä, ei rahaa, asunto liian pieni jne. Uskon kuitenkin että saan varmasti töitä 1.5 vuoden päästä kun valmistun. 

Uskaltaisitteko lykätä kakkosen hankkimista minun ikäisenä olosuhteiden takia? Raskauduin ensimmäisen lapsen kanssa 35-vuotiaana helposti.

[/quote]

Max vuoden. Itse aloimme yrittämään kuopusta kun olin 38v. Kerran vuodessa tuli keskenmeno ja kuopus syntyi juuri ennenkuin täytin 42v. Harmittaa ettemme yrittäneet jo vuotta paria aiemmin vaikka hyvä näinkin. Kuopus on nyt jo kohta 12v ja aivan ihana:D

Kannattaa miettiä kuinka tärkeä asia se toisen lapsen saaminen on. Jos on niin tärkeä, että maailma kaatuu jos toista ei saa, kannattaa alkaa ppuuhaamaan lasta mahdollisimman pian. Jos hyväksyy mahdollisuuden että esikoinen jää ainoaksi, voi odottaa kunnes elämä on vähän paremmin järjestyksessä.