Missä vaiheessa kertoisitte?

Provo. Kopioitu quorasta / redditistä, näin myös tuon postauksen. Next!

Ao toi ei Suomessa onnistu. Jos lapsesi opiskelee toisen asteen tutkintoa, joudut elättämään häntä kunnes se on valmis. Kela perii ulosotolla, jollet muuten suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen äiti hylkää lapsen?

Miksi oletat apn olevan nainen? Voi olla yhtä hyvin mies.

Niinhän se on, että me naiset heti tuomitaan äidit, mutta se isä saa olla vaikka minkälainen hakkaaja, juoppo tai hu,,,ripukki ja se on ihan fine.

Ensin hylkää äiti ja sitten isä. Hienoa! Mietitkö yhtään miltä se tuntuu lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen äiti hylkää lapsen?

Mikset kysy, minkälainen isä on hyljännyt lapsensa ?

Jos sinussa on vikaa, ei sinun tarvitse kertoa sitä. Teeskentelet ihmistä, kunnes lapsi muuttaa pois oma-aloitteisesti. Sitten voit poistaa naamarin, ja näyttää mikä hirviö olet. Siis jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen äiti hylkää lapsen?

Miksi oletat apn olevan nainen? Voi olla yhtä hyvin mies.

Niinhän se on, että me naiset heti tuomitaan äidit, mutta se isä saa olla vaikka minkälainen hakkaaja, juoppo tai hu,,,ripukki ja se on ihan fine.

Takaisin keittiön ulisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa lapsesta niin kauan kuin hän opiskelee vaikka olisikin täysi-ikäinen.

Aijaa, vaikka opiskelisi yliopistossa yli kolmikymppisenä. Tollo.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyseessä oli vahinkoraskaus. En halunnut lasta mutta lapsen äiti päätti toisin. Kuitenkin äiti lähti kun lapsi oli 2. Olen kasvattanut siitä lähtien lapsen yksin. Nyt hän on 17 ja täyttää kohta 18. Valmistuu ammattiinkin amiksesta. Enkö ole hommani hoitanut ja ansaitse omankin elämän?

Etkö ole tuntenut koskaan vanhemman rakkautta lapseesi?

Tajuatko, että olet tosi raaka?

En voisi ikinä hylätä lastani.

Ei lapsi estä omaa elämää, siihen elämään kuuluu vain se lapsi.

Toivottavasti tämä aloitus on provo.

Mitähän sun omaan elämään kuuluu semmoista jota et voi tehdä vaikka pidätkin yhteyttä lapseen kun hän on muuttanut pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen äiti hylkää lapsen?

Nyt ei ole kyseessä äiti vaan isä. Äiti lähti kun lapsi oli pieni, yksin olen kasvattanut. 18 vuotta on tarpeeksi.

Ilmeisesti 18 vuotta ei ole tarpeeksi, jos et tuossakaan ajassa ole vielä aikuiseksi kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Siis kyseessä oli vahinkoraskaus. En halunnut lasta mutta lapsen äiti päätti toisin. Kuitenkin äiti lähti kun lapsi oli 2. Olen kasvattanut siitä lähtien lapsen yksin. Nyt hän on 17 ja täyttää kohta 18. Valmistuu ammattiinkin amiksesta. Enkö ole hommani hoitanut ja ansaitse omankin elämän?

Öö. Normaaleilla ihmisillä ei oo ongelmaa elää omaa elämää ja samalla olla yhteyksissä muualla asuviin aikuisiin lapsiinsa. Normaalit ihmiset jopa ikävöi niitä aikuisia lapsiaan ja ihan HALUAA olla tekemisissä.

Toivottavasti tää ei oo tositarina. Kaikki kunnia lapsesta huolehtimisesta, mutta kuulostaa tosi surulliselta. Sähän oot huolehtinut lapsestasi vain velvollisuudesta, kykenemättä muodostamaan häneen tunnesidettä.

Sulla oli varmaan itselläsi rikkinäinen lapsuudenkoti? Joka tapauksessa terapiaa tarvitsisit selvästikin... Ja varmaan lapsesikin tarvitsisi, kyllähän hän on sun negatiiviset tunteet aistinut. Onko hän kenties kiltti ja kuuliainen?

Lukioaikaiselle poikaystävälle tuli äkkilähtö kotoa, kun hänen yh-äitinsä ilmoitti vähän ennen 18v-synttäreitä, että saa muuttaa pois kun täyttää 18. Koulu jäi kesken lukion tokan luokan keväällä. Onneksi oli fiksu (kesä)työnantaja, joka auttoi alkuun. Kesätyöstä tuli sitten pysyvämpi työ ja työelämässä oppi sitten ne taidot, mitä toiset opiskelee koulussa. On kyllä jäänyt kusipäisyyden huippuna mieleen tuo tapaus, vaikka pojalle kävi lopulta hyvin ja hän on elämässään menestynyt.

Vierailija kirjoitti:

18-vuotis synttäreille on ilmeisesti tulossa yllätys.

Ihan paskayllätys 💩

Mitäs aattelit kertoa? Kerro ihmeessä.. näytä vaikka tää keskustelu lapsellesi. 🤤 Isä on tälläinen vähän sairas kusipää niin en halua olla sitten missään tekemissä enää kun täytit 18v. Hyvää synttäriä vaan ja hyvää loppuelämää, pakkaa tavarasi ja muuta pois nurkista asumasta!!

Vierailija kirjoitti:

Siis kyseessä oli vahinkoraskaus. En halunnut lasta mutta lapsen äiti päätti toisin. Kuitenkin äiti lähti kun lapsi oli 2. Olen kasvattanut siitä lähtien lapsen yksin. Nyt hän on 17 ja täyttää kohta 18. Valmistuu ammattiinkin amiksesta. Enkö ole hommani hoitanut ja ansaitse omankin elämän?

Toistan kysymykseni? Miksi pitää teatraalisesti ilmoittaa? Miksi et voi lapsen lähteä terveellä tavalla ehjempänä ihmisenä omilleen? Taidat olla aika h’lvetin katkera ja vihata lasta ja nyt mietit dramaattista keinoa jolla voisit kerralla kostaa kaiken ja ilmoittaa ettet koskaan rakastanutkaan. Hakeudu ihan todella terapiaan, muutamakin juttelukerta voi avata kuinka sairasta tuhoa suunnittelet tekeväsi ja että olet vetämässä 18 vuotta viemäristä alas.

Ja vielä kerran faktoja Sinulle. Ei ole lapsen vika että harrastit seksiä 18 vuotta sitten. Se oli Sinun valintasi ja Sinun tulisi itseäsi siitä rangaista jos sellaiseen koet tarvetta. Ei lasta.

P.S. HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ IHANA (HYLKÄÄJÄ) ISKÄ!

PIPIPÄÄ ISKÄ JA ÄISKÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Voit kertoa sen heti. Kirjoita hänelle KIRJE, jossa perustelet ,miksi et halua olla tekemisissä. Siinä on kaikki mustaa valkoisella. Tällä vältytte molemmat siltä, ettei tarvitse mälvätä jälkikäteen: ”en minä sitä tarkoittanut” tyyliin. Faktat olet kertonut ja sillä mennään. Parempi kerta rytinä, kuin ainainen kitinä.

Aloitus on varmaan provo, mutta siltikin on puistattavaa lukea tällaisia vastauksia.

Omalle lapselle ei sanota, ettei hänen kanssaan haluta olla tekemisissä. Kun on tehnyt lapsen tähän maailmaan, on samalla sitouduttu tähän ihmiseen ainiaaksi jollakin tavalla. Lapsi kyllä varttuu, aikuistuu, lähtee omaan elämään, mutta siltikin vanhemmuus säilyy. Vanhempaan voi ottaa yhteyttä, häntä voi tavata jne.  Samoin lapsi kasvaa, aikuistuu, tajuaa oman roolinsa läheisissä ihmissuhteissa ja haluaa olla tekemisissä vanhempiensa kanssa. Läheiset ihmissuhteet ovat elämän turvakallio. 

Näin ei kaikilla kuitenkaan ole ja se on hyvin valitettavaa. Jokaisen tulisi kuitenkin tehdä parhaansa, jotta elämän tärkeimmät ihmissuhteet säilyisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kyseessä oli vahinkoraskaus. En halunnut lasta mutta lapsen äiti päätti toisin. Kuitenkin äiti lähti kun lapsi oli 2. Olen kasvattanut siitä lähtien lapsen yksin. Nyt hän on 17 ja täyttää kohta 18. Valmistuu ammattiinkin amiksesta. Enkö ole hommani hoitanut ja ansaitse omankin elämän?

Vanhemmuus jatkuu läpi elämän. Näin se vain menee. Mitä nopeammin hyväksyt asian, sen parempi kaikkien kannalta. Vanhemmuus muuttaa ajan saatossa vain muotoaan. 18-vuotias ei ole vielä pitkään aikaan siinä pisteessä, että pärjäisi kokonaan yksin ilman tukea.