Ihastunut mieheen, mutta

mies on todella passiivinen. Hänellä on mt-ongelmia. Voi kun tästä kuitenkin tulisi jotain. Itselläni on masennustaustaa, mutta en ole masentunut enää. Mies vielä karkaa kauemmas, jos olen liian innokas. Mä mietin, että jaksankohan olla pääasiassa häntä varten, jos se on tapa, millä hän voi olla? Uskaltaakohan mies luottaa minuun, jos tutustuu paremmin? Tajusin, että yleensä haluan, että mies tekee aloitteita ystävyyteen, nyt riittää se, että mies, josta pidän, ei sano ei. En tarvitse häneltä kuin ystävyyttä, vaikka olenkin ihastunut, koska olen avoliitossa. (Mieheni tietää ja hyväksyy tilanteen.)