En jaksa enää yrittää olla täydellinen äiti

Rentoudu vaan..Ketä varten olet yrittänyt olla täydellinen? Takaan, että onnellisempia lapsia tulee rentojen äitien rennoista kodeista kuin "täydellisten" äitien täydellisen siisteistä kodeista. Eihän niissä saa edes leikkiä, koska se sotkee.

Mä en ole ikinä yrittänyt olla täydellinen, enkä aio. Jos en jaksa laittaa ruokaa tilaan pitsaa, jos ei jakseta mennä ulos leikitään sisällä jotain jännää tai katsotaan leffaa tai pelataan. Tehdään majoja ja pidetään picnic sisällä tai pukeudutaan hassuihin asuihin...

Tehkää yhdessä kaikkea kivaa, se on lapselle kaikkein tärkeintä. Jos äiti on onnellinen, nin lapsikin on.

Suurin osa viimeistään kolmannen lapsen jälkeen....mutta tuossa jamassa ensimmäisen lapsen jälkeen on ollut tuhannet äidit ympäri maailman. Tuon tuhat saa kertoa millä haluaa. 

Tärkeintä on leikkiä/olla lapsen kanssa. Siivous ym. kannattaa opetella hoitamaan pienemmällä intensiteetillä. Mä olen todennut, että luonteen huolimattomuudesta on hyötyäkin, siedän sotkua äärimmäisen hyvin. Kääntöpuolena on sitten aikaansaamattomuus, tietty. Mutta ei se lapsia haittaa kunhan olennaiset asiat hoituu.

Ja justiisa noin ja jetsulleen. :) Täällä samaan pisteeseen tultu. Ensimmäisen lapsen kanssa suoritin äitiyttä, niin intohimoisesti ja täydellisyyteen pyrkien, että hulluksihan siinä meinasi tulla. Toisen lapsen synnyttyä eipä uskoisi samaksi ihmiseksi. Ja hyvin on pärjätty. Paskaan ei olla ikinä hukuttu ja ruokaa on riittävästi + ulkoilua. 

Tää on varmaan sellainen asia, minkä kanssa suurinosa äideistä joutuu nokikkain. Löytyy se oma tapa olla äiti. 

Ei kannata itseään loppuun polttaa :) mäkin olen muuten luopunut täydellisyydestä, mutta ruuat teen itse kaikki paitsi hedelmäsoseet ja lapsen kanssa yritän olla niin paljon kuin mahdollista :) Oikeestaan siksipä onkin kaikki muu jäännyt. Mielummin nautin vauva-ajasta kun pesen pyykkiä ja imuroin :) Olkoot kämppä sitten missä kunnossa vaan, ei sitä muista, mutta jos käyttää vauva-ajan stressaamiseen, se harmittaa myöhemmin

Jos rima on korkealla, niin totta kai siihen väsyy että lapset sotkevat koko ajan ja muutenkin pilaavat äidin suunnitteleman hyvän maailmanjärjestyksen. Silloin äidistä tulee helposti kireä suorittaja. Joten ap on hyvällä tiellä, ota rennosti vaan. Meillä ainakin on aika usein sekaista ja sotkuistakin, ja jos se jotakuta haittaa, niin meille saa tulla siivoamaan ihan milloin huvittaa. ;)

Mä olen luultavasti ollut AINA sellainen vähemmän hyvä äiti sitten :D En ole koskaan edes halunnut olla täydellinen (jos ne ovat nuo luettellut kriteerit). Olen kyllä saanut lapsistani kasvatettua ihan normaalit kansalaiset olemalla vaan se mikä olen. Lapseni ovat 15v ja 12v.

Kolmonen jatkaa, että pienten lasten kanssa oleminen vie muutenkin niin paljon psyykkistä energiaa, ettei kannata joka pikkuasiasta alkaa säätämään. Minä huomaan aina lomilla, että musta kuoriutuu sellainen epämääräisen turhautunut ihminen, mitä olin usein kotiäitiaikana (vaikka nautinkin siitä ajasta ja pidän sitä arvokkaana). Jatkuvat lasten haluamiset, siis koko ajan, ja keskinäiset nahinat ja siivoaminen ja säätäminen vaan rassaa ihmisen hermoja. Koskaan ei saa vain olla rauhassa, edes muutamaa minuuttia.

Minusta se on täydellisyyttä että osaa löytää koko perhettä mielyttäviä tapoja hoitaa arkensa.

Olen sitä mieltä että sotkuisuus on eri asia kuin likaisuus. Lika on jopa terveydelle haitallista niin sen tahdon pois, mitä tuoreempi lika niin sitä helpommin sen siivoaa ja halvemmalla kun saa rätillä/imurilla pois nopeasti.

Sotkuisuus leluista yms on sitten eri asia ja lapsia voi opettaa keräämään leluja pois ja toistaa vaan täytyy. Turhaan kaikesta ottaa pulttia. Eräänlainen jankutus on vaan pakko pitää. Tottakai taustalla lahjonta, uhkailu ja kiristys. Ja lapsen on terveellistä uhmata ja vastustaakin. Kunhan sitten silti häviää taistelunne.

Minä aloin tehdä hedelmäsoseita vasta viidennelle lapselleni. Ihan kiinnostuksesta ruuanlaittoon. :) Mutta väärin se on itseään kohtaan koittaa pusertua johonkin "muottiin" koska väitän että sellainen on kaikilla omassa päässään, eikä sitä varmaan koskaan saavuta? En ainakaan itse ole täydellinen, mutta pidän näistä asioista joita minun on mahdollista tehdä ja se on tavallaan bonusta, kirsikka kakun päällä että nauttii arjestaan. Koska nyt kun et nauti niin eihän tuossa ole mitään järkeä, elät kuitenkin omaa elämääsi eikä nämä vuodet tule takaisin. Elät tätä päivää, huomenna on vuoden viimeinen päivä niin koita elää siinä hetkessä. Paskasuus ei ole hyvä juttu eikä ulos ole pakko mennä mutta joskus tarttee ulkoilla ja se tekee hyvää (jos et tahdo mennä ulos ollenkaan niin se taas on eri juttu ja voit olla vaikka masentunut, silloin on parempi että pyydät jotakuta ulkoiluttamaan lapsia tai keksit jonkun harrastuksen ainakin heille) mutta kunhan kotona on mukava arki ja vaikka piirtelette tai jotain?

Jos lapsesi on kotona niin on tärkeää että keksit heille silti jotain mielekästä tekemistä ja heidän pitäisi jotenkin kehittyä ikätasonsa mukaan.

No sehän tässä ihmetyttääkin, etten edes koe siivousta tärkeäksi, mutta silti tuntuu että pitäis siivota...

Rakas ap oon sun kanssa täysin samalla linjalla, saat multa selkään taputuksen nimittäin minäkin oon päättäny vihdoinki rentoutua ja nauttia elämästä :)