vierastamisesta
meillä on poika 10kk ihana reipas pakkaus.ollaaan käyty vauvakerhosssa,vauvauinnissa ja jumpassa,ja muutenkin vietetään sosiaalista elämää.poika ei juurikaan vierasta,ja tykkää kovasti kavereista.paitsi yksi sukulaispoika joka on 1v3kk hän on vähän " pelottava tyyppi" pojan mielestä.ei siinä mun mielestä oo mitään kummaa että vähän vierastelee,mutta juuri oltiin mammalassa jossa tää sukulaispoika oli ja kun meidän poika pelkäs isompaa kaveria niin oli se sukulaisille naurun ja ihmetyksen paikka " että miten se nyt noin pelkää ompas outo" itselle tuli paha mieli oman pojan puolesta,kun kaikki käyttäyty niin että poitsussa ois isompikin vika kun " ei tuu toimeen ja LEIKI kaverin kanssa" tätä sukulaispoikaa nähdään yleensä aina niin että muitakin sukulaisia on samassa paikassa,hälinä melkomoinen.mites pitäis moiseen suhtautua?onko kokemuksia vierastamisesta?
Kommentit (2)
Minä ainakin olin käsittänyt näin, että se kuuluu lapsen kehitykseen. Meillä poika ei varsinaisesti vierastanut kuin pari viikkoa, mutta edelleen katsoo alta kulmain jos joku tulee liian vauhdilla ihan liki lepertelemään:-) Tämä on niin yksilöllistä ja minusta se ei riipu yhtään siitä miten paljon lapsen kanssa liikutaan eri paikoissa. Minusta kannattaa mennä lapsen ehdoilla, eli rauhassa saa tutustua äidin sylistä käsin uusiin ihmisiin ja asioihin.
Tyttö 7kk. Vierastaa, jos joutuu keskipisteeksi ison vieraan porukan keskelle. Ainakin nyt on käynyt näin muutamaan otteeseen juhlissa. MLL:n vihkosessa 6-12kk annetaan ymmärtää vierastamisen olevan ihan positiivista, hämmentää vaan aikuisia (miksi mua alkaa itkeä tyyliin). Meillä katotaan alahuuli väpättäen myös ihmisiä joilla on hattu tai silmälasit, varsinkin jos tulevat liian nopeasti liian lähelle. Vauvaa pitäiskin lähestyä vauvan tahdissa. Mäkin olen vauvana itkenyt omaa isääni, joka kerta kun se laittoi yhden tietyn villatakin päällensä.