Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tipattomalla? Miten sujuu? Jatkatko pidemmällekin?
13.01.2014 |
Itse olen ja hyvältä tuntuu. Taustaa sen verran, että olen varmaan tämmöinen aika tavallinen tissuttelija, lähemmäs 40-vuotias nainen, jolla samanlainen tissuttelijamies. Lapsia minulla on kaksi kouluikäistä, jotka ovat joka toinen viikonloppu isällään. Tällöin on ollut oikein loistava tilaisuus juopotella, yleensä otamme kotosalla, mutta välillä päräytetään taksilla baariin. Lasten nähden otan ehkä saunakaljat, heidän nukkuessaan toisinaan enemmänkin (en kuitenkaan mihinkään reagoimattomaan jättihumalaan, ottaen huomioon melko korkean toleranssinikin). Uutena vuonna otin viimeksi ihan kunnolla, ja siitä seuranneen morkkiksen jälkeen olen leikitellyt ajatuksella, pystyisikö tästä tipattomasta ottamaan ihan tavan. Yleensä en edes pode morkkiksia, enkä uv:nakaan mitään järkyttävää tehnyt (pettänyt, kaatunut, riidellyt, tapellut, paljastellut, huudellut, hukannut tms.), mutta kuitenkin jotain omalle käytökselle poikkeavaa, joka sai ajattelemaan, että oikeastaan kuitenkin kaikki elämäni edes jokseenkin nolot tilanteet ovat tapahtuneet humalassa. Tai ne jotka eivät ole tapahtuneet humalassa, ovat olleet sitten inhimillisiä virheitä, joita voisi sattua kelle vaan. Humalassa sattuneet ovat ihan vaan typeryyttä. En mitään aiemmin mainittua tee muutenkaan humalassa siis, josta syystä myös ehkä "ei ole ollut syytä lopettaa". Mutta alkoholi maistuu, mielestäni turhan usein ja turhan paljon kerrallaan. Jotain kertonee sekin, että jos vaihtoehtona on ottaa vaikkapa 2-3 saunakaljaa, niin mieluummin olen ottamatta kokonaan, koska noiden jälkeen iskee sellainen levottomuus, kun tekisi niin paljon mieli lisää. Tietenkään ei ole huono valinta olla ottamatta sitten yhtään, mutta tunnistan, että alkoholi kiehtoo mieltäni ihan liikaa ja sitten iskee ahdistus, jos ei voi ottaa/ei ole enempää. Samoin, kuin vapaiksi viikonlopuksi on ostettava reilusti juomaa - joka kerta en vapailla juo itseäni humalaan, mutta mieltäni jotenkin rauhoittaa tieto siitä, että mulla olisi se mahdollisuus, eli juomien vähäisyys pistää ahdistamaan! Tai jos päätän olla ostamatta juomista kotiin, niin klo 21 asti mulla on tietynlainen ahdistus, "pitäiskö kuitenkin kipaista kotiin varalta juomista..." Kun kaupan ovet sulkeutuvat klo 21, raukeaa ahdistuskin, kun mahdollisuus poistuu. Tämä on hullua, ja vaikka määrät/juomiskerrat eivät alkoholismin kriteerejä täyttäisikään (vaikka täyttävät kai nekin), niin minut käräyttää viimeistään tämä alkoholin viekoitteleva vaikutus minuun. Nyt taas, kun "humalan mahdollisuutta ei ole" tipattoman tammikuun myötä, olo on rauhallinen. Muulloin juon, kun se on tapa. En pahemmin mieti, tekeekö erityisesti mieli, vaan juon, koska taas on koittanut vapaa viikonloppu, ja silloin pitää juoda. Että voi aikuinen järkevä ihminen olla näin jonkun aineen lumoissa, säälittävää! Miten muilla tapajuopoilla menee? Kuulostaako kertomani yhtään tutulta? (Pahoittelut rivityksen puutteesta, vanha selain johon rivinvaihdot pitäisi koodata eikä nyt jaksa...)
Kommentit (24)
Kuulostaa tutulta, kyllä! Minä 38v, voin sanoa olleeni tuossa samassa seitinohuessa viinin nautiskelussa kuin kotonani jo varmaan 15 vuotta. Nyt pidän ensimmäistä kertaa tipattoman, alkoi häiritsemään samat seikat kuin aloittajalla. Että kalkuloin etukäteen että viiniä löytyy kaapista. Ja häiritsee myös se, että en saa mitään aikaiseksi kun tissuttelen. Ja määrät ovat alkaneet kasvaa häiritsevä suuriksi. Siis ihan arkena menee pullo viiniä helposti. Ja vikan lasillisen jälkee vähän kirpaisee luovuttaa ja mennä nukkumaan.
Ja minua häiritsee se, että viini kuuluu iskostettuna tapoihini, tiettyihin arkirutiineihin. Kun tulen töistä ja kaupasta, rupean laittamaa ruokaa ja siinä otan sen ensimmäisen viinilasillisen. Ruoan hautuessa käy tupakalla ja juon lasilliseni loppuun ja nautin ihanasta hetkestä. Ruoan kanssa lasillinen. Ruoan jälkeen olen yleensä juomatta, puuhaan lasten kanssa, olen hilepä ja stressaamaton itseni. Mutta kun lapset nukkumassa, jatkan viininlipittelyäni, se on ihan jokailtainen tapa! Enkä koe olevani humalassa, ei tule krapulaa, kaikki on hanskassa. Se on osa minua.
Nyt pari viikkoa kokonaan juomatta, eikä tee mieli. ei niin että ennen olisi hirveästi tehnyt mieli, mutta nyt koukutan itseni käsitöihin ja lukemiseen. Keittiössä on joulusta yli jäänyt viinipullo avaamattomana, eli saan juoda ihan koska vaan haluan, selusta turvattu. Mutta enpähän ole vielä avannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, tipattomalla ollaan ja se on jatkunut kohta pari vuotta. :) Itsekään en onnistu ottamaan kahta kaljaa ja lopettamaan siihen. Tai siis kyllä saatan onnistuakin mutta siitä jää vaan paha mieli. Olen myös kännissä megaääliö ja kerran sitten kunnolla töpätyn illan jälkeen ja morkkisten kourissa päätin lopettaa juomisen kokonaan. Alkoholi ei kuulu enää elämääni missään muodossa.
Oletko käynyt jo lukemasssa tätä sivustoa? Siellä on hirveästi tarinoita ja kokemuksia laidasta laitaan eri ihmisiltä. http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=54&sid=61b7b1646c019b048ffeb913db8bc853
Aivan kuin minun suustani:
".... alkoholi maistuu, mielestäni turhan usein ja turhan paljon kerrallaan. Jotain kertonee sekin, että jos vaihtoehtona on ottaa vaikkapa 2-3 saunakaljaa, niin mieluummin olen ottamatta kokonaan, koska noiden jälkeen iskee sellainen levottomuus, kun tekisi niin paljon mieli lisää....... tunnistan, että alkoholi kiehtoo mieltäni ihan liikaa ja sitten iskee ahdistus, jos ei voi ottaa/ei ole enempää. Samoin, kuin vapaiksi viikonlopuksi on ostettava reilusti juomaa - joka kerta en vapailla juo itseäni humalaan, mutta mieltäni jotenkin rauhoittaa tieto siitä, että mulla olisi se mahdollisuus, eli juomien vähäisyys pistää ahdistamaan! Tai jos päätän olla ostamatta juomista kotiin, niin klo 21 asti mulla on tietynlainen ahdistus, "pitäiskö kuitenkin kipaista kotiin varalta juomista..." Kun kaupan ovet sulkeutuvat klo 21, raukeaa ahdistuskin, kun mahdollisuus poistuu. Tämä on hullua, ja vaikka määrät/juomiskerrat eivät alkoholismin kriteerejä täyttäisikään (vaikka täyttävät kai nekin), niin minut käräyttää viimeistään tämä alkoholin viekoitteleva vaikutus minuun. Nyt taas, kun "humalan mahdollisuutta ei ole" tipattoman tammikuun myötä, olo on rauhallinen. Muulloin juon, kun se on tapa. En pahemmin mieti, tekeekö erityisesti mieli, vaan juon, koska taas on koittanut vapaa viikonloppu, ja silloin pitää juoda."
".......minua häiritsee se, että viini kuuluu iskostettuna tapoihini, tiettyihin arkirutiineihin. Kun tulen töistä ja kaupasta, rupean laittamaa ruokaa ja siinä otan sen ensimmäisen viinilasillisen. Ruoan hautuessa käy tupakalla ja juon lasilliseni loppuun ja nautin ihanasta hetkestä. Ruoan kanssa lasillinen. Ruoan jälkeen olen yleensä juomatta, puuhaan lasten kanssa, olen hilepä ja stressaamaton itseni. Mutta kun lapset nukkumassa, jatkan viininlipittelyäni, se on ihan jokailtainen tapa!"
Hyvä ap, että otit asian esille. Samoja asioita olen mietiskellyt.
15. lisää.
Ihan vuoden alusta en aloittanut tipatonta. Mutta nyt reilu viikko mennyt ilman viiniä. Mulla samankaltaisia "automaattisia" ajatuksia. Kun esim. tulen kauppakassien kanssa kotiin niin mietin, että nyt viiniä kiitos ja samassa huomaankin, että eihän sitä viiniä edes ole.
Jotain väkeviä löytyy vierasvarana kaapin perukoilla mutta niitä en itse juo kun en niistä pidä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:44"]Pidän tipattoman, juon max. 5 annosta alkoa kuukaudessa ilman tipatonta eli tosi vähän. Moni uhoaa että ei mulla ole ongelmaa, ei mun tarvii pitää tipatonta. Kun on esim. Pakko päästä baariin joka viikonloppu... monen kannattaisi koittaa onko jopa parista saunakaljasta joka perjantai tullut paha tapa mitä ei pysty lopettamaan....
[/quote]
Mulla sama. Ja tipaton sujuu hyvin kivuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:44"]Pidän tipattoman, juon max. 5 annosta alkoa kuukaudessa ilman tipatonta eli tosi vähän. Moni uhoaa että ei mulla ole ongelmaa, ei mun tarvii pitää tipatonta. Kun on esim. Pakko päästä baariin joka viikonloppu... monen kannattaisi koittaa onko jopa parista saunakaljasta joka perjantai tullut paha tapa mitä ei pysty lopettamaan....
[/quote]
Mulla sama. Ja tipaton sujuu hyvin kivuttomasti.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 15:44"]Pidän tipattoman, juon max. 5 annosta alkoa kuukaudessa ilman tipatonta eli tosi vähän. Moni uhoaa että ei mulla ole ongelmaa, ei mun tarvii pitää tipatonta. Kun on esim. Pakko päästä baariin joka viikonloppu... monen kannattaisi koittaa onko jopa parista saunakaljasta joka perjantai tullut paha tapa mitä ei pysty lopettamaan....
[/quote]
Mulla sama. Ja tipaton sujuu hyvin kivuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus vielä 8. tekstistä. Itselläni sama:
"alkoholinkäyttä on ruvennut häiritsemään. En halua lapsille opettaa , että vapaapäivä = äiti litkii viiniä) Viikonloppuisin elämä menee hyvän ruuan ja viinin ympärillä ja ajattelen alkoholia usein."
t. 15
Itse lopetin juomisen kokonaan noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Pari retkahdusta sattui mutta ne pistivät ajattelemaan suhdetta alkoholiin. Samanlainen iltatissuttelija itsekin olin.
Kun juomattomuuteen tottuu ja keksii vaihtoehtoista tekemistä (Itselläni se on kuntoilemisen aloittaminen), ei alkoholia enää edes kaipaa.
Olen kerran käynyt kavereiden kanssa bileissä joissa olin selvin päin. Se, miten alkoholi muuttaa ihmisten käyttäytymistä oli aivan järkyttävää. Ei sitä itse juodessa tajua miten typeräksi itsensä tekee humaltuessaan.
Nyt voin todeta, että alkoholin pois jättäminen on ollut elämäni paras päätös.
Suomessa vain on sellainen vääristynyt kulttuuri, että jos et juo sitä täytyy selitellä. Julkinen on normaalia, juomattomuus epänormaalia. Mistä tämä johtuu? Ja sitten ihmetellään miksi ihmiset alkoholisoituvat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, pitkien joulupyhien aikana tuli kyllä juotua turhan paljon. Tipaton menossa, eikä tuota ongelmia. Välillä tulee mieleen, että mitä järkeä pitää tipatonta kun lasi-kaksi maistuisi niin älyttömän hyvälle, mutta pidetään nyt tää kuukausi loppuun asti, hyvää se maksalle tekee. Verenkierrolle ja sydämelle olisi kyllä lasillinen hyväksi silloin tällöin... Tiedän että tipaton on jollekin ongelma, tää on niin yksilöllistä tämä suhde alkoholiin :)
Tänne on tullut hyvää keskustelua, kiitos! Jotensakin helpottavaa lukea, että tämä on tuttua muillekin. Olen myös tutustunut Päihdelinkin keskusteluihin, mutta jotenkin sitä lukee itsensä pois siitä porukasta, ei osaa samaistua, vaikka paljon hyviä ja kantavia ajatuksia sieltä olenkin saanut (eikä kaikki sielläkään ole mitään rapajuoppoja tietty). Ei mulla ole ikinä ollut mitään viikon parin rännejä, josta ei muista mitään, todella harvoin edes sellaisia iltoja. En aloita ikinä aamua krapularyypyllä. Harvemmin edes poden krapulaa (enkö juo niin paljon vai onko niin korkea toleranssi, hmm?). Olen selvästi suurkuluttaja, mutta monen yllä olevan tavoin, asia on "hanskassa". Haluaisin vain jo vaihtaa hanskoja... Huvittavaa, kuinka jo viestissä nro 13 ollut lause "Siis ihan arkena menee pullo viiniä helposti" sai jo vanhan tavan mukaan suun napsamaan - oispa muuten kiva hakea illaksi pullo hyvää punkkua (hitot, ei sen tarvitse olla edes erityisen hyvää!) ja lasten mentyä nukkumaan ottaa telkkarin ääressä... Kuten joku kirjoitti yllä, nämä ajatukset ovat automaattisia. Pitää oikein terästäytyä, että tosiaan, minähän en juo nyt. Ja mitä hullua - se ajatus tuo kuitenkin suuremman mielihyvän, kuin ajatus siitä pikkuhuppelista! Onnea muuten nro 21, mahtavasti olet onnistunut! Miten muuten te muut kanssatissuttelijat, ottavatko miehennekin alkoholia samaan tahtiin? Meillä mies ehkä vielä enemmän kuin minä, ja vaikka jokainen nielty kulaus on ihan oma päätös, niin kyllä juominen on tämän suhteen aikana (5 v.) itselläni selvästi lisääntynyt. En siis tosiaan syytä miestä, mutta voi olla että jatkossa selvistely voi tuntua vaikealta, jos mies kuitenkin nauttii alkoholijuomia siinä rinnalla entiseen malliin. Nyt hänkin tipattomalla ja ollaan näistä asioista hänen kanssaan puhuttu, miten hyvältä tuntuu olla selvinpäin ja käyttää ne lapsettomatkin viikonloput kaikkeen muuhun yhteiseen tekemiseen. Mutta mulla on selvästi toistaiseksi enemmän draivia alla jatkaa tätä pidemmällekin, hänelle tämä on joku katkaisukuuri ja sitten jatketaan. Mutta Päihdelinkin keskusteluista kolahti eilen sitä selatessani ihan erityisesti seuraava pätkä, kopioin sen tähän, koska se on niin hyvin sanottu: "Minun pitää itse päättää itseni puolesta kaikenlaisia asioita. Yksi oli se, että minun on ihan itse päätettävä, juonko vai en. Se ei voi riippua mistään tai kenestäkään muusta. Jos elän jatkuvasti kannalla, että siinä ja tässä tapauksessa voisin ehkä mahdollisesti juoda, niin minulle se tarkoittaa kyllää juomiselle." Ah, niin minun elämääni... Tuosta voisin tehdä itselleni huoneentaulun! Ap (ja sori jälleen rivityksen puute, selitys löytyy siis aloitusviestin lopusta...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tipattomalla. Tippapullo ja letku on irrotettu jo pari päivää sitten.
No ihan tuttua tekstiä ja itsellä oli vähän samanlaista menoa.
Itse en ole tipattomalla. koska tein viimevuonna ko. aiheesta ihan oman version eli olin juhannuksesta joulukuuhun juomatta. Hyvää teki:)
Nyt otan jos huvittaa, mutta olihan tuo aika sellainen herättävä kokemus. Tsemppiä sinulle teet sitten mitä teetkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tipattomalla, ekaa kertaa elämässäni. Käytän alkoholia varsin kohtuullisesti muutenkin, lasin viiniä ruoan kanssa useimpina päivinä, mutta ei koskaan humalajuomista (minulle tulee jo 3-4 annoksesta alkoa oksetus).
Eihän tässä mitään vaikeutta ole ollut mutta eipä toisaalta mitään hyötyjäkään. Ei ole mitään tarvetta eikä halua jatkaa tipatonta kuukautta pidempään, vaikkei kokemus mitenkään kauhea olekaan.
tuttua tekstiä vielä muutama vuosi sitten. nyt olen keksinyt että on _muutakin_tekemistä vapaalla kuin dokata! :D voi jee olen että olen WT..
nyt ei tarvi olla tipattomalla, otan viiniä muutaman kerran vuodessa, joskus iltaviskin ja krapula on harvinaisuus, viimeksi elokuussa luokkakokouksen tiimoilta neljä (täysin turhaa) siideriä ja valvominen - tadaa krapula!
vähän surullinen olen parin kaverini puolesta jotka vain laskevat päiviä (!) milloin tipaton loppuu :(
hankkikaa hei apua tohon onglemaanne. Alkoholismi ei ole leikin asia.
En varsinaisesti, mutta tässä taannoin tajusin olleeni lokakuun lopusta saakka juomatta. Ei ole vaan huvittanut, niin paljon kiireitä ja vapaa-aika on ollut mukavampi käyttää ihan vaan rentoutumiseen.
Ja niin, olen 21v opiskelija.
AP , tuo olisi voinut olla minun kirjoittamani teksti. Olen 43v 3 lapsen äiti ja nyt kun lapset ovat teini-iässä ( juu , jokainen , 16v,14v ja 13v) oma alkoholinkäyttä on ruvennut häiritsemään. En halua lapsille opettaa , että vapaapäivä = äiti litkii viiniä) Viikonloppuisin elämä menee hyvän ruuan ja viinin ympärillä ja ajattelen alkoholia usein.
Nyt olen ollut tipattomalla ja ajattelin jatkaa sitä nyt koko vuoden. Pisän tipattoman vuoden ja mietin sitten mitä tehdä. Olo on rauhallinen ja hyvä, mutta viikonloppuna oli kyllä levoton olo kun ei telkkaria katsoessa ollutkaan viinilasi kädessä.
Alue: Aihe vapaa
Pidän tipattoman, juon max. 5 annosta alkoa kuukaudessa ilman tipatonta eli tosi vähän. Moni uhoaa että ei mulla ole ongelmaa, ei mun tarvii pitää tipatonta. Kun on esim. Pakko päästä baariin joka viikonloppu... monen kannattaisi koittaa onko jopa parista saunakaljasta joka perjantai tullut paha tapa mitä ei pysty lopettamaan....