Oletko tipattomalla? Miten sujuu? Jatkatko pidemmällekin?

Itse olen ja hyvältä tuntuu. Taustaa sen verran, että olen varmaan tämmöinen aika tavallinen tissuttelija, lähemmäs 40-vuotias nainen, jolla samanlainen tissuttelijamies. Lapsia minulla on kaksi kouluikäistä, jotka ovat joka toinen viikonloppu isällään. Tällöin on ollut oikein loistava tilaisuus juopotella, yleensä otamme kotosalla, mutta välillä päräytetään taksilla baariin. Lasten nähden otan ehkä saunakaljat, heidän nukkuessaan toisinaan enemmänkin (en kuitenkaan mihinkään reagoimattomaan jättihumalaan, ottaen huomioon melko korkean toleranssinikin). Uutena vuonna otin viimeksi ihan kunnolla, ja siitä seuranneen morkkiksen jälkeen olen leikitellyt ajatuksella, pystyisikö tästä tipattomasta ottamaan ihan tavan. Yleensä en edes pode morkkiksia, enkä uv:nakaan mitään järkyttävää tehnyt (pettänyt, kaatunut, riidellyt, tapellut, paljastellut, huudellut, hukannut tms.), mutta kuitenkin jotain omalle käytökselle poikkeavaa, joka sai ajattelemaan, että oikeastaan kuitenkin kaikki elämäni edes jokseenkin nolot tilanteet ovat tapahtuneet humalassa. Tai ne jotka eivät ole tapahtuneet humalassa, ovat olleet sitten inhimillisiä virheitä, joita voisi sattua kelle vaan. Humalassa sattuneet ovat ihan vaan typeryyttä. En mitään aiemmin mainittua tee muutenkaan humalassa siis, josta syystä myös ehkä "ei ole ollut syytä lopettaa". Mutta alkoholi maistuu, mielestäni turhan usein ja turhan paljon kerrallaan. Jotain kertonee sekin, että jos vaihtoehtona on ottaa vaikkapa 2-3 saunakaljaa, niin mieluummin olen ottamatta kokonaan, koska noiden jälkeen iskee sellainen levottomuus, kun tekisi niin paljon mieli lisää. Tietenkään ei ole huono valinta olla ottamatta sitten yhtään, mutta tunnistan, että alkoholi kiehtoo mieltäni ihan liikaa ja sitten iskee ahdistus, jos ei voi ottaa/ei ole enempää. Samoin, kuin vapaiksi viikonlopuksi on ostettava reilusti juomaa - joka kerta en vapailla juo itseäni humalaan, mutta mieltäni jotenkin rauhoittaa tieto siitä, että mulla olisi se mahdollisuus, eli juomien vähäisyys pistää ahdistamaan! Tai jos päätän olla ostamatta juomista kotiin, niin klo 21 asti mulla on tietynlainen ahdistus, "pitäiskö kuitenkin kipaista kotiin varalta juomista..." Kun kaupan ovet sulkeutuvat klo 21, raukeaa ahdistuskin, kun mahdollisuus poistuu. Tämä on hullua, ja vaikka määrät/juomiskerrat eivät alkoholismin kriteerejä täyttäisikään (vaikka täyttävät kai nekin), niin minut käräyttää viimeistään tämä alkoholin viekoitteleva vaikutus minuun. Nyt taas, kun "humalan mahdollisuutta ei ole" tipattoman tammikuun myötä, olo on rauhallinen. Muulloin juon, kun se on tapa. En pahemmin mieti, tekeekö erityisesti mieli, vaan juon, koska taas on koittanut vapaa viikonloppu, ja silloin pitää juoda. Että voi aikuinen järkevä ihminen olla näin jonkun aineen lumoissa, säälittävää! Miten muilla tapajuopoilla menee? Kuulostaako kertomani yhtään tutulta? (Pahoittelut rivityksen puutteesta, vanha selain johon rivinvaihdot pitäisi koodata eikä nyt jaksa...)