En pääse erosta yli

Ei kai siitä kolmessa päivässä ole tarkoitus päästäkään, katsotaan tilannetta ennemmin kolmen vuoden päästä.

Olet taas vähän vahvempi ja viisaampi heti kun yli pääset. AIKA AUTTAA. Kliseinen mutta niin tosi juttu. Tsemppiä! Itke niin paljon kun sielu sietää.

Ja jos saa kysyä, niin mikä johti eroon?

Erosta on kaksi viikkoa. Jotenkin alussa kaikki meni ihan ok, kun oli hirveästi tekemistä ja muuta mutta nyt alkaa vasta tunteet tulemaan pintaan. Eikä tietenkään hetkessä pääsekään yli mutta tällä hetkellä tuntuu ettei mistään tule mitään.ap

Kiitos 3!:) Kyllä saa kysyä, eroon johti aika monet asiat, molemmilla on niin kiireinen työ ja aika ei meinannut riittää enää mihinkään, lisäksi lopussa kaikki energia meni riitelyyn jne. Erottiin jo kerran muutama kk sitten ja palattiin yhteen. ap

Tiedän tunteen, niinkuin moni muukin. Se on ihan kauheaa, mulla mennyt nyt kohta vuosi ja nyt vasta alkaa helpottaa. Luulin aluksi että kuolen tähän, mutta kappas, elossa ollaan edelleen ja vahvempana ja viisaampana kuin koskaan.

Tsemppiä sulle, elämä kantaa sut kyllä tämänkin yli <3

Kolmonen jatkaa...

Sitten vaan lisää aktiviteettiä elämään!! Tapaat kavereita ja vietät aikaa niiden kanssa. 

Tämä neuvo toimii vasta, kun pahin vaihe on ohi...

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 11:23"]

Kolmonen jatkaa...

Sitten vaan lisää aktiviteettiä elämään!! Tapaat kavereita ja vietät aikaa niiden kanssa. 

[/quote]

Kiitos, kyllä mä pääsen tästä ajan kanssa yli mutta en muista koska on ollut näin paskat fiilikset...ap

Kiitos, kyllä mä pääsen tästä ajan kanssa yli mutta en muista koska on ollut näin paskat fiilikset...ap

Olin viime lokakuussa aivan samassa tilanteessa kuin ap. Luulin oikeasti kuolevani henkisesti. Fyysisestikin sattui aivan pirusti.

Nyt ollaan jo tammikuun puolessa välissä. Jouluun asti olin lähes toimintakyvytön, mutta jo uuden vuoden jälkeen kipu ei ole ollut enää niin viiltävää. Toki ajattelen häntä jokaikinen päivä ja illat ovat vaikeampia, mutta tällä hetkellä keskityn töiden lisäksi vain terveelliseen ruokaan, koiran kanssa ulkoiluun ja urheiluun. Olen myös hankkinut paljon uusia vaatteita ja huolehtinut tavallista enemmän ulkonäöstäni.

Välillä kirpaisee vielä kovastikin, mutta eteenpäin ja kevättä kohti tässä mennään.

Tsemppiä, ap

Sama täällä. Erosta on kaksi kuukautta ja pahemmaksi vaan menee.

Aluksi olin edes vähän toimintakykyinen, nyt tekisi mieli vaan maata peiton alla itkemässä. En jaksa mitään, ei huvita mikään, ajattelen koko ajan miten epäonnistunut olen, kun en edes yhtä miestä saa itselläni pidettyä, vaikka tosissani yritin kaikkeni. Tulin siis jätetyksi ja tunnen itseni niin huonoksi, epäkelvoksi joka tavalla. 

Miten helvetissä tästä selviää, en vaan ymmärrä. 

Mitä ajattelette tästä? Ollaan erottu (lopullisesti vasta miehen aloitteesta, vaikka itse 'lähdin lomalle' suhteesta aiemmin) jo kesällä, enkä haikaile miehen perään tai ajattele häntä.

Mut annas olla, kun joskus tulee sähköpostia ja kuulumisia herralta. Heti nousee mieliala ja *pim* ajatuksia tyyliin 'ehkä.. jospa...'

Voihan kyse olla vain siitä, että sinkun mielessä vanhankin heilan yhteydenotto tuntuu mukavalle. Ja muistot eroon johtaneista asioista ovat haalistuneet.

Minusta olisi silti kivempaa pysyä ystävinä kuin lopettaa kaikki yhteydenpito.

Minulla avioerosta 3,5v. lapsia ei ollut, mutta yhteistä elämää miltei 10v. Alku oli kamalinta, mutta vielä reilu vuosi sitten tuli välillä todella epätoivoisia hetkiä. Nyt olen ollut uudesa suhteessa pian vuoden ja vaikka olenkin onnellinen, välillä iskee kova ikävä exää. Etenkin harvat yhteydenotot saavat aina kyyneleet silmiin. 

Pitkä taival tämä siis on. Paljon tsemppiä ap:lle ja muille!