Lue keskustelun säännöt.
Te joskus abortin tehneet
14.10.2020 |
Pystyttekö olemaan kokonaan ajattelematta koko asiaa, vai mietittekö koskaan, että miltäköhän se lapseni tänä päivänä näyttäisi ja minkälainen hän olisi?
Kommentit (44)
En mieti. Sain vuosia myöhemmin keskenmenon ja sen jälkeen tunsin jonkin aikaa voimakasta syyllisyyttä, mutta en silloinkaan miettinyt millainen lapsi olisi ollut. Sen jälkeen kun sain elävän lapsen, ainokaiseni, en ole miettinyt menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toipuisi ikinä siitä jos en olisi antanut yhden lapsistani syntyä.
Emma K. kirjoitti:
Kadun aborttia joka päivä. Nukkumaan mennessäni mietin, että minulla olisi nyt
6-vuotias lapsi. Olen murhannut lapseni.
En anna sitä itselleni koskaan anteeksi.
Toivon ja rukoilen sinulle voimaa antaa itsellesi anteeksi. Surun kokeminen on tervehdyttävää, itsensä tuomitseminen ei.
Hae ystävä apua, terapeuttista keskustelua, tai jopa papin apua, katkeruus itseäsi kohtaan on raskas taakka kantaa, eikä kuitenkaan anna tilaisuuttaelää taaksepäin. Sanon näin, vaikka en missään tapauksessa ole vapaamman abortti- lainsäädännön yms puolestapuhuja.
Joku sanoi jossain ei kannata tuhota kahta elämää. Sitä mitä ei vi korjata, ei katumalla voi muuttaa. Käy viemässä kynttilä tai kukkia, kaukanakuolleitten rakkaitten haudalle tms, huomaat sielläkin voi ikäänkuin jutella sille poisnukkuneelle, ja sekin on tervehdyttävää.
Omasta abortistani on jo vuosikymmeniä, ja olisinkohan pari kertaa miettinyt, että minkä ikäinen lapsi olisi ollut.
En todellakaan kadu, ja olen nuorelle itselleni todella kiitollinen, että tein sen päätöksen. Jos olisin tehnyt lapsen, olisin pilannut molempien elämän. Lapsuuteni ei ollut onnellinen, josta ehkä vieläkään en ole toipunut.
Sen tietää, mikä on oikea päätös, ja sen mukaan kannattaa mennä.