Lue keskustelun säännöt.
Te joskus abortin tehneet
14.10.2020 |
Pystyttekö olemaan kokonaan ajattelematta koko asiaa, vai mietittekö koskaan, että miltäköhän se lapseni tänä päivänä näyttäisi ja minkälainen hän olisi?
Kommentit (44)
En mieti. Millaista sillä lapsella olisi ollut 15veen koulukotiteinin lapsena kun mummolla kaksisuuntainen mielialahäiriö ja tädillä huu meongelma eli sieltäkään suunnasta ei olisi tukea tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on jo kymmenen vuotta, ja en koskaan tehnyt sitten lapsia. En ole tainnut juuri koskaan miettiä, millainen lapsi siitä olisi tullut luonteeltaan tai sukupuoleltaan tms. Ajattelisin kyllä asiaa jos osaisin, mutta sen kuvittelu on vähän kuin vaikka kuvittelisi miltä tuntuisi olla Kiinan presidentti: etäinen, vähän omituinen kuvitelma josta ei oikein saa otetta.
Ai niin, pari kertaa olen muistaakseni laskenut kuinka vanha lapsi olisi sillä hetkellä, ihan vain ihmetelläkseni että minulla olisi jo niin ja niin vanha lapsi jos olisin pitänyt sen, että onpa hurja ajatus, sillä elämäni nyt on aivan erilaista kuin mitä se olisi lapsen kanssa.
Minä arvelen että nämä on sellaisia asioita, että ehkä sitä tietää jo päätöstä tehdessä sisimmässä, tuleeko näitä miettimään kauheasti jälkikäteen. Jos ei ole ollut aivan varma päätöksestä, tai jos jonkinlaisen pakon edessä on tehnyt abortin, niin ne henkilöt varmaan todennäköisemmin miettivät millainen lapsi olisi voinut olla. Jos pelkää tosi paljon että tulee katumaan, niin varmaan silloin onkin todennäköisempää että tulee katumaan, kuin sellaisella jota se ei pelota.
Minä puolestani pelkäsin paljon enemmän sitä, että katuisin lapsen saantia. Päätös tehdä abortti oli onnekseni aika helppo. Tuntui vain oikealta ja järkevältä päätökseltä. Monille päätös on vaikea, ja toivon voimia kaikille tämän kanssa pähkäileville!
Minä olen tätä asiaa jälkikäteen miettinyt lähinnä siltä kannalta, miten lapsen saanti olisi vaikuttanut minuun, mielenterveyteeni, tulevaisuuden näkymiini, parisuhteeseeni, taloudelliseen tilanteeseni silloin ja tulevaisuudessa. Edelleen olen sitä mieltä että nämä seikat huomioonottaen tein varmasti oikean päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Miksi olit väkivaltaisen miehen kanssa, ja vieläpä kolme aborttia hänelle?
Jännä miehen muna on parasta. Ekana tapellaan ja sitten naidaan.
En mieti, enkä myöskään kadu. No, ehkä joskus saatta tulla mieleen että "onneksi ei tarvitse raahata vaippoja/osallistua tarharumbaan" tms. Sanottakoon vielä että kierukka petti, ja lapsiluku oli jo pitkään ollut täynnä. Ikävä kokemus, mutta oli suuri helpotus myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin. Minusta on täysin inhimillistä, että vanhakin asia käy joskus mielessä. Mutta en kadu enkä harmittele. Olin tuolloin 15 ja asiat levällään. Ja todennäköisesti minulla ei olisi ainakaan esikoista, jos olisin 15-vuotiaana lapsen pitänyt.
En oo miettinyt koskaan, eikä kaduta pätkääkään. 20 vuotta abortin jälkeen tein sterilisaation ja 2 parasta päätöstäni ikinä oman elämäni kulkua ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti koskaan, millainen lapsesta olisi tullut. Ensin petti ehkäisy, sitten jälkiehkäisy. Yksi lapsi on ensimmäisestä parisuhteestani, enkä halunnut lapsia kuin yhden miehen kanssa. Enkä välttämättä muutenkaan yhtä enempää. Päätös oli oikea silloin ja nyt.
En juurikaan mieti, joskus ajattelen, et sillä ois nyt synttärit tmv. mutta ei siis mitenkään niin, että se vaivaisi minua. Yleensä en edes muista koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti, enkä usein edes muista koko asiaa. Jos asia palaa mieleen niin tunnen lähinnä suurta helpotusta siitä että tein oikean valinnan. Niin moni asia elämässäni olisi nyt toisin, jos olisin jättänyt abortin tekemättä. Olen kiitollinen nuorelle minälleni, etten mennyt lisääntymään siinä vaiheessa elämää ja siihen suhteeseen. Myöhemmin olen synnyttänyt kaksi lasta ja kokenut kaksi (varhaista) keskenmenoa.
Ystäväni on antanut lapsensa synnäriltä adoptioon ja hän kyllä tuntuu miettivän asiaa melko usein. Lapsi on nyt jo lähes aikuinen.
Välillä mietin, että luojan kiitos en silloin aikoinaan sitä lasta tehnyt, varsinkaan sen luuseriäijän kanssa. Kyllä tässä elämässä lähes kaikesta selviytyy kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Jos tässä olisi vielä joku muksu pyörimässä, niin ei herra paratkoon! Olisi stressin taso hieman eri tolalla. En ole sen jälkeenkään hankkinut jälkikasvua, enkä aio hankkia.
Muistelen kyllä välillä sitä sikiötä, joka vielä vähän liikahteli kun oli viimein poistunut kropastani. Nimesin sen Eliakseksi. Mutta parempi oli Eliaksen olla syntymättä tähän julmaan maailmaan, joten en kadu aborttia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia, ja nyt vanhemmiten mietin että kenen exän kanssa olisi tullut normaali lapsi. Ei kenenkään tapaamani. Olin vain narsistien r#nkkutyyny.
Ainoa raskaus päättyi aborttiin.
Eli nyt vanhana olisi kiva jos olisi lapsia, mutta ei juuri sen miehen siittämää.
Itse olin jo lapsena kaltoinkohdeltu ja sellainen elää jonkinlaista rinnakkaistodellisuutta koko ikänsä. Herkkä ja täynnä mahdollisuuksia, mutta ympäristön tukahduttama kuin nupuksi jäänyt, ennenaikojaan lakastunut kukka.
Kadun aborttia joka päivä. Nukkumaan mennessäni mietin, että minulla olisi nyt
6-vuotias lapsi. Olen murhannut lapseni.
En anna sitä itselleni koskaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin joskus. Olen edelleen saman miehen kanssa ja meillä on lapsi, toinen suunnitteilla. Nyt lapsen vanhempana ymmärrän miten vaikea tuohon tilanteeseen olisi ollut tehdä lasta ja olisi pakostakin tullut todella pitkä väli ennen seuraavaa.
Olen antanut itselleni anteeksi. Kipuilin asian kanssa todella paljon lapsen syntymään asti, nyt vanhemmuus tuntuu jo paljon vähemmän kipeältä asialta.
Olen muuten saanut myös kaksi keskenmenoa. Kun nyt tätä keskenmenoalttiutta meillä selvästi on niin joskus mietin sitäkin että mistäpä tiedän olisiko tuokaan raskaus onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mieti. Eihän mitään lasta ei ole ollut koskaan olemassakaan, joten mitä ihmettä oikein kuvittelisin? Olen tuntenut ainoastaan helpotusta ja kiitollisuutta siitä, että saan määrätä omasta kehostani.
Lapsen keho ei ole sun kehos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan mieti. Eihän mitään lasta ei ole ollut koskaan olemassakaan, joten mitä ihmettä oikein kuvittelisin? Olen tuntenut ainoastaan helpotusta ja kiitollisuutta siitä, että saan määrätä omasta kehostani.
Lapsen keho ei ole sun kehos
Kohtu ymmärtäkseni on naisen kehoa.
-eri
En ole aborttia tehnyt, mutta ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon ja kyllä minä pitkään mietin, että minkäikäinen se lapsi olisi ja miltä näyttäisi yms. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että siskoni lapsi syntyi samassa kuussa kuin oli oman lapseni laskettu aika eli tavallaan sitä kautta aina näki sen, että missä vaiheessa omanikin olisi, jos olisi elossa.
Ajatukset loppuivat sitten, kun vihdoin (5 vuoden päästä) sain sen elävänkin lapsen. Nykyään ei tule keskenmenneitä raskauksia ajateltua enää samalla tavalla.
Toki tämä eri tilanne kuin abortintehneillä, mutta kerroinpa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen usein. Kun minulle kävi niin, että en sitten myöhemmin koskaan saanut miestä enkä lapsia, nyt jo vaihdevuosissa. Eli abortoin ainoan koskaan kantamani. Ja täysin turhaan, vain miehen painostuksesta. Tiesin että pystyisin yksin lapsen hoitamaan ja kasvattamaan, vanhemmatkin auttaisi, mutta olin rakastunut ja mies lupasi että kunhan hankkiudun eroon tästä liian aikaisin (olin 23) tulleesta raskaudesta, ollaan ikuisesti yhdessä ja hankitaan lapsiakin sitten kun on opinnoista valmistuttu ja työuraa luotu. Mies jätti minut kuitenkin alle vuoden kuluttua abortista.
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Voimia sinulle.
Tiedän erään jo edesmenneen, joka myöskään ei enää myöhemmin saanut lapsia nuoruudessa abortoidun jälkeen.
Mietin joskus, mutta en liikaa. Tehty mikä tehty. En minä sitä eettisesti kestävänä tekona pidä, olihan siihen jo koodattu tavallaan se kuka hän olisi jos saisi kasvaa. Mutta olin nuori ja henkisesti melko kehittymätön silloin ja tuohon nyt päädyin niissä olosuhteissa.
Muita en ala tuossa asiassa neuvomaan. Jokainen itsestään tietää pystyykö sen päätöksen kanssa elämään.