Lue keskustelun säännöt.
Te joskus abortin tehneet
14.10.2020 |
Pystyttekö olemaan kokonaan ajattelematta koko asiaa, vai mietittekö koskaan, että miltäköhän se lapseni tänä päivänä näyttäisi ja minkälainen hän olisi?
Kommentit (44)
En juurikaan ajattele, minä mietin enemmän niitä lapsia jotka mulla on. Ja suren sitä joka meni kesken. Se keskenmeno oli tosi traumaattinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mieti. Mutta olen saanut lapsia useamman. Jos olisin abortoinut ainokaiseni niin melko varmasti ajattelisin toisin.
Minulla useampi lapsi mutta en voi ikinä unohtaa nuoruuden virhettäni... Vuosikymmeniä kuluu ja suren edelleen😔
Ajattelen usein. Kun minulle kävi niin, että en sitten myöhemmin koskaan saanut miestä enkä lapsia, nyt jo vaihdevuosissa. Eli abortoin ainoan koskaan kantamani. Ja täysin turhaan, vain miehen painostuksesta. Tiesin että pystyisin yksin lapsen hoitamaan ja kasvattamaan, vanhemmatkin auttaisi, mutta olin rakastunut ja mies lupasi että kunhan hankkiudun eroon tästä liian aikaisin (olin 23) tulleesta raskaudesta, ollaan ikuisesti yhdessä ja hankitaan lapsiakin sitten kun on opinnoista valmistuttu ja työuraa luotu. Mies jätti minut kuitenkin alle vuoden kuluttua abortista.
Ihan hyvin "pystyn" olemaan ajattelematta, en tosin koe erityistä tarvetta olla ajattelematta. Pystyn siis ihan hyvin myös ajattelemaan asiaa (harvoin tulee ajateltua, mutta kyllä se joskus mieleen tulee) ja olen täysin sinut ratkaisuni kanssa.
Joo olen ajatellut, että luojan kiitos en tehnyt sitä lasta vaikka kovasti oli tulossa maailmaan ehkäisyn petettyä eikä jälkiehkäisypillerikään auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ajattelen. Oli Down. Mutta sain terveen vuosi tuon jälkeen joten mielenterveys säilyi. Keskenmenoani 3v tuota aiemmin en taas mieti ollenkaan.
Aborttilakeja olisi syytä kiristää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta taitaa olla jos on suostunut aborttiin jonkun toisen painostuksesta. Ja tietysti se jos uutta mahdollisuutta ei tulekaan.
Joskus harvoin mietin, minkälainen lapsi sieltä olisi tullut. Mutta ei se itselläni juurikaan kytkeydy siihen nimenomaiseen abortoituun alkioon vaan sitähän voi muutenkin miettiä, että jos olisi kolmaskin lapsi, niin millainen hän olisi. Minkäänlaista kaipausta en tunne, koska koen, että ratkaisu oli oikea. Minulla oli jo kaksi lasta siinä vaiheessa ja kolmas oli pelkän hölmöilyn, ei lapsenkaipuun, tulos. Ihan lasten isän kanssa se hölmöily tapahtui eli ei vain ollut ehkäisyä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Miksi olit väkivaltaisen miehen kanssa, ja vieläpä kolme aborttia hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Miksi olit väkivaltaisen miehen kanssa, ja vieläpä kolme aborttia hänelle?
Ei ollut paikkaa mihin mennä eikä ketään, kuka olisi auttanut. Turvakoti oli kaukana eikä minulla ollut ajokorttia eikä autoa. Olin silloin nuori.
Joskus mietin ja vähän naurahdan että mikäkin siitä olisi tullut, kauhee traumatisoitu lapsiparka jota ei haluttu tähän maailmaan. kymmenen vuotta sitten tehty, nyt asiat toisin ja toivon että kaikki olisi tämän vauvan kautta hyvin, mut en jää murehtimaan jos ultra kertoo toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen usein. Kun minulle kävi niin, että en sitten myöhemmin koskaan saanut miestä enkä lapsia, nyt jo vaihdevuosissa. Eli abortoin ainoan koskaan kantamani. Ja täysin turhaan, vain miehen painostuksesta. Tiesin että pystyisin yksin lapsen hoitamaan ja kasvattamaan, vanhemmatkin auttaisi, mutta olin rakastunut ja mies lupasi että kunhan hankkiudun eroon tästä liian aikaisin (olin 23) tulleesta raskaudesta, ollaan ikuisesti yhdessä ja hankitaan lapsiakin sitten kun on opinnoista valmistuttu ja työuraa luotu. Mies jätti minut kuitenkin alle vuoden kuluttua abortista.
Mulla lähes samanlainen tarina, tosin olen vielä vähän alle nelikymppinen joten jos ihme tapahtuisi niin saattaisin vielä parin vuoden sisään löytää sekä miehen että onnistua saamaan lapsen. Olin 20 v. kun tein abortin koska poikaystävä ei halunnut lasta siinä vaiheessa elämää ja itselläkin opinnot kesken, ajattelin että ei sitten vielä. Ekat kymmenen vuotta mietin todella usein, alussa päivittäin asiaa, nykyään voi olla viikkoja etten ajattele asiaa, havahdun vain kun jossain kuulee aborttikeskustelua tai kuulen vauvauutisia, että jos elämä olisi mennyt toisin, mun lapsi olisi teini-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Miksi olit väkivaltaisen miehen kanssa, ja vieläpä kolme aborttia hänelle?
Ei ollut paikkaa mihin mennä eikä ketään, kuka olisi auttanut. Turvakoti oli kaukana eikä minulla ollut ajokorttia eikä autoa. Olin silloin nuori.
Ja kai sillä miehelläkin on joku vastuu. Kun hakkasi tajun kankaalle ja raiskasi, niin olisi voinut käyttää kondomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En takuulla mieti. Mulle on tehty 3 aborttia. Onneksi sen väkivaltaisen miehen lapsia ei syntynyt tähän maailmaan kuin yksi.
Miksi olit väkivaltaisen miehen kanssa, ja vieläpä kolme aborttia hänelle?
Ei ollut paikkaa mihin mennä eikä ketään, kuka olisi auttanut. Turvakoti oli kaukana eikä minulla ollut ajokorttia eikä autoa. Olin silloin nuori.
Ja kai sillä miehelläkin on joku vastuu. Kun hakkasi tajun kankaalle ja raiskasi, niin olisi voinut käyttää kondomia.
Miksi alapeukku?
Mietin kyllä asiaa monia vuosia. Sen jälkeen, kun sain vihdoin lapsen, niin pikkuhiljaa asia jäi taka-alalle. Viime vuodet olen keskittynyt näihin lapsiin, jotka minulla on tässä arjessa. Olen iloinen heistä. Ei se hyödytä mitään, että vatvoisin menneitä aina vaan. En voi asialle enää mitään tehdä. Sitä paitsi olen edelleen sitä mieltä, että ratkaisu oli siinä tilanteessa oikea. Siitäkin huolimatta, että kipeä ratkaisu se oli.
En ole miettinyt. Meillä oli jo kaksi lasta. Minulle oli heti selvää kun tajusin olevani raskaana (eli silloin kun kuukautisten olisi pitänyt tulla) että kolmanteen ei ole mahdollisuutta. En miettinytkään että antaisin raskauden edetä enkä leikitellyt ajatuksella että mitä jos siitä tulisi lapsi. Tunsin abortista vilpittömästi pelkkää helpotusta.
En mieti. En ole koskaan tuntenut mitään muuta, kuin syvää helpotusta etten alaikäisenä lasta tähän maailmaan saattanut.
En mieti. Mutta olen saanut lapsia useamman. Jos olisin abortoinut ainokaiseni niin melko varmasti ajattelisin toisin.