Miehen lapsi kinusi äidiltään koiraa ja sai sen. Nyt lapsen pitäisi ottaa koira mukaan kun tulee meille.

Ymmärrän kyllä hyvin että lapsi haluaa koiran kanssa liikkua vanhempien kodeissa. Lapsihan se muuten tuntee itsensä pelinappulaksi tuossa. Koira tietysti myös.

Jos on alusta asti sanottu, ettei koira ole tervetullut, ei kyseessä ole exän näpäytys.

Jos exä ei kysynyt asiaa tai luuli jotain muuta kuin mitä sanottiin, on ihan hänen omaa typeryyttään, että hänellä on nyt koira vastuullaan.

Ei kukaan tarvitse mitään erityistä syytä sille, ettei ota ylimääräistä työtä hoitaakseen, ei myöskään ole tilivelvollinen allergioistaan tai muista syistään. Pelkkä "ei" on siis ihan riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Toiset ei tykkää koirista, toiset ei kissoista, käärmeistä, lapsista... Niin se vain on, että jokainen päättää omasta kodistaan.

Näköjään tässä tilanteessa lapsen on annettu päättää että koira hankitaan. "Jokainen" ei näköjään päättänyt. Lemmikin hankinta on iso päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Mitä kohtaa aloituksessa et ymmärtänyt! Sanoimme että emme halua koiraa, ja meille se ei voi tulla. Valittettavasti meillä kummallkaan ei ole sanavaltaa siihen mitä lapsen äiti tekee.

Äiti sen koiran halusi lapselleen ostaa, ja hoitaa sitä silloin yhdessä lapsen kanssa kun lapsi on äidillään. Mutta nyt on ilmeisesti tajunnut että ei voi itse vapaa-aikanaan lähteä minnekkään kun koiralla ei ole hoitajaa ja kiukuttelee siitä meille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Kun se lapsen äiti on päättänyt koiran ottamisesta, niin aika kummallista se sä kirjoittelet tuollaisia tähän ketjuun. Eihän se aloittajan tai hänen miehensä vallassa ole estää koiranottoa, jos toinen vanhempi sen lupaa.

Eikä tarvitse inhota koiria tai muitakaan eläimiä tehdäkseen sen päätöksen, että koiraa ei päästä kotiinsa. Eikä siinäkään toisaalta mitään pahaa ole, jos ei erityisesti tykkää koirista tai muistakaan eläimistä. Kannattaa yrittää päästä yli siitä, että kaikki ihmiset ei tykkää samasta kuin itse. Esim. mulla on koira, mutta en mä sitä mitenkään parhaana ystävänäni pidä. Tykkään ihmisistä ja hevosista paljon enemmän.

Jos olisin tuo lapsi, jäisin koiran kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

No ette suostu ottaan. Jos 6nyt annatte periksi, niin koira on kohta teillä aina kun lapsikin. Vähän niin kuin äiti tuuppaisi teille kaikki muutkin muiden kanssa tehdyt sisarukset ja sanoisi että kuuluu pakettiin. Ei kuulu, vain se lapsi jonka isä sun mies on.

Ne ei saa ottaa lemmikkieläimiä asuntoonsa. Vuokra-asunnoissa, ja ehkä taloyhtiöissäkin voi oikeasti olla tuollaisia sääntöjä.

Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa pitääkö koirista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Mitä kohtaa aloituksessa et ymmärtänyt! Sanoimme että emme halua koiraa, ja meille se ei voi tulla. Valittettavasti meillä kummallkaan ei ole sanavaltaa siihen mitä lapsen äiti tekee.

Äiti sen koiran halusi lapselleen ostaa, ja hoitaa sitä silloin yhdessä lapsen kanssa kun lapsi on äidillään. Mutta nyt on ilmeisesti tajunnut että ei voi itse vapaa-aikanaan lähteä minnekkään kun koiralla ei ole hoitajaa ja kiukuttelee siitä meille.

Ap

Jos tilanne on aivan selvä, että asuntoon ei saa tuoda lemmikkejä ja niin edelleen, niin minkälaisia vastauksia täältä haet? Että me kaikki soitetaan miehesi puolesta lapsen äidille ja selitetään tämä sille vielä kerran?

Jos lapsen äiti ei halua hoitaa koiraa tai maksaa hoitajalle, niin selvästihän se ei tykkää koirista. Miksi tällainen ihminen suostuu ottamaan lemmikin? Miksi tällaiselle ihmiselle edes myydään koira tai mikään lemmikki?

Tykkäisikö lapsi myös liskoista, käärmeistä ja jättiläishämäkeistä? Mitä miehen exä tykkäisi, jos hankkisitte lapselle myös lemmikin, jonka tietysti pitäisi päästä myös lapsen äidin luo lapsen mukana?

Entä aikaavievä ja lapsen äidin työaikoihin sopimaton työläs ja kallis harrastus lapselle, jonka lapsen äiti hoitaa ja kustantaa omilla viikoillaan?

Ihan vaan päättäisitte muuttaa lapsen äidin elämää jänskästi myös...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Kun se lapsen äiti on päättänyt koiran ottamisesta, niin aika kummallista se sä kirjoittelet tuollaisia tähän ketjuun. Eihän se aloittajan tai hänen miehensä vallassa ole estää koiranottoa, jos toinen vanhempi sen lupaa.

Eikä tarvitse inhota koiria tai muitakaan eläimiä tehdäkseen sen päätöksen, että koiraa ei päästä kotiinsa. Eikä siinäkään toisaalta mitään pahaa ole, jos ei erityisesti tykkää koirista tai muistakaan eläimistä. Kannattaa yrittää päästä yli siitä, että kaikki ihmiset ei tykkää samasta kuin itse. Esim. mulla on koira, mutta en mä sitä mitenkään parhaana ystävänäni pidä. Tykkään ihmisistä ja hevosista paljon enemmän.

Puhun nimenomaan lapsen äidistä joka aikuisena on vastuussa tästä lemmikistä.

Olen todella kypsynyt siihen miten osa täällä puhuu eläimistä kuin joinain sivuun potkittavina roskina "ku ei huvita". Sellaiset ihmiset ovat oksettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Eihän tässä ap ole ottanut lemmikkiä. Siitä juuri on kyse että hän kertoo ettei aio ottaa sitä edes käymään.

Näytät suhtautuvan aika tunteenomaisesti siihen, että joku ei halua eläintä kotiinsa.

Mikä tässä on ongelma? Eläin on omistajan vastuulla. Hän on itse sen hankkinut, joten hoitakoon piskinsä.  Mitä jos koiralle sattuu jotain? Syö vaikka nuppineulan tai xylitolipurkan hoidossa? Mikä meteli, ellei jopa oikeusjuttu ja taas olisi myötätuntoa koiran omistajaa kohtaan, mutta ei perhettä kohtaan, joka ei sitä koiraa edes halunnut.  Oletteko te, jotka koiraa puolustelette, jotenkin vajaita? Onko teille koskaan tullut mieleen, että teidän tai kaltaistenne mielihalut eivät velvoita muita ihmisiä? Jos hankit lemmikin, olet siitä seuraavat 10-20 vuotta vastuussa oli se kissa tai koira ja olet velvoitetu myös järjestämään sille hoitajan jos et itse siihen pysty joinain aikoina. Pentu ei ole asia, joka vaan nakataan seuraavalle hoitoon. Pentu saattaa esim. pissata parketin pilalle, jyrsiä kaapinovet tai huonekalut ja allergiselle aiheuttaa terveydellisiä hankaluuksia. On syy mikä tahansa, vaikka vain se,  että ei vaan kertakaikkiaan halua eläintä vastuksikseen, niin ap:lla on siihen oikeus. Hän ei ole koiran omistaja eikä sellaista halunnut, oli syyt ihan mitkä tahansa. Ne on ilmoitettu exälle, joka kuitenkin ihan ITSE hankki sen eläimen. Lapsi on yhteisvastuussa mutta ei lemmikki. Ei varmaan kukaan pysty todistamaan isyyttä koiralle vaikka "äiti" olisikin vaikka millainen narttu.

En minäkään haluaisi toisten koiraa hoitooni. Minulla ei ole ollut ikinä koiraa, enkä tiedä niistä mitään, olisin jo epävarma koiran käsittelyssä. En inhoa koiria, mutta ne ovat minulle vain todella vieraita.

Eri asia on, jos lapsi olisi niin iso, että osaisi itse hoitaa koko koiran. Kyllä tottelevainen ja siisti koira meillä voisi olla, mutta ei mun vastuulla.

No nyt on yritystä 6/5 *standing ovation*

Vierailija kirjoitti:

En minäkään haluaisi toisten koiraa hoitooni. Minulla ei ole ollut ikinä koiraa, enkä tiedä niistä mitään, olisin jo epävarma koiran käsittelyssä. En inhoa koiria, mutta ne ovat minulle vain todella vieraita.

Eri asia on, jos lapsi olisi niin iso, että osaisi itse hoitaa koko koiran. Kyllä tottelevainen ja siisti koira meillä voisi olla, mutta ei mun vastuulla.

Ongelmahan tässä olisi tosiaan jo se, että tuollaisella järjestelyllä ap:n perheellä olisi koiraa kohtaan vain velvollisuuksia, mutta ei mitään oikeuksia. Eivät varmastikaan voisi kouluttaa sitä mielensä mukaan, kiva jos sieltä tulee joku ihan hunningolla oleva tapaus. Tämä on aika todennäköistäkin siihen nähden miten välinpitämättömältä koiran ottanut äippä vaikuttaa eläintä kohtaan. Kunnollinen omistaja ei edes itse haluaisi heitellä pentua miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niin väsynyt teihin ihmisiin jotka inhoatte koiria.

Ymmärrän että ap ja lapsen isä eivät ole ottaneet koiraa, eivät ole vastuussa lapsen koirasta, eivät ole velvoitetut ottamaan koiraa taloonsa. Mutta kuinka kamalaa se on että koira on talossa pari päivää kerrallaan? Onko se todella niin hirveän vaikeaa?

Koirani ovat parhaat ystäväni. Kiirehdin aina kotiin koska on niin mukava olla niiden kanssa.

Olipas säälittävää tunteisiin vetoavaa manipulointia. Asia ei kuulu ap:n perheelle, siksi.

Kysymykseni olivat retorisia. Tiedän että eläinten inhoajat eivät ikinä muutu. Eikä se että minä inhoan heitä. Lemmikin omistukseen pitäisi järjestää testi ja koulutus, siinä putoaisivat eläinten inhoajat pelistä, parasta kaikille osapuolille.

Asia muuten kuuluu aplle koska kyseessä on apn miehen lapsi jolle pitää nyt selittää että kukaan aikuinen ei halunnut koiraa. Miten tilanne pääsi näin pitkälle?

JOS ETTE HALUA LEMMIKKIÄ ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ.

Kun se lapsen äiti on päättänyt koiran ottamisesta, niin aika kummallista se sä kirjoittelet tuollaisia tähän ketjuun. Eihän se aloittajan tai hänen miehensä vallassa ole estää koiranottoa, jos toinen vanhempi sen lupaa.

Eikä tarvitse inhota koiria tai muitakaan eläimiä tehdäkseen sen päätöksen, että koiraa ei päästä kotiinsa. Eikä siinäkään toisaalta mitään pahaa ole, jos ei erityisesti tykkää koirista tai muistakaan eläimistä. Kannattaa yrittää päästä yli siitä, että kaikki ihmiset ei tykkää samasta kuin itse. Esim. mulla on koira, mutta en mä sitä mitenkään parhaana ystävänäni pidä. Tykkään ihmisistä ja hevosista paljon enemmän.

Puhun nimenomaan lapsen äidistä joka aikuisena on vastuussa tästä lemmikistä.

Olen todella kypsynyt siihen miten osa täällä puhuu eläimistä kuin joinain sivuun potkittavina roskina "ku ei huvita". Sellaiset ihmiset ovat oksettavia.

Vänkäät täällä nyt kyllä jotain aivan itse keksimääsi ongelmaa vastaan.