Lue keskustelun säännöt.
En tykkää työpaikan "leikeistä"!
11.01.2014 |
Meidän työpaikalla on melko tiivis porukka, joka viettää myös jonkin verran aikaa yhdessä työn ulkopuolellakin. Muutama porukkaan "kuulumaton" löytyy myös porukasta. Itse olen yksi näistä. Tuntuu, että meitä muutamia yhdistää se, että olemme hyvin vakavia. Toki vapaa-ajallani tykkään nauraa ja vitsailla, mutta vain läheisten ystävieni kanssa. Töissä olen vakavalla naamalla. Siksipä ärsyttääkin, kun aina välillä töissä pitäisi kaikkien osallistua johonkin olevinaan niin hauskaan ryhmäleikkiin. Joo, hauskaahan se on niille muille, kun heille lähes koko porukka on sitä hyvää kaveripiiriä, kenen kanssa tykätään vitsailla ja jutella joka tauolla. Itselleni täyttä kärsimystä! Ja näyttää olevan ilmeistä päätellen myös niille parille muulle, jotka eivät tähän ydinporukkaan kuulu.
Miten hitossa näistä tilanteista oikein pääsisi läpi ilman täydellistä vittuuntumista? En vaan ole sellainen ihminen, että pystyn hulluttelemaan kaikkien kanssa. Vihasin tällaisia ryhmäleikkejä jo koulussa, kun opiskelijoiden piti tutustua pakolla toisiinsa (niin kuin se ei olisi muka muuten tapahtunut luonnollisesti).
Miten te muut "tosikot" selviätte näistä tilanteista? Yritättekö vaan pistää sen tekohymyn naamalle ja tehdä nolot tehtävät teeskennellen iloista? Vai näytättekö selvästi muille, ettei teitä kiinnostaisi yhtään tällainen? Minä yritän pistää tekohymyn naamalle, mutta en usko, että se menee läpi kylläkään. Inhottavaa kaiken kaikkiaan.
Kommentit (70)
Minä myös inhoan yleisesti ottaen näitä juttuja. Niissä on jotenkin vaikea olla luontevasti, varsinkin kun ei juo. Siinä sitten kuunnella kännisten mukahauskoja juttuja ja toisaalta ottaa vastaan niitä arvuuttelevia katseita siitä miksei juo. Virkistysiltapäivät ovat painajaisia!
Ja miksi? Ne eivät vain sovi temperamentilleni. Minulla on kyllä huumorintajua, mutta tuollainen rakennettu tekopirteä virkistyshuumori on mielestäni lähinnä ihmisiä aliarvioivaa ja vaivaannuttavaa. Enkä todellakaan koe olevani parempi ihminen kuin työkaverini, mutta en vain sovi joukkoon kun kyse on jostain muusta kuin työnteosta. Työkaverina kyllä olen varmasti ihan mukava ja hauskakin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös inhoan yleisesti ottaen näitä juttuja. Niissä on jotenkin vaikea olla luontevasti, varsinkin kun ei juo. Siinä sitten kuunnella kännisten mukahauskoja juttuja ja toisaalta ottaa vastaan niitä arvuuttelevia katseita siitä miksei juo. Virkistysiltapäivät ovat painajaisia!
Ja miksi? Ne eivät vain sovi temperamentilleni. Minulla on kyllä huumorintajua, mutta tuollainen rakennettu tekopirteä virkistyshuumori on mielestäni lähinnä ihmisiä aliarvioivaa ja vaivaannuttavaa. Enkä todellakaan koe olevani parempi ihminen kuin työkaverini, mutta en vain sovi joukkoon kun kyse on jostain muusta kuin työnteosta. Työkaverina kyllä olen varmasti ihan mukava ja hauskakin ihminen.
No on teillä ihmeellisiä työpaikkoja, jos niissä leikitään! Töissä tehdään töitä ja työkaverit on työkavereita, eikä mitään ystäviä. Ystävien kanssa käydään raflassa tai kahvilla ja voidaan leikkiä, jos siltä tuntuu. Työkavereiden kanssa pitää olla hyvät välit tai ainakin pystyä työskentelemään yhdessä, mutta se riittää.
Ymmärrän ap:tä. Meillä oli opiskeluaikana noita leikkejä, enkä tykänny niistä yhtään. Olin kuitenki aina mukana, mutta toivoin, että loppuis pian. Sanoin kyllä ääneenki, että inhoan näitä "Ole perhonen"-leikkejä...
Hei millä löytäis sen ketjun kun jollain oli palkattu työpaikalle joku työryhmän hengen kohottaja ja Ap ja muu työryhmä sai aina perjantait vapaaksi jos osallistui illalla tuohon tilaisuuteen? Ap kertoi mitäkaikkea sielä tehtiin, just näitä lastenleikkejä ym.
Kuka muistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun haluaisi ja yrittää kuulua joukkoon, mutta muut vain hylkivät siksi kun on liian erilainen. Siis vaikka osallistusikin keskusteluun, niin ei saa vastakaikua. Kyllä se yrittäminen vaan jossain vaiheessa lopahtaa.
t. eräs outo lintu
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 23:15"]
Hei millä löytäis sen ketjun kun jollain oli palkattu työpaikalle joku työryhmän hengen kohottaja ja Ap ja muu työryhmä sai aina perjantait vapaaksi jos osallistui illalla tuohon tilaisuuteen? Ap kertoi mitäkaikkea sielä tehtiin, just näitä lastenleikkejä ym.
Kuka muistaa?
[/quote]
Mä linkitin sen jo tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju näyttää, kuinka vaikea asia suvaitsevaisuus käytännön elämässä on. Täysin asialliseen sekä myöskin asialinjoilla pysyvään viestiin tulee läjäpäin olettamuksia, syytöksiä ja henkilön perimmäiseen kelvottomuuteen vetoavia "mitäs oot noin peffasta" -herjoja.
Kertokaahan, hyvät ihmiset: mitä voi tehdä, jos täydellisyyskään ei riitä?
Kirjoitin tuonne aiemminkin jo vastauksen, mutta unohtui mainita "ap" sinne loppuun. Ymmärrän kyllä, että monet näistä tykkäävät eikä se minua haittaa. Minäkin haluaisin todella tykätä, mutta minkäs sille voi, että olen niin sosiaalisesti estynyt. Nuorempana kokeilin esittää sosiaalista ilopilleriä, mutta se ei kestänyt pitkään. Harva on niin hyvä näyttelijä, että jaksaisi esittää roolia joka päivä. En jaksanut minäkään. Olen joutunut hyväksymään, että olen tällainen estyneempi henkilö. En haluaisi olla sellainen, mutta minkäs teet.
Minua itseänikin harmittaa se, että varmasti osa kokee minut painolastiksi. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun kaikki muut ovat "tuttuja" ja yksi huoneessa on muista etäinen ja hiljainen tarkkailija. Inhottavaahan se on, että joku vaan "kuuntelee salaa". Mutta minun täytyy todeta, että nautin työpaikan sosiaalisten ihmisten jutuista. Vaikka en itse koekaan tarvetta osallistua keskusteluihin. Mutta näissä leikkitilanteissa, kun olisikin pakko osallistua, iskee pakokauhu. En todellakaan halua olla se, joka käy asiasta valittamaan enkä aio myöskään "lintsata" töistä moisen takia. Mutta ehkä olisi hyvä, jos aina mainittaisiin, että jos ei halua osallistua, voi istua syrjään siksi aikaa. Vaikka toki siinäkin on paineet, jos kaikki muut osallistuvat. Mutta sitten ainakin olisi tavallaan se lupa istua sen aikaa tarkkailijan roolissa ja näin ollen nauttia muiden hauskasta ilman että tarvitsee itse asettua rooliin, jossa ei ole mukavaa.
- ap
Ne leikit eivät koskaan ole pakollisia. Toki herättää pahennusta jos sanot työkavereillesi että halveksit sellaista toimintaa, et pidä heistä etkä halua koskaan heihin tutustuakaan, mutta sitä ei kukaan ole vaatimassa.
Sanot kahden kesken esimiehellesi ettet ole osallistumassa ko. tekemiseen, ja sinulla on siinä kohtaa jo varattu henkilökohtainen meno.
Jos joku jälkikäteen kysyy niin sanot että sinulla oli toinen meno, ja kysyt oliko niillä muilla kivaa. Ei mitään ongelmia.