Lue keskustelun säännöt.
En tykkää työpaikan "leikeistä"!
11.01.2014 |
Meidän työpaikalla on melko tiivis porukka, joka viettää myös jonkin verran aikaa yhdessä työn ulkopuolellakin. Muutama porukkaan "kuulumaton" löytyy myös porukasta. Itse olen yksi näistä. Tuntuu, että meitä muutamia yhdistää se, että olemme hyvin vakavia. Toki vapaa-ajallani tykkään nauraa ja vitsailla, mutta vain läheisten ystävieni kanssa. Töissä olen vakavalla naamalla. Siksipä ärsyttääkin, kun aina välillä töissä pitäisi kaikkien osallistua johonkin olevinaan niin hauskaan ryhmäleikkiin. Joo, hauskaahan se on niille muille, kun heille lähes koko porukka on sitä hyvää kaveripiiriä, kenen kanssa tykätään vitsailla ja jutella joka tauolla. Itselleni täyttä kärsimystä! Ja näyttää olevan ilmeistä päätellen myös niille parille muulle, jotka eivät tähän ydinporukkaan kuulu.
Miten hitossa näistä tilanteista oikein pääsisi läpi ilman täydellistä vittuuntumista? En vaan ole sellainen ihminen, että pystyn hulluttelemaan kaikkien kanssa. Vihasin tällaisia ryhmäleikkejä jo koulussa, kun opiskelijoiden piti tutustua pakolla toisiinsa (niin kuin se ei olisi muka muuten tapahtunut luonnollisesti).
Miten te muut "tosikot" selviätte näistä tilanteista? Yritättekö vaan pistää sen tekohymyn naamalle ja tehdä nolot tehtävät teeskennellen iloista? Vai näytättekö selvästi muille, ettei teitä kiinnostaisi yhtään tällainen? Minä yritän pistää tekohymyn naamalle, mutta en usko, että se menee läpi kylläkään. Inhottavaa kaiken kaikkiaan.
Kommentit (70)
En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä ap. Olisiko työpaikan vaihto aivan mahdoton ajatus? On kyllä ihan tarpeeksi kyräily ja nyhväystyöpaikkoja, tuollainen kiva ilmapiiri menee hukkaan sinulle. Harmi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:29"]
Ei kai siellä leikkejä nyt sentään jatkuvalla syötöllä vedellä eli kyse on lähinnä jostain tyky-toiminnasta tai vastaavasta? Silloin tällöin toteutettuna ei olettaisi olevan isokaan riesa, mutta ihmettelen kyllä minäkin että millaisella työpaikalla leikitään jatkuvasti?
[/quote]
Niinpä. Ei millään työpaikalla leikitä koko aikaa ja se nyt on ihan varma asia, joku vetää selvästi herneet nenään pelkästään siitä jos tyky tai vastaava järjestetään pari kertaa vuodessa plus ehkä pari muuta yhteistä ajanviettoa!
Olkaa nyt jumaliste onnellisia jos teidän työpaikoilla on rahaa ja intoa järjestää jotain leikkejä!!!! Meillä ei ole ja se ottaa päähän ja rankasti, ei ikinä mitään!
Meillä kyllä yksi ehdotti näitä leikkejä ihan säännöllisesti viikoittain pidettäviksi. Ei pelkkää tykyilyä. Vastakaiku oli kahtijakautunutta ja lisäksi hiljaiset.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:31"]
Minä en ole koskaan elämässäni ollut kovin avoin tai spontaani, minä en vain kerta kaikkiaan kykene siihen ja en onneksi sitä työtehtävissäni tarvitsekaan.
[/quote]
Kerro sitten niille muille suoraan että se yhteistouhuaminen ei sovi sinun periaatteisiin/luonteelle/tyyliin/maailmaan, ja pyydä että ymmärtävät yskän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitt* , töihin tullaan töitä tekemään.Riittää kun tekee työnsä kuten kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:20"]
Apua, naurujooga on ehkä kamalinta mitä tiedän.
[/quote]
niin no se on aika hankalaa sellaiselle jonka syntymäilme on tympeä ja suu aina viivamaisesti vihaisena.
[/quote]
Naurujooga on naurun teeskentelemistä. Täytyy olla todella tosikko, jos vasta tuollainen saa nauramaan... Mä ainakin nauran joka päivä, mutta tilannekomiikalle, EN pakotettuna. Naurujooga (työpaikan tyhy-päivällä oli pakko osallistua) on ainoa tilanne jossa olen joutunut teeskentelemään naurua. Työpaikan v...maisimmat naiset tykkäsivät hirrrrveesti... vielä vuoden jälkeenkin puhutaan vapauttavasta kokemuksesta. Ei tosin naureta työssä yhtään enempää ku ennenkään...
Minä olen työpaikallani niiden sosiaalisten joukossa, keskustelen paljon ja tulen toimeen melko hyvin kaikkien kanssa. Mutta en pidä leikeistä enkä pakotetusta hulluttelusta/esiintymisestä, ja tätäkin työpaikallani aina silloin tällöin vaaditaan. En osallistu, koska en pysty nauramaan itselleni julkisesti enkä pysty nauramaan muille samalla tavalla. En pidä edes katselemisesta, kun tulee niin ahdistunut olo myötähäpeästä. Ikävintä tässä on tosiaan se, että kuka tahansa voi joutua "pilkan" kohteeksi ja tätä toimintaa on muutaman kerran vuodessa. Joka kerta ei voi olla hammaslääkärissä, joten aika monta kertaa kärvistelen paikan päällä se tekohymy kasvoilla ja täysin käsittämättä tätä huumorin lajia.
En haluaisi olla tässä asiassa tosikko ja ymmärrän, että työkaverini eivät tätä ymmärrä, koska pystyn pienemmässä porukassa vitsailemaan ja nauramaan mutta en pysty heittäytymään edes heidän edessään pelleksi. On eri asia olla verbaalisesti hauska kuin heittäytyä esiintymään pellenä.
Minulla on taustalla rankkaa koulukiusaamista ja siitä johtuva edelleen heikko itsetunto. En todellakaan halua olla se ilonpilaaja ja myötähäpeäjä mutta valitettavasti sitä olen enkä pysty asiaa muuttamaan ehkä koskaan. Se, mikä näissä pelleilyissä ärsyttää ja harmittaa, on tämä ymmärtämättömyys meitä ei-pelleilijöitä kohtaan. Ne kauniit, rohkeat, sosiaalisesti taitavat ja usein myös nokkelat manipuloijat osoittavat ilmeillään, eleillään ja suoraan verbaalisestikin, miten typerää on, ettei kykene tällaiseen hassutteluun. Nämä aivan samankaltaiset ihmiset olivat aikanaan koulukiusaajiani. Kun abivuonna keskustelin heidän kanssaan asiasta, he loukkaantuivat syvästi ja pitivät minua täysin kohtuuttomana, kun puhuin heistä koulukiusaajina. Eivät he olleet kiusanneet vaan vain hassutelleet. Tokihan nyt oli hauskaa, jos minua kutsuttiin ikävillä lempinimillä (älä ole tosikko), epäonnistumisilleni naurettiin (täytyyhän nyt ihmisen osata nauraa itselleen) ja minulle tehtiin kepposia, joilla nolasin itseni totaalisesti luokassa (nauru pidentää ikää, kai nyt sitä voi välillä ottaa rennosti). Kärsin kiusaamisesta kuusi vuotta ja kiusaamiseni levisi jo ensimmäisen vuoden jälkeen koko koulun jutuksi. Minulle täysin tuntemattomat ihmiset pilkkasivat ja ivasivat ja nauroivat punastumiselleni.
Uskon, että nämä kiusaajani jatkavat hassutteluaan ja omaa kivaansa työpaikkojen taitavina heittäytyjinä. He eivät ikimaailmassa myönnän olleensa kiusaajia vaan vain hauskoja ja nokkelia humoristeja. Mitäs oli nössö, hiljainen, estynyt, arka, ruma, vaatimaton hiirulainen. Kyllähän nyt sellaiselle nauraa. Voisi vaikka lopettaa koulun, kun ei kykene olemaan niin kuin me suositut.
Jokainen tässäkin ketjussa ymmärtämätön ilkeilijä, joka valittaa erilaisten ihmisten erilaisesta suhtautumisesta siihen sävyyn, että aikuisuuteen kuuluu nyt tehdä itsestään naurettavan ja antaa muiden sitten päälle nauraa tai muuten voisi vain linnottautua kotiin ja lopettaa työnteot eikä rumentaa näiden suosittujen maisemaa, ovat tosiasiassa työpaikkakiusaajia, ihmisiä, joilla ei ole kykyä empatiaan ja jotka eivät oikeasti pysty tajuamaan erilaisuutta ja sen voimavaraa.
Monessa tilanteessa ne hiljaiset ja estyneet ovat hyviä työntekijöitä, joilta kysytään neuvoa ja joita pyydetään auttamaan työssä ilmenevissä kinkkisissä jutuissa. Siihen kyllä kelvataan. Miksi on vaikeaa tajuta, että joku on tosikko ja joku hassuttelija? Molemmilla on oikeus olla omanlaisensa ja molemmissa on hyvää ja molemmat ovat tärkeitä työyhteisön kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi pienessä yrityskessä saa keskittyä tekemään työaikana töitä. Mulle riittää virkistykseksi se, että joskus pääsee työnantajan piikkiin syömään. Jostain syystä, vaikka me ollaan tunnettu kalliina firmana, meillä riittää töitä eikä kaikkea voida ottaa. Ehkä siksi, kun meillä tehdään töissä töitä? Työn laatu on huonontunut kautta maailman, kiitos kaikenmaailman "kehittäjien". Ymmärrän urheilu- ja koulutuspäivät tai työhön kuuluvan koulutuksen, mutta se, että keskeytetään työ ja aletaan puuhastella eskarileikkien kanssa, ei ymmärrä. Nautin yhdellä työpaikalla kyllä täysillä lumikenkäkävelystä, porukalla siinäkin mentiin, mutta siinä oli paljon enemmän järkeä.
Juuri se noissa leikeissä on kamalaa, että ne vahvistavat ja tekevät näkyväksi sen työpaikalla muutenkin olemassa olevan sosiaalisen hierarkian. Että sillä suurimmalla osalla, jotka kuuluvat ns. sisäpiiriin, on hauskaa ja he kehuvat ja innostavat toisiaan, mutta sitten se hiljaisempi ja vähä syrjemmässä oleva vähemmistö jää jotenkin silmätikuiksi. Heille ei osata kohdistaa sitä kannustusta, koska heidän kanssaan ei olla muutenkaan yhtä paljon tekemisissä. Ja varsinkin niissä peleissä, joissa pitää nimetä esim. seuraava kaveri, joka nolon asian tekisi, he jäävät viimeisiksi, ja siinä sitten vaivautuneena katsellaan kun se kaikille melko vieras ihminen nolaa itseään, heh heh.
Omassa työpaikassani on paljon muita vikoja, mutta onneksi siellä on vielä pärjännyt ihan vain tekemällä työnsä ja olemalla perussosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä minuakaan innosta ajatus toistuvista työpaikan seuraleikeistä. Ja sanon tämän ihmisenä joka on itse sosiaalisista tilanteista nauttiva. Yksi seuraleikki ei haittaa, mutta säännöllisenä juttuna ne alkavat haitata: käyn vain töissä tienatakseni, ja haluan saada tulosta ilman stressiä. Lisäksi en pidä ollenkaan pahana tai edes omituisena, että haluaa pitää työn erillään muusta elämästä. Työpaikka on työpaikka, sosiaalinen elämä kenties jossain muualla, ellei sitten ole muutamaa erityisen läheistä ystävää saanut työpaikalta.
Kaikki eivät nauti sosiaalisista tilanteista, kaikki eivät ole luontaisia esiintyjiä tai innokkaita leikkijiä. Ja se on ihan ok. Itse asiassa kaipaisin työpaikoille enemmänkin sitä, että kestettäisiin sitä arkista puurtamista: vähän paikassa jos toisessa lukuisat turhat palaverit, seuraleikit ja muut alkavat viedä aikaa itse työnteolta. Joskus on kiva rentoutua, mutta ei sen kustannuksella että deadlinet paukkuu ja joutuu sen vuoksi istumaan ylitöissä.
Ja ne on aina ne "Hyvät Tyypit" jotka niitä typeriä leikkejä haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas sarjassamme: Vain Suomessa. Minä huomannut myös ja olen asunut, opiskellut ja työskennellyt muissa maissa yli 10 vuotta elämästäni.
Vain täällä on ikäviä ikivalittaja-ruikuttaja ihmisiä jotka eivät osallistu mihinkään mukavaan, kertaakaan.
Vinkki ap:n kanssa samoin ajatteleville: Ei kannata hakeutua ulkomaille töihin koska siellä tuollainen sosiaalisuus on pakollista, ja jos ei kiinnosta niin joutuu välittömästi huonoon valoon johdon silmissä.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:38"]
Voi vitt* , töihin tullaan töitä tekemään.Riittää kun tekee työnsä kuten kuuluu.
[/quote]
Nonniin!!! Nuo V-sanan viljelijäthän ne näyttää olevan noita jotka eivät kiinnostu yhteisistä tekemisistä töissä, no se selittää kaiken =D Say no more.
Olen monesti miettinyt, että jos alkaisi vmp konsultiksi. Myisi firmoille vmp-palvelun. Aina löytyynäitä lapsellisen innokkaita naisia, joille voisi pitää kalliin luennon : no niin, nyt otetaan vieruskaveria kaulasta kiinni jalausutaan,, vittu mitä paskaa. Huomaatte, kuinkamieli rentoutuu ja sitten mennään rinkiin ja halataan toisia ja nauretaan
Äneen. Nyt työpaikan ilmapiiri paranee. Leikitte tätä leikkiä kerran viikossa ja minä tiliä katsoessa nauran, vittu, mitä paskaa
Joo tunnistan ongelman. Ei meillä varsinaisesti töissä ole noita leikkejä, mutta jossain tyky-päivinä voi olla. Esim lankakerän heittelyä tyypiltä toiselle ja sit pitää kertoa, miksi tykkää siitä tyypistä, jolle sen heittää. Tosi herttaista niitä kohtaan, jotka jää viimeiseksi, jolla ei ole ketään ystäviä ja vaikka ovat ihan mukavia, niin kukaan ei osaa sanoa miksi niistä tykkää. Tai nuo viinahuuruiset pikkujoulut alkoholittomien kantilta.
Mä kuulun niihin väkinäisesti hymyileviin. On olevinaan muka niin hauskaa, heh heh. No oikeesti tuollaista on ollut vaan jossain koulutuspäivillä, yleensä meidän työpaikan yhteisretket on jotain teatteria ja balettia. Pikkujouluissa en käy koskaan.
En nyt ymmärrä, miksi osa otti tämän niin, että pitäisin näitä sosiaalisempia huonoina työntekijöinä. En pidä, mutta en vaan itse valitettavasti oikein ystävysty helposti muiden kanssa. Mukavia ihmisiähän siellä on, mutta olen itse vaan tällainen tosikompi tyyppi. Omien kavereiden kanssa on mukavaa pitää hauskaa, mutta ei työajalla, kun itselleni nämä työkaverit ovat tosiaan pelkkiä työkavereita eikä niitä oikeita kavereita.
Ja eihän näitä leikkejä nyt ihan joka päivä ole eikä edes joka viikko, mutta tarpeeksi usein, että saa stressin päälle. Juuri tuollaiset leikit, jotka perustuvat siihen, että ihmiset tuntevat henkilöstä muutakin kuin sen työminän, ovat hankia. Esimerkiksi jos täytyy sanoa jotain positiivia asioita. Nämä muut sanovat toisiaan hauskoiksi, pervoiksi miksikä lie. Minusta kukaan ei tiedä muun kuin työpersoonani ja eipä siitä sitten paljon sanottavaa ole.
Viihdyn kyllä muuten työpaikalla hyvin. Tulen toimeen muiden työntekijöiden kanssa, mutta en vaan koe tarvettava sen enempää heihin tutustua vapaa-aikana enkä tyhmien leikkien muodossa. Nuo leikit tuntuvat muutenkin niin tyhmiltä, kun työyhteisö on hyvin tiivis ja suurin osa läheisiä ystäviä keskenään. Ja ne keitä ei kiinnosta, ei vaan kiinnosta eikä leikit siihen auta. Hyvä ilmapiiri kuitenkin löytyy eikä meitä tosikoita mihinkään ulkopuolelle jätetä. Koen tuollaiset leikit siis täysin turhina. Kieltäytyminen ei kuitenkaan oikein tule kyseeseen enkä tiedä, auttaisiko jos ilmaisisin mielipiteeni, että nämä ovat turhia. Muut niistä kuitenkin tuntuvat tykkäävän.
Jotkut aikuiset jäävät teineiksi. Ollaan kuin nuoret askissa, mielipide musta
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 20:17"]
Suomalaisilla työpaikoilla tulisi oikeasti olla rennompaa työn ohessa (minulla kokemusta työskentelystä 7:stä eri maasta niin Euroopassa ja ulkomailla) ja kiva kun toiset pystyvät osoittamaan että työnteko voi olla kivaa ja että on mukava osallistua yhteiseen tekemiseen välillä. Avautumisesi perusteella vaikuttaa siltä että sinä pidät itseäsi paljon parempana kuin muut jotka osallistuu kaikkeen, ja olet marttyyrina ottanut työpaikan tiukkiksen roolin. Tuollaisten takia suomalaisilla työpaikoilla kehittyy kyräilyä kun jotkut erkanevat joukosta vapaaehtoisesti. Onko sinulla koskaan mukavaa, kotona tai edes ystävien seurassa? Nauratko ääneen edes kerran päivässä? Nauru tekee ihmisestä nuorempia ja vapauttaa stressioireita. Tempaise työpaikalla ja järjestä naurujoogasessio!
[/quote]
Mulle tuli kyllä tästä viestistä tosi ikävä fiilis. Minä en todellakaan inhoa työkavereitani, vaan heistä suurin osa on minusta mukavia. En pidä itseäni parempana ihmisenä, pidän itseäni vain tässä tietyssä suhteessa erilaisena. Miksi ekstroverttien tyyli on ainoa oikea? Minä en ole koskaan elämässäni ollut kovin avoin tai spontaani, minä en vain kerta kaikkiaan kykene siihen ja en onneksi sitä työtehtävissäni tarvitsekaan.