Lue keskustelun säännöt.
Missä menee raja, kuinka paljon pitää mielenterveysongelmaista ymmärtää?
14.10.2020 |
Minulla on kaveri, joka on ollut noin 3,5 vuotta pois työelämästä mielenterveysongelmien takia. Hän sanoo, ettei ikinä aio palata enää työelämään, sillä hänen selkänahastaan ei revitä muille tulosta ja hän ei itselleen esimiehiä halua. Ei kuitenkaan halua perustaa omaa yritystä tms. Haukkuu mm. hoitohenkilökunnan aina lyttyyn, että nämä ovat ammattitaidottomia ja eivät ymmärrä, että hän ei esim mitään psykologeja tarvitse, koska on itse psykologeja viisaampi ja tietää omat ongelmansa.
Täällä aina puolustellaan mielenterveysongelmaisia, niin haluan kysyä, että kuinka paljon heitä pitää loppujen lopuksi ymmärtää? Kuinka esim tällaista tapausta voi kukaan ymmärtäen käsitellä, kun henkilö ei halua muuttaa elämässään mitään, tuntee olevansa muiden yläpuolella ja vika on aina muissa. Jos joku yrittää palauttaa maan pinnalle, niin pinnalle palauttaja on älyllisesti rajallinen luuseri, joka tyytyy elämässään vähään.
Kommentit (25)
Ei tuo ole mielenterveysongelmaa. Muuta asennevammaa. On noita terveissäkin, jotka asettuu muiden yläpuolelle ja vähättelee. Ovat aina oikeassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa kaverillas olla asenneongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
K18No jaa, itse mielenterveysongelmista kärsivänä sanoisin, että kaverisi voi olla oikeassa siinä, että terveydenhuollossa työskentelevät eivät aina ole penaalin terävimpiä kyniä. Toisaalta hyvät psykologit tai hoitajat voivat olla niin leipääntyneitä, etteivät jaksa perehtyä potilaaseen. Psykiatrit sitten ovat ihan oma lukunsa, huh...
Mun nähdäkseni kyse ei ole työntekijöiden älykkyydestä. Kyllä he tajuavat varsin hyvin missä mennään ja tietävät myös mitä keinoja heillä on palveluvalikossaan. Sitä jälkimmäistä ei se mt potilas viitsi hyväksyä ja siitä se kohtaamattomuus sitten lähtee.
No, olen aivan varma siitä, että hoitotaholla työskentelee varmasti vähemmän älykkäitä ihmisiä kuin minä, joskin varmasti älykkäämpiäkin. Tärkeää olisi, että avun antaja ei olisi autettavaa tyhmempi, koska siitä ei vain tule mitään. Mulla on esimerkiksi tällä hetkellä hoitaja, joka latelee itsestäänselvyyksiä kuin oppikirjasta, en hyödy siitä ollenkaan. Edellinen hoitaja huomioi elämäntilanteeni ja räätälöi neuvonsa sen mukaan, jolloin koin mahdolliseksi niitä noudattaa.
Kuulostaa siltä, että ap:n kaverilla on huono itsetunto, joka kohottaakseen hän esiintyy ylemmyydentuntoisesti. Kun kerran olet väsynyt häneen, niin voisit sanoa ystävällisesti mutta suoraan, miltä hänen mielipiteensä tuntuvat ja että hänen on vaihdettava tyyliään, jos aikoo nauttia seurastasi. Sen jälkeen valinta on kaverilla. Muista kuitenkin, että saatat itsekin joutua kärsimään mielen järkkymisestä. Miten haluaisit, että sinua silloin kohdeltaisiin?
Mielenterveysongelmia on monenlaisia ja ne ovat todella yleisiä. Kukaan ei hanki niitä tahallaan itselleen.
En varmaankaan katselisi/kuuntelisi tuollaista kaveria pidempään. Ihan sen oman jaksamiseni takia. Kaveri on mitä on mutta ei minua siihen suohon tarvitsisi vetää. Ilmeisesti hänelle kuitenkin tuet ja muut yhteiskunnan palvelut kelpaa? No, nauttikoon niistä, minä eläisin omaa elämääni. Seuraava etappi olisi se, että olisin itsekin arvostelun ja haukkumisen kohteena jos en satu jonain päivänä miellyttämään kaveria.